Milloin hevonen palelee?

Sivun tulostus


Ympäristön lämpötila on hevoselle suurin yksittäinen ilmastollinen stressitekijä. Lämpötilan lisäksi on kuitenkin huomioitava myös tuulen suunta ja nopeus, auringonpaiste, sademäärä ja sateen olomuoto arvioitaessa säätilan haasteellisuutta hevoselle. Riittävä karkearehuruokinta, säänsuoja ja loimi edistävät hevosen lämpimänä pysymistä epäsuotuisissa olosuhteissa.

Hevosen lämmöntuotannon ja ruokinnan tarve lisääntyvät alkutalvesta 0 °C tuntumassa. Hevoset tottuvat kuitenkin kylmään ilmaan muutaman viikon kuluessa. Myöhemmin talvella niiden lisäenergiantarve lisääntyy pakkasen vuoksi varsoilla -11 °C ja aikuisilla hevosilla -15 °C asteen vaiheilla. Kylmän ilmaston ponirodut sekä islanninhevoset sietävät yleensä muita rotuja paremmin alhaisia lämpötiloja. Niiden lämmöntuotantotarve lisääntyy talvella vasta -20 °C alapuolisissa lämpötiloissa.

Hevosten kylmänsietokyvyssä on kuitenkin lihavuuskunnosta, karvapeitteestä, klippauksesta, ruokinnan voimakkuudesta sekä terveydentilasta ja iästä johtuvia yksilöllisiä eroja. Kylmässä pärjäämistä ei siten voida määrittää yksinomaan rodun tai ulkoilman lämpötilan perusteella, vaan se tulee arvioida yksilöllisesti ja päiväkohtaisesti. Koska hevoset palelevat herkimmin karvapeitteen kastuessa, niiden tarkkailu on tarpeen erityisesti vesi- ja räntäsateella.  

Selvästi paleleva hevonen tulee joko loimittaa tai ottaa talliin. Ruokintaa kannattaa myös lisätä jo ennakolta sellaisella säällä, jonka arvelee olevan hevoselle haasteellinen. Mahdollisuus käyttää säänsuojakatosta on suositeltavaa erityisesti pitkäkestoisen tarhauksen aikana.

Video on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa. 

 

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman lupaa on kielletty. 

Sivu lisätty 24.2.2016.