Polvilumpion hakautuminen

Sivun tulostus

Polvilumpion hakautumista esiintyy useimmiten 1-2 vuotiailla varsoilla, erityisesti aamulla karsinasta otettaessa. Oireet ovat helposti huomattavissa, ja useimmilta varsoilta ne loppuvat kasvun tasaannuttua. Osittainen hakautuminen taas on paljon vaikeampi huomata. Se näkyy takajalan liikkeen etuvaiheen lyhenemisenä, laukkaherkkyytenä tai epäpuhtaana ravina. Takajalan lihasten kunnolla on suuri merkitys hakautumisen syntymisessä.

Oireet

Polvilumpion hakautuessa takajalka on vähän taaksepäin ojentuneena, polvi ja kinner täysin jäykkänä, vuohinen taaksepäin taipuneena. Hevonen ei pysty ottamaan painoa jalan päälle eikä saa vietyä jalkaa eteenpäin. Monet varsat saattavat myös olla hyvin kivuliaita ja levottomia ensimmäisillä hakautumiskerroilla. Hevonen oppii pian laukaisemaan tilanteen jännittämällä polven lihaksia, minkä jälkeen se liikkuu taas täysin normaalisti. Hakautuminen on tavallisinta 1½-vuotiaana, mutta kasvun tasaantuessa ja lihasten vahvistuessa se tavallisesti jää pois. Se voi kuitenkin taas palautua, jos varsa joutuu äkkiä karsinalepoon jonkin akuutin sairauden, esimerkiksi hengitystievirustaudin takia. Tilanne korjaantuu yleensä taas muutamassa päivässä, kun varsaa päästään ajamaan.

Osittaisen hakautumisen oireet ovat usein hankalia huomata, ja oikea diagnoosi saattaa jäädä tekemättä klinikallakin. Tyypillinen oire on liikkeen lyheneminen etuvaiheessa ja kavion kärjen töksähtäminen maahan. Hevonen laukkaa normaalia herkemmin voltista lähdettäessä, jyrkissä kaarteissa ja ylä- tai alamäkeen ajettaessa. Eräät hevoset varovat kipua liikkuessa ja ravaavat epäpuhtaasti tai eivät ota kunnolla vauhtia. Pitkään jatkuessaan hakautuminen aiheuttaa lumpion ja telan nivelpintojen kulumista, polviniveltulehdusta ja lopulta pysyvän nivelrikon.

Syyt

Polvilumpion yläosaan kiinnittyvät jalkaa eteenpäin vievät reiden lihakset, joiden voima välittyy koipiluuhun kolmen polvilumpion siteen kautta. Hakautuessa lumpio jää kiinni sisimmän siteen varassa reisiluun sisäpuolisen telan päälle. Paitsi lihasten heikkous, syynä voi olla sisimmän siteen kireys tai sisemmän telan muoto. Suora polvi ja lyhyt, jyrkkä lautanen ovat rakenneominaisuuksia, jotka edesauttavat hakautumisen syntymistä. Myös muilla perinnöllisillä tekijöillä kuin rakenteeseen liittyvillä on todettu selvä merkitys.

Hoitoa mietittäessä on syytä aloittaa lihaskunnon arvioimisella. Liukkaat kelit, kovat pakkaset tai sateet tai sopivan seuran puute saattavat estää varsaa liikkumasta tarpeeksi. Täysikasvuisilla liikkumisen esteenä on useimmiten jokin akuutti sairaus tai vamma. Kova vedätys ei yleensä ole suositeltava valmennusmuoto, sillä se saattaa lisätä polvinivelen tulehtumista. Sen sijaan kahlaus vedessä, uittaminen ja ratsastaminen mäkisessä maastossa ovat suositeltavia.

Polvinivelen ja sisimmän siteen alueen hoito tulehdusta helpottavilla lääkkeillä (DMSO tai Tensolvet) tai verenkiertoa parantavalla kevyellä blisterillä voi myös helpottaa polven toimintaa.

Viimeisenä hoitokeinona on sisimmän lumpionsiteen katkaisu. Se on yksinkertainen, pystyssä tehtävä operaatio, joka yleensä tehdään molempiin polviin. Sen jälkeen hevosta liikutetaan tarkan suunnitelman mukaan, vähitellen rasitusta lisäten n. 2 kk ajan, minkä jälkeen voidaan palata normaaliin valmennukseen. Leikkauksen jälkeen on tavallista, että takajalat kipeytyvät vuohisnivelistä, kavionivelistä tai kintereistä valmennuksen edettyä hiittivaiheeseen. Tämä johtuu liikkeisiin tulleesta muutoksesta, ja vammat on syytä hoitaa kuntoon, että paraneminen pääsee jatkumaan.

Ennuste varsojen hakautumisessa on hyvä, sillä suurin osa niistä paranee itsestään. Leikkaushoidonkin ennuste on melko hyvä edellyttäen, että leikkaus tehdään ajoissa ennen nivelpintojen vaurioitumista ja että jälkihoito tehdään asianmukaisesti.

 Kuva: Takapolvi edestä

 

 

 

 

 

 

 

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien kopiointi ja julkaiseminen ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.