Aktiivisuus ja liikunta

Sivun tulostus

Hevoset elävät luonnonoloissa laajoilla alueilla ja liikkuvat runsaasti. Suurin osa liikunnasta liittyy kuitenkin laiduntamiseen, laidunnus- ja juomapaikkojen etsimiseen, lepo- ja suojapaikoille siirtymiseen sekä pakenemiseen, joka on saaliseläimelle ensisijainen selviytymiskeino. Hevoset välttävät luonnonoloissa turhaa liikuntaa, koska se kuluttaa energiaa. Varsinkin talvella aktiivisuus vähenee energiankulutuksen vähentämiseksi. Aktiivisimmillaan hevoset ovat keväällä valon ja ravinnon määrän lisääntyessä, tammojen tullessa kiimaan ja oriiden puolustaessa laumojaan. Pikkuvarsat liikkuvat eniten ensimmäisen elinkuukautensa aikana, jonka jälkeen aktiivisuus vähenee laidunnukseen kuluvan ajan lisääntyessä. 

Luonnonvaraisten hevosten on mitattu liikkuvan tyypillisesti noin 20 km vuorokaudessa, mutta jopa 80 km etäisyyksiä on mitattu. Tarvittavan liikunnan määrä riippuu ravinnon saatavuudesta sekä ruoka- ja lepopaikkojen etäisyydestä toisiinsa. Koska suurin osa liikunnasta liittyy kiinteästi laidunnukseen, esiintyy liikuntaa eniten silloin, kun hevoset laiduntavat. Vuorokaudenajoista se tarkoittaa erityisesti aamua ja alkuiltaa. Nopeatempoisempaa, ei-syömiseen liittyvää aktiivisuutta esiintyy pääasiassa päiväsaikaan 2-5 eri jaksossa. Öisin hevoset liikkuvat lähinnä hitaassa tempossa ja lyhyissä jaksoissa.

Suurin osa hevosten päivittäisestä liikunnasta on siis hidasta käyskentelyä. Lisäksi luonnonvaraisille hevosille on tyypillistä kävellä ja ravata puolireippaassa tahdissa laidunnus-, juoma- ja lepopaikkojen välillä.

Varsat ovat liikkuvaisempia kuin aikuiset hevoset, ja niillä liikuntaa esiintyy runsaasti leikkimisen yhteydessä. Riittävä liikunta on tärkeää varsojen tuki- ja liikuntaelimistön normaalin kehityksen kannalta.

 

 

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Hevostietokeskuksen lupaa on kielletty.