Laidunkauteen totutus

Sivun tulostus

Laidunkauden alussa on tärkeää kiinnittää huomiota kevään laidunnurmen hevoselle aiheuttamiin terveysriskeihin. Nuoren kevätnurmen syöminen lisää mm. kaviokuumeen ja insuliiniresistenssin riskiä sekä ähkyriskiä sisäruokintakauden rehuihin tottuneella hevosella. Ohessa vinkkejä negatiivisten terveysvaikutusten minimoimiseksi.

Ensiksi on tärkeää ymmärtää, mitkä tekijät laidunnurmessa muodostavat hevoselle erityisen riskin. Sen muodostavat kasvisolujen solunsisällyshiilihydraatit, ts. helppoliukoiset hiilihydraatit (NSC, Non Structural Carbohydrates eli sokerit ja tärkkelys), joiden runsaan määrän on todettu lisäävän ähkyn ja kaviokuumeen riskiä.

Solunsisällyshiilihydraatteihin kuuluvia sokereita muodostuu kasveissa yhteyttämisen seurauksena. Nurmikasveissa niitä on mm. glukoosin, fruktoosin ja sakkaroosin muodossa, lisäksi kasvit varastoivat sokereita fruktaanin muodossa. Nurmen sokeripitoisuus vaihtelee mm. kasvilajikkeiden, nurmen kasvuasteen, ympäristöolosuhteiden ja jopa vuorokaudenajan mukaan.

Turvallinen laiduntaminen

Kaikki hevoset on aina totutettava laidunnurmeen vähitellen. Koska solunsisällyshiilihydraattien määrä on suurimmillaan nuoressa kevätnurmessa, on hiilihydraattiherkkien hevosten kanssa noudatettava erityistä varovaisuutta. Niiden laidunnusaikaa on syytä rajoittaa kevään ensimmäisten viikkojen aikana voimakkaasti. On huomionarvoista, että hevoset pystyvät jo muutamassa tunnissa syömään laidunta huomattavan suuria määriä.

Kuva: Esimerkiksi ponien on todettu pystyvän syömään jo kolmessa tunnissa 40 % koko vuorokauden rehun tarpeestaan!
 

Kasvien lähestyessä tähkävaihetta, solunsisällyshiilihydraattien määrä yleensä alenee kasvin kuitupitoisuuden lisääntyessä (korsiintuessa). Tässä vaiheessa laidunnurmi on hevosille turvallisempaa kuin kevään nuori, lehtevä nurmi. Sokereiden määrään vaikuttavat kuitenkin niin monet tekijät, kuten mm. laitumen hoito, käytetyt kasvilajit, säätila jne., että varovaisuutta on silti syytä noudattaa.

Tutkimuksissa nurmen sokeripitoisuuden on havaittu olevan matalin iltaisin ja korkeimmillaan keskipäivällä kasvien yhteyttäessä vilkkaasti. Kaviokuumeen välttämiseksi ilta ja yö ovat siten turvallisinta laidunnusaikaa.

Jos hevonen on sairastanut kaviokuumeen tai sillä on todettu insuliiniresistenssi, on laidunkauden kaviokuumeen riski suuri. Näillä hevosilla laidunnusta kannattaa välttää kokonaan ja ruokkia koko kesä sisäruokintakauden karkearehuilla, joista on teetetty rehuanalyysi sopivan sokeripitoisuuden varmistamiseksi.

Tarkkaile hevosen lihavuuskuntoa

Ongelmien ennaltaehkäisemiseksi hevosta ei kannata päästää lihomaan myöskään kesällä. Hevosen tulisi pysyä normaalissa tai korkeintaan hieman lihavahkossa lihavuuskunnossa. Hevosen lihavuuskuntoa kannattaakin tarkkailla säännöllisesti myös laidunkauden aikana tunnustelemalla sormin rasvan määrää eri puolilla kehoa sekä mittaamalla rinnanympärystä mittanauhalla senttimetreissä.

Kuva: Hevosten liiallista lihomista laidunkaudella olisi hyvä välttää, mutta hyvällä laitumella hevoset lihovat helposti.Terveysongelmien välttämiseksi kesäkiloista tulisi päästä eroon heti sisäruokintakauden alussa.
 

Epänormaalit rasvakertymät voivat olla merkki lähestyvistä terveysongelmista: esimerkiksi metaboliseen oireyhtymään sairastuneet hevoset kerryttävät rasvaa silmin havaittaviksi kertymiksi kaulaan, sään tienoille, hännän tyveen ja silmien ympärille. Yhteydenotto eläinlääkäriin kannatta jo tässä vaiheessa, jotta mahdollinen sairaus diagnostisoidaan ajoissa ennen vakavampia terveyshaittoja.

Avainasioita laidunkauden alussa ovat:

  1. Hevosen varovainen totuttaminen laidunnurmeen.
  2. Laidunnuksen kontrolloiminen kasvukauden muutaman ensimmäisen viikon aikana, jolloin nurmen helppoliukoisten hiilihydraattien pitoisuus on korkeimmillaan.
  3. Hevosen lihavuuskunnon säännöllinen seuranta ja liiallisen lihomisen ennaltaehkäisy.

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ilman lupaa on kielletty.

Päivitetty 6.4.2016