Osteokondroosi

Sivun tulostus

Teksti: Eläinlääkäri Jussi Ala-Huikku 

Osteokondroosissa tapahtuu häiriö luusolujen kehittymisessä nivelpinnan tai kasvuruston rustosoluista. Rusto paksuuntuu aluksi häiriökohdasta, ja vähitellen rustokudos irtoaa alla olevasta luusta. Tilanne voi johtaa rustokappaleen irtoamiseen nivelen sisään (osteocondrosis dissecans), luun sisäisen, nivelpintaan avautuvan ontelon (kystan) syntymiseen, tai lievimmillään nivelen pinnan muodon epätasaisuuteen. Häiriöt syntyvät helpoimmin nopean kasvuvaiheen aikana tavallisesti ensimmäisen elinvuoden kuluessa. Osteokondroosia tavataan myös muilla kotieläinlajeilla, varsinkin sialla ja isokokoisilla koiraroduilla.

Hevosella osteokondroosi esiintyy tavallisimmin kintereessä mutta melko usein myös takapolvessa. Vuohisnivelen, olkanivelen ja kaulanikamien muutokset ovat hevosella harvinaisia.

Syyt

Nopeata kasvua pidetään tärkeimpänä altistavana tekijänä osteokondroosin syntymisessä. Geneettiset tekijät säätelevät kasvua, ja jos jalostuksessa on pyritty nopeasti kasvaviin, isokokoisiin hevosiin, myös osteokondroosi on saattanut lisääntyä voimakkaasti, kuten amerikkalaisella ravurilla. Nopeita kasvuvaiheita esiintyy myös varsoilla, joiden kasvu on hidastunut sairauksien, kuten hengitystietulehdusten tai loistartuntojen takia. Kun varsa paranee, sillä on taipumus ottaa kiinni jälkeenjäänyt kasvu, ja jos ruokinnassa ei olla tarkkana, häiriöitä syntyy helposti.

Ylimääräinen energia kiihdyttää kasvua ja on tärkeä tekijä kasvuhäiriöiden synnyssä. Ruokinnassa olisi otettava huomioon erilaiset kasvuvaiheet ja varsan liikunnan määrä esimerkiksi kovilla pakkasilla tai kelirikkoaikoina. Myös runsaalla helppoliukoisten hiilihydraattien, kuten sokerin ja tärkkelyksen saannilla arvellaan nykyään olevan merkitystä.

Perinnölliset tekijät vaikuttavat muutenkin kuin vain kasvunopeuden kautta. Jonkin ravurioriin jälkeläisissä voi yli puolella esiintyä osteokondroosi, jonkun toisen jälkeläisissä taas ei ollenkaan. Periytymisaste on samaa suuruusluokkaa kuin ravinopeuden periytymisessä.

 Kuva: Osteokondroosi kintereessä

Oireet

Takapolven oireet ilmenevät yleensä varsan ollessa vielä vieroittamaton tai ensimmäisen talven aikana. Varsan polvi täyttyy voimakkaasti, varsa liikkuu huonosti eikä pahoissa tapauksissa enää pääse jalkeille. Diagnoosi tehdään röntgenkuvista, joissa nähdään reisiluun ulkopuolisen telan nivelruston irtoaminen. Mitä suurempi alue on kyseessä, sitä voimakkaammat ovat oireet ja ennuste vastaavasti huonompi. Ei ole harvinaista, että varsa joudutaan lopettamaan voimakkaiden kipujen takia. Lievät tapaukset saattavat tulla esiin vasta valmennuksen lisääntyessä, jolloin takapolvi alkaa täyttyä, ravi heikkenee ja hevonen alkaa laukkailla epänormaalisti.

Kintereessä oireet tulevat tavallisesti esiin valmennuksen lisääntyessä 1,5- 2,5-vuotiailla, suomenhevosella 2-4-vuotiailla. Ensimmäinen oire on kinnernivelen täyttyminen vähitellen, sen jälkeen ravi alkaa heikentyä tai tulee laukkoja. Kaikilla hevosilla kinnernivel ei välttämättä täyty ollenkaan, silti kipuoireet voivat olla samanlaiset. Diagnoosi kintereessäkin tehdään röntgenkuvista, mutta usein tarvitaan lisäksi esimerkiksi nivelen puudutusta, että pystytään arviomaan, aiheuttaako palanen kipua. Kaikki kintereen palaset eivät vaivaa eikä kaikkia siksi tarvitse poistaa. Toisaalta palanen voi alkaa vaivata paljon myöhemminkin esimerkiksi kilpailussa kovalla, jäätyneellä radalla tai jalan vääntymisestä. Joillakin hevosilla palanen aiheuttaa muutoksia jalan liikerataan, mikä voi aiheuttaa viereisen tai ristikkäisen jalan rasittumista.

Vuohisessa palanen on etupuolella, nivelen yläreunassa ja aiheuttaa turvotusta ja ontumista kovemmassa valmennuksessa.

Olkanivelessä osteokondroosi esiintyy nivelpintojen tasaantumisena, ja oireena on lievä, vaihteleva ontuminen.

Kaulanikamiin syntyy voimakkaita nivelmuutoksia, jotka alkavat painaa niiden sisällä kulkevaa selkäydintä (Wobblerin syndrooma). Oireet ilmenevät 1-2-vuotiaana aluksi kaatumisina laitumella ja myöhemmin voimakkaana takapään heikkoutena. Paranemisennuste on olematon, ja varsat joudutaan yleensä lopettamaan.

Onteloita (kystia) esiintyy useimmiten reisiluun sisäpuolisessa telassa, etupolvessa tai vuohisnivelissä. Niiden merkitys ontuman aiheuttajana vaihtelee. Osa ei vaivaa ollenkaan, osa vaivaa nuorena ja osa aiheuttaa pysyvää kipua. Niitä pystytään leikkauksella korjaamaan, mutta ennuste ei ole kovin hyvä.

Kuva: Osteokondroosin syntyminen niveleen

Hoito ja ennuste

Nivelten tähystyslaite (artroskooppi) mullisti aikanaan n. 20 vuotta sitten osteokondroosin hoidon. Laitteella päästään tutkimaan nivelpinnat tarkasti ja korjaamaan niissä olevat vauriot. Leikkauksessa tulee vain kaksi 1-3 cm haavaa, joten parantuminen on huomattavasti nopeampaa kuin ennen, jolloin haava saattoi olla 15 cm pitkä. Kintereen leikkauksissa ennuste on erittäin hyvä, ja nopeimmillaan hevonen on treenauksessa 3-4 viikon kuluttua. Takapolvessa ennuste on aina epävarma; se riippuu vaurion suuruudesta ja kohdasta. Useimmat varsat pystytään pelastamaan jatkamaan elämää, mutta ennuste kilpahevoseksi on melko huono.

Ehkäisy

Osteokondroosilla on selvästi perinnöllinen tausta, mutta myös kasvuolosuhteilla, varsinkin ruokinnalla on myös tärkeä osuus häiriön kehittymiseen. Ruotsalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että jos isäoriilla oli kintereen OD, niin sen jälkeläisillä oli 2.5-kertainen todennäköisyys samaan verrattuna terveiden oriiden jälkeläisiin. Suomalaisessa tutkimuksessa kintereen osteokondroosin esiintyminen vaihteli 0,4 -16,5 %:iin lämminverioriiden jälkeläisiä verrattaessa. Samassa tutkimuksessa todettiin, että suomenhevosella osteokondroositapauksia oli n. 1/10 lämminveriseen ravuriin verrattuna.

Ruokinnassa suurin riski tulee liian suurten energiamäärien syöttämisestä, minkä on todettu kiihdyttävän kasvua. Energiamäärät tulisi aina sopeuttaa energian kulutuksen ja kasvuvaiheiden mukaan.

Kuva: Polven osteokondroosin tähystysleikkaus
 

Video on tuotettu MMM:n rahoittamassa Varsasta terveeksi kilpahevoseksi -hankkeessa. 

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien kopiointi ja julkaiseminen ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.

Päivitetty 4.11.2016