Varsomisen ennakointi ja vaiheet

Sivun tulostus

Varsomisen ennakointi ja varsomisen aiheuttamat ulkoiset sekä hormonaaliset muutokset tammalla

Varsomisen ennakointi

Hännän ympäristön löystyminen ja pehmeneminen sekä ulkosynnytinten turpoaminen ja tähän liittyvä vulvan venyminen ovat havaittavissa vain n. 30 %:lla tammoista, joten nämä oireet ovat kovin epävarmoja varsomisen ennakoinnissa. Ennakoinnissa parhaaksi ovat osoittautunut muutokset utareessa. Maitorauhanen alkaa kehittyä 3-6 viikkoa ennen varsomista, tosin selvimmin viimeisen viikon aikana. Vain noin 20 %:lla tammoista ei ole havaittavissa juuri minkäänlaista utareen kehittymistä. Nämä tammat tulevat maitoon vasta varsomisen yhteydessä. Noin 80 %:lla maitoa utareeseen kehittäneistä tammoista on havaittavissa vahatipat nännin päässä 48 tuntia ennen varsomista, joten se on luotettava merkki varsomisen läheisyydestä. Muutokset maidon koostumuksessa ovat myös aika luotettava mittari. Hunajanvärinen paksu erite muuttuu vesimäisemmäksi, ensin harmaaksi ja lopulta 12-24 tuntia ennen varsomista valkoiseksi. Jopa 90 %:lla ennen varsomista maitoon tulleista tammoista on todettavissa nämä maidon koostumuksen muutokset.

Maidon koostumusta tutkittaessa on todettu, että mitä lähempänä varsomista tamma on, sitä suurempia ovat pihkamaidon kalsium- ja magnesiumpitoisuudet. Tähän tosiasiaan perustuu tamman maidosta tehtävä pikatesti (”Predict-A-Foal”), joka on helppo ja nopeaa suorittaa varsovan tamman tallissa. Pieni määrä maitoa (0,6 ml) lisätään valmiiseen testiliuokseen (3 ml) ja testiliuska kastetaan tähän sekoitukseen. Yhden minuutin odotusajan jälkeen huomioidaan testineliöissä (5 kpl) tapahtuneet värimuutokset. Mitä useammassa testineliössä on muutoksia, sitä lähempänä on varsominen. Tulos ilmoittaa, kuinka monen prosentin varmuudella tamma varsoo 12 tunnin sisällä. Käytännössä on huomattu myös, että mitä nopeammin värimuutos tapahtuu, sitä lähempänä varsominen on. Testi kannattaa tehdä illalla, koska suurin osa tammoista varsoo yöllä. Testi ei ole täysin luotettava, mutta joka tapauksessa siitä on hyötyä. Erityisesti suurissa siittoloissa siitä on apua, koska valvottujen öiden määrää voidaan vähentää.

Ruumiinlämpö laskee useimmilla tammoilla 0.8-1 oC 3-4 tuntia ennen varsomista. Koska lämmönlasku tapahtuu juuri ennen synnytystä, ei lämmönmittaus ole kovin käytännöllinen menetelmä varsomisen ennakoinnissa. Toisaalta illalla mitattu alhainen lämpö on merkki siitä, että varsominen todennäköisesti tapahtuu yöllä.

Varsomisen vaiheet

Varsominen jaetaan kolmeen eri vaiheeseen: ensimmäinen on avautumisvaihe, toinen ulostyöntövaihe ja kolmas jälkeisvaihe.

Avautumisvaiheessa kohtu aloittaa supistelun ja kohdunkaula pyrkii avautumaan. Tämän vaiheen alku voi olla vaikea huomata. Useimmat tammat muuttuvat levottomiksi, hikoilevat kaulalta ja kupeilta kyynärpäiden takaa. Osa tammoista vaeltaa rauhattomana ympäri karsinaa, laittautuu makuulle ja nousee taas ylös. Nämä oireet voivat loppua nopeasti, ja tamma alkaa syödä levollisesti jopa joidenkin tuntien ajaksi, kunnes vatsan alueen kivut palaavat. Avautumisvaihe kestää yleensä 0.5-2 tuntia. Koska tammalla on kyky kontrolloida itse varsomistaan, on mahdollista, että avautumisvaihe keskeytyy, kunnes tallissa on tamman mielestä tarpeeksi rauhallista.

Avautumisvaihe loppuu ja ulostyöntövaihe alkaa, kun allantois- eli uloin sikiökalvo puhkeaa ja jopa 15 litraa sikiövettä valuu pois. Tähän aikaan prostaglandiinihormonin määrä on suurimmillaan. Varsa pääsee työntymään kohdunkaulaan ja työntöpoltot alkavat. Hyvin pian – tavallisesti 5 minuutin sisällä – tulevat varsan sikiökalvot eli vaalea amnionkalvo näkyviin. Useimmat tammat ovat tässä vaiheessa asettuneet makaamaan kyljelleen, mutta voivat työntöpolttojen välillä vielä nousta ylös ja vaihtaa paikkaa. Työntöpoltot tulevat 3-4 työnnön sarjoina, joita seuraa 2-3 minuutin lepo. Yleensä varsa syntyy etujalat edellä, toinen jalka vähän edempänä toista. Tämä helpottaa synnytystä, koska varsan lavat tulevat vähän eri aikaan tamman lantio-onteloon. Voimakkaimmillaan työnnöt ovat, kun pää ja rintakehä kulkevat lantiossa. Tällöin oksitosiinihormonin pitoisuus tamman veressä on suurimmillaan. Ulostyöntövaiheen lopussa varsan takajalat voivat jäädä tamman emättimeen ja napanuora on vielä ehjä. Tammaa ei tulisi tässä vaiheessa häiritä, sillä verenkierto tamman ja varsan välillä vielä jatkuu, ja jopa kolmasosa varsan verestä on vielä tammassa. Ulostyöntövaihe kestää keskimäärin 10-20 minuuttia. Tavallisesti varsa rikkoo amnionpussin itse etujaloillaan, mutta valvomattomassa synnytyksessä on vaara, että varsa tukehtuu pussiinsa.

Jälkeisvaihe alkaa, kun varsa pääsee ulos kohdusta ja napanuora on katkennut. Jälkeiset eli sikiökalvojen ja napanuoran muodostama istukka irtoavat yleensä 2-3 tunnin kuluttua synnytyksestä. Jälkeisvaiheen aikana tammalla voi olla kipuja, joiden seurauksena esiintyy levottomuutta ja hikoilua. Tämä johtuu siitä, että kohtu supistuu hyvin nopeasti. Varsomisen jälkeen kohdun tulee palautua nopeasti, jotta seuraava tiinehtyminen olisi mahdollista. Jos jälkeisvaihe kestää kauemmin kuin 6 tuntia, on aina suositeltavaa kutsua eläinlääkäri paikalle.

Kirjallisuutta:

Ginther OJ. Reproductive Biology of the Mare. Printed by McNaughton and Gunn. Inc. Ann. Arbor, Michigan, 1979

Haluska GJ, Currie WB. Variation in plasma concentration of oestradiol-17b and their relationship to those of progesterone, 13,14-dihydro-15-ketoprostaglandin F-2a and oxytocin across pregnancy and at parturition in pony mare. J. Reprod. Fertil. 84: 635-646, 1988

Neely DP, Liu JKM, Hillman RB. Equine Reproduction. Veterinary Learning Systems Co., Inc. Publishers, USA, 1983

Rossdale PD, Ricketts SW. Equine Stud Farm Medicine, 2nd ed. Balliere Tindall, London, 1980

Alkuperäinen ELL Arto Kangasniemen kirjoitus on ilmestynyt julkaisussa Tamma ja varsa, Hevostietokeskuksen julkaisuja 1, s. 4-6, 1998.

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.