Koostumus

Sivun tulostus

Kuiva-aine (Ka %) ilmaisee, kuinka paljon rehussa on suhteellisesti kuiva-ainetta, toisin sanoen, kuinka paljon rehusta jää jäljelle, kun rehun sisältämä vesi on poistettu. Ravintoaineiden määrät ilmoitetaan rehuanalyysissa pitoisuutena kuiva-aineessa, koska vesi ei sisällä ravintoaineita. Tällöin kuiva-ainepitoisuudeltaan erilaisia rehuja voidaan myös verrata toisiinsa. Esikuivatun säilörehun kuiva-ainepitoisuus on 25–45 %, säilöheinän 45–85 % ja kuivan heinän yli 85 %.

D-arvo (%/kg ka) ilmaisee sulavan orgaanisen aineksen osuutta karkearehujen kuiva-aineessa, ts. sitä ravintoaineiden osuutta, joka imeytyy hevosen ruuansulatuskanavasta. D-arvon tulisi olla kuivassa heinässä vähintään 60–62 %, mutta mieluiten noin 65 %. Imettäville tammoille ja varsoille jopa tätä korkeampi. Esikuivatussa säilörehussa D-arvo saisi olla 66–68 %. Nurmirehujen energia-arvo määräytyy suoraan D-arvon perusteella.

Raakavalkuainen (Rv, %/ka) kuvaa valkuaisen osuutta rehun kuiva-aineesta. Raakavalkuainen määritetään rehun typpipitoisuudesta (N x vakiokerroin 6,25). Pitoisuuteen vaikuttavat mm. nurmen typpilannoitus, korjuuaste ja kasvilaji, joista typpilannoituksen lisääminen ja korjuun aikaistaminen nostavat raakavalkuaispitoisuutta. Raakavalkuaispitoisuus laskee, kun kasvi vanhenee, jolloin myös rehun sulavuus heikkenee. Tavoiteltava raakavalkuaispitoisuus on kuivassa heinässä 11–13 % kuiva-aineesta, esikuivatussa säilörehussa 12–15 %. Harraste- ja kilpahevosille riittää alhaisempi valkuaispitoisuus (10–12 %) kuin siitostammoille ja varsoille (12–15 %).

Raakakuitu (Rk, %/ka) kuvaa rehun solunseinämäaineksen määrää, ts. rehun korsipitoisuutta. Kuitupitoisuuden noustessa rehun sulavuus heikkenee, jolloin hevoselle käyttökelpoisten ravinteiden määrä vähenee. Kuitupitoisuus lisääntyy kasvin vanhetessa. Kuidun määrä on lähes suorassa suhteessa sen korjuuasteeseen. Mitä nuorempana rehu korjataan, sen vähemmän siinä on kuitua ja sitä parempi on rehun sulavuus ja hyödynnettävyys. Nykyään säilörehun kuitupitoisuus määritetään useimmiten NDF-kuituna (neutral detergent fibre, %/ka), joka kertoo parhaiten huonosti sulavan solunseinäkuidun määrän (selluloosa, hemiselluloosa ja ligniini). Oikeaan aikaan korjatussa esikuivatussa säilörehussa NDF-kuidun määrä on 50–60 % kuiva-aineesta, kuivassa heinässä 50–65 %.

Raakarasva (Rr, %/ka) kuvaa rehun kokonaisrasvapitoisuutta. Rasvapitoisuus vaikuttaa suuresti rehun ME-arvoon, koska rasva sisältää noin kaksi kertaa enemmän energiaa kuin muut ravintoaineet.

Tuhkapitoisuus (TU, g/kg ka) kuvaa rehun kivennäispitoisuutta, siitä käytetään myös nimitystä hehkutusjäännös. Mitä suurempi tuhkapitoisuus, sitä enemmän rehussa on kivennäis- ja hivenaineita. Rehun kivennäispitoisuus riippuu maaperästä ja lannoituksesta. Jos tuhkapitoisuus ylittää 9 %, on rehunäytteen joukkoon saattanut joutua maa-ainesta.

Typettömät uuteaineet (TUA, g/kg ka tai %) koostuvat erityyppisistä hiilihydraateista (sokerit, tärkkelys, hemiselluloosa, pektiini) sekä täysin sulamattomasta ligniinistä. 

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.