Kestoharjoite vai intervalli?

Sivun tulostus

Hevosen pohjakunto luodaan pääsääntöisesti kestoharjoitteilla. Niissä työskennellään tasaisella nopeudella vähintään puoli tuntia, mieluiten pidempään, useimmiten yhdessä tai kahdessa jaksossa. Käytännössä tämä tarkoittaa noin 10-20 km mittaista hölkkälenkkiä vaihtelevassa maastossa välillä kävellen. Kestoharjoittelu kehittää hevosen kestävyyttä sekä vahvistaa erityisesti tuki- ja liikuntaelimistöä. Peruskuntokauden harjoitteista selvästi yli puolet tulisi olla kestoharjoitteita. Niissä syke kohoaa selvästi leposykkeen yläpuolelle, mutta pysyy anaerobisen kynnyksen alapuolella.

Intervalliharjoituksissa työ- ja lepojaksot vaihtelevat. Työjaksot eli vedot voivat olla lyhyt- tai pitkäkestoisia sekä matala- tai korkeatehoisia. Intervalliharjoite voidaan toteuttaa esimerkiksi kolmena-viitenä 500-1000 metrin jaksona, joista jokaista seuraa tietyn mittainen lepojakso. Asteittain kasvava kuormitus saadaan aikaan lisäämällä vetojen määrää, vetovastuksin tai vauhtia lisäämällä.

Työjaksojen välisen palauttavan tauon pituus riippuu käytössä olevasta vastuksesta, harjoitettavasta ominaisuudesta ja hevosen kunnosta. Lepojakson aikana hevosta palautellaan hölkässä tai käynnissä ja työjaksojen välinen palautuminen voi olla täydellistä tai vain osittaista. Jos korkeatehoisssa harjoituksissa hevosen ei anneta palautua kunnolla työjaksojen, sen vammautumisriski on erittäin suuri.

Nopeus- ja voimaharjoitukset ovat tyypillisimpiä intervalliharjoituksia. Intervalliharjoittelu sopeuttaa hevosta erityisesti vaihtelevaan kuormitukseen. Se on myös hevoselle henkisesti motivoivampaa kuin pitkät ja yksitoikkoiset kestoharjoitukset.  

Materiaalia on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa. 

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi  ilman lupaa on kielletty.

Päivitetty 14.1.2016