Yleistä ruokinnan suunnittelusta

Sivun tulostus

Kuinka hevosen ruokinnan suunnittelu tapahtuu mm. ruokintalaskurin avulla?

1. Määritetään hevosen ravintoaineiden tarve

Hevosen ravintoaineiden tarve määräytyy ruokintaohjelmassa hevosen painon, iän, työn raskauden, tiineyskuukauden tai imetyksen vaiheen mukaan. Oikea ruokintanormi on valittava huolella, sillä väärän normin valinta johtaa ravintoaineiden yli- tai aliannostukseen. Siksi hevosen painon määrittäminen ja työn raskauden realistinen arviointi on tärkeää. Mikäli hevosta ei ole punnittu vaa’alla, voidaan paino määrittää esim. painomittanauhan tai laskukaavojen avulla. Kasvavilla varsoilla ruokintanormi valitaan oletetun aikuispainon mukaan, joten niiden painoa ei tarvitse määrittää.

2. Rehuanalyysi ja heinä

Hevosen päivittäin saamat rehumäärät tulee ruokintalaskelman laatimista varten punnita. Rehuannosta lähdetään täydentämään perusrehujen ominaisuuksien pohjalta. Karkearehun ruokinnallista arvoa on mahdotonta arvioida pelkästään aistinvaraisesti, siksi karkearehuista tulisi olla käytettävissä rehuanalyysitiedot. Analyysin puuttuessa voi laskelmassa toki käyttää ohjelman valmiita taulukkoarvoja erilaisille karkearehuille, mutta tällöin laskelma ei vastaa täysin todellisuutta. Nykyään monilla laatuheinäntuottajilla on olemassa valmiiksi analyysit rehuistaan, jolloin hevosen omistajan ei tarvitse erikseen teetättää analyysiä.

3. Rehuanalyysi ja kaura

Kaurasta voi joko teettää rehuanalyysin tai punnita litrapainon, jolloin ruokintaohjelman rehulistasta voi valita vastaavan painoisen kauran ruokintalaskelmaan. Teollisista väkirehuista ei tarvitse ottaa laskelman tekoa varten ravintoainetietoja talteen säkin kyljestä, sillä esim. Hevostietokeskuksen internetissä käytettävän Hopti - ruokintalaskurin rehulistoista löytyvät valmiiksi yleisimmät Suomessa käytettävät väki- ja lisärehut.

4.  Hevosen yksilölliset ominaisuudet huomioitava

Ruokintaohjelmia käytettäessä tulee kuitenkin muistaa, että ohjelma laskee vain matemaattisia arvoja. Laskelman tekijän on hyvä hallita vähintään ruokinnan perusasiat, sekä tietää mitkä rehut ja millaiset rehumäärät ovat sopivia erilaisessa käytössä oleville hevosille. Ruokinnassa on myös huomioitava hevosten yksilölliset sekä rotuominaisuudet, sillä esim. kylmäveriset käyttävät rehut yleensä lämminverirotuja paremmin hyödykseen. Lisäksi on hyvä muistaa, että energiantarpeen osalta normit ovat viitteelliset, sillä tarpeeseen vaikuttavat painon ja käyttömuodon lisäksi hevosen lihavuuskunto, terveydentila, yleinen vireys, rehunkäyttökyky, sääolosuhteet ja hevosen pito-olosuhteet.

5. Hevosen kunto vaikuttaa rehuannokseen

Joskus hevonen ei tarkasta ruokinnan suunnittelusta ja toteutuksesta huolimatta näytä ulkoisesti siltä miltä pitäisi. Jos hevonen laihtuu tai lihoo, kannattaa ensin tarkistaa, vastaavatko hevosen todellisuudessa saamat rehumäärät ruokintasuunnitelman rehumääriä, ja syökö hevonen kaikki sille annetut rehut tai jopa kaikkien tarhakavereidenkin rehut. Lisäksi kannattaa tarkistaa, että hevosen tekemä työ vastaa laskelmaan valittua työtä. Karkearehujen analysointi varmistaa myös sen, että laskelman rehujen ravintoainesisällöt vastaavat todellisuutta. Jos laskelmassa on käytetty ohjelman valmiita karkearehuesimerkkejä, voi ravintoaineiden saannit olla todellisuudessa pienemmät tai suuremmat kuin mitä laskelma näyttäisi.

Myös suuret tärkkelysmäärät (väkirehumäärät) voivat vaikuttaa hevosen yleisolemusta heikentävästi, mikäli ne aiheuttavat hevoselle jatkuvia suoliston toimintahäiriöitä.

6. Lihavalla vähennetään ensin väkirehua

Mikäli em. asiat ovat kunnossa ja hevonen jatkaa lihomista, kannattaa ensin vähentää väkirehumäärää, ja jos se ei tuota tulosta, vasta sen jälkeen karkearehumäärää. Karkearehun saanti ei saisi kuitenkaan missään tapauksessa pudota alle 1 kg ka/100 elop. kg. Jos hevonen puolestaan jatkaa laihtumista, kannattaa ensin lisätä karkearehun saantia ja vasta toissijaisesti väkirehun määrää. Lisäksi on tarkastettava, että hevosella ei ole sisäloisia.

7. Mikäli hevonen menettää lihasmassaa

Tarkasta, onko hevonen muuten sopivassa lihavuuskunnossa ja tapahtuuko laihtumista. Kannattaa myös seurata, syökö hevonen kaikki sille tarkoitetut rehut sekä tarkistaa, onko laskelmassa käytetty karkearehu sama kuin mitä hevoselle nykyisin syötetään. Jos esim. karkearehuerä on vaihtunut laskelman teon jälkeen, voi nykyisen rehun valkuaispitoisuus olla alhaisempi kuin laskelmassa käytetyssä rehussa, jolloin hevonen voi saada liian vähän valkuaista. Myös hevosen työskentelyä on syytä tarkastella, eli tehdäänkö hevosella säännöllisesti sellaisia harjoituksia, jotka kehittävät lihaksistoa. Jos hevonen edelleen menettää lihasmassaa, kannattaa osa päivittäisestä karkearehuannoksesta korvata valkuaispitoisemmalla karkearehulla, esim. sinimailaspelleteillä. Vasta tämän jälkeen kannattaa kokeilla valkuaispitoisemman väkirehun käyttöä. Riittävän valkuaisensaannin varmistamisessa karkearehun analysointi on kaiken a ja o.

8. Veden virtausnopeus tulisi olla juomakupissa 8 l/min

Joskus hevoset syövät huonosti päivittäisen rehuannoksensa. Tällöin kannattaa tarkkailla, juoko hevonen riittävästi vettä, ja onko veden virtausnopeus automaattisessa juomakupissa riittävä. Rehuannokset on hyvä jakaa mahdollisimman moneen ruokintakertaan. Myös rehun maittavuutta kannattaa arvioida, sekä tarkistaa ovatko rehut pilaantuneet esim. sopimattoman varastoinnin tai käsittelyn seurauksena.

Lisätietoa:

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.