Syömiskäyttäytyminen

Sivun tulostus

Hevoset käyttävät luonnonoloissa 50–70 % (12–17 h) vuorokaudesta syömiseen, mikä sisältää myös ravinnon etsimiseen kuluvan ajan. Syömisaikaan vaikuttaa ravinnon laatu ja saatavuus sekä hevosen fysiologinen tila.

Kuva: Hevoset ruokailevat sosiaalisina laumaeläiminä yhtäaikaisesti.

Eniten luonnonvaraiset hevoset käyttävät aikaa syömiseen keväällä, kun ne nostavat lihavuuskuntoaan talven jäljiltä. Tämän lisäksi ravintoa tarvitaan lisääntymiseen, maidontuotantoon ja kasvuun. Vähiten hevoset käyttävät syömiseen aikaa kesällä, kun hyvälaatuista ravintoa on runsaasti tarjolla. Syksyä kohden syömisaika lisääntyy jälleen ruohon laadun heikentyessä. Talvella hevoset joutuvat hyödyntämään energianlähteenään kesällä kertynyttä rasvakerrosta ravinnon niukkuuden vuoksi.

Riittävä rasvakerros on elintärkeä luonnonvaraisten hevosten ja ponien talven yli selviytymisen kannalta. Luonnonvaraisille hevosille on siten normaalia, että ne lihovat kesällä ja laihtuvat talvella. Erityisesti viileän talvi-ilmaston hevos- ja ponirodut ovat sopeutuneet hyvin vuodenaikaisvaihteluihin ravinnon laadussa ja saatavuudessa. Tästä johtuen tiettyjen hevosrotujen edustajilla on erityisen hyvä taipumus muuntaa ravinnosta saatava ylimääräinen energia rasvakudokseksi talven varalle. 

Luonnonoloissa hevosten ruokavalio on monipuolinen. Se koostuu pääasiassa erilaisista ruohokasveista, mutta talvisaikaan siihen sisältyy myös puunkuorta, puiden ja pensaiden oksia, varpuja, juuria, kasvien siemeniä ja lehtiä. Koska ravinto on kesää lukuun ottamatta ravintoarvoltaan huonoa, on hevosten syötävä ruohoa suuria määriä, jotta niiden energiantarve täyttyy. Ravintoa täytyy myös etsiä jatkuvasti.

Kuva: Puiden ja pensaiden oksat sekä puunkuoret kuuluvat talvisaikaan luonnonvaraisten hevosten ruokavalioon. Myös kesyhevoset kaluavat tarhassa olevat puut, vaikka muuta syömistä olisikin riittävästi.

Hevosilla on vuorokaudessa 10–15 syömisjaksoa. Vaikka syömistä esiintyy lähes vuorokauden ympäri, on siinä havaittavissa selkeää vuorokausijaksoisuutta. Pisimmät, 2-3 tunnin syömisjaksot ajoittuvat aamuun ja alkuiltaan. Öisin syömisjaksot ovat lyhyitä ja ajoittuvat lepojaksojen väliin. Syömisjaksojen ajoituksesta vastaa laumanjohtaja, jonka esimerkistä koko lauma aloittaa ruokailun. Hevoset nostavat syödessään säännöllisesti päätään varmistaakseen ympäristön turvallisuuden.      

Hevoset mukauttavat syömisrytmiään sääolosuhteiden, ravinnon saatavuuden ja laadun sekä hyönteisten esiintymisen mukaan. Sääolosuhteista kova tuuli ja rankkasade sekä myrskyt keskeyttävät laidunnuksen. Myös kuumina kesäpäivinä hevoset muuttavat syömiskäyttäytymistään ja laiduntavat pääasiassa iltaisin ja öisin.    

 

 

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty