Kriittiset lämpötilarajat

Sivun tulostus

Termoneutraalialue  on se ympäristön lämpötila-alue, jolla hevosen ei tarvitse lisätä lämmöntuottoa pitääkseen ruumiinlämpötilansa normaalilla tasolla. Kun lämpötila laskee riittävän alhaiseksi, hevosen on lisättävä lämmöntuotantoa,  jotta sen ruumiinlämpötila ei alkaisi laskea. Tätä rajaa kutsutaan  alemmaksi kriittiseksi lämpötilaksi.

Yleispätevää hevosen termoneutraalialuetta ei voida määrittää, sillä kriittisiin lämpötilarajoihin vaikuttavat lukuisat yksilölliset tekijät, ruokinta ja pito-olosuhteet sekä vuodenaika. Varsoilla kriittinen lämpötila on yleisesti ottaen korkeampi kuin aikuisilla. Erityisesti vastasyntyneet varsat ovat herkkiä hypotermialle. Sairaana sekä ennenaikaisesti syntyneiden varsojen kylmänsieto on erittäin heikko, sillä ne eivät kykene lisäämään elimistön  lämmöntuotantoa laisinkaan.

Varsan kylmänsietokyky paranee iän myötä. Vieroitetuilla, vapaasti ruokittavilla varsoilla alempi kriittinen lämpötila on todettu tutkimuksissa olevan syksyllä noin 0 ºC ja myöhemmin talvella –9 - –16 ºC vaiheilla.

Kuva: Alle 1-vuotiaat pihattovarsat tarvitsevat syksyllä lisäruokintaa jo 0 ºC alapuolisissa lämpötiloissa. 

Myös aikuiset hevoset tarvitsevat alkutalvesta lisäruokintaa 0 ºC vaiheilla. Sopeutumisen myötä kriittinen lämpötila nousee keski- ja lopputalvesta –15 - –20 ºC vaiheille. Kylmäveriset ja ponit tarvitsevat lisäruokintaa muita hevosrotuja kylmemmissä lämpötiloissa.

 Klipatuilla, ei-loimitetuilla hevosilla sekä karvapeitteeltään kastuneilla hevosilla energiantarve lisääntyy aikaisemmassa vaiheessa.  Myös  tuuli  voimistaa alhaisen lämpötilan vaikutusta.

Lisätietoa:

Hevosten kylmänsietokyky (tutkimustiivistelmä)

Vieroitettujen varsojen kylmänsietokyky (tutkimustiivistelmä)

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien kopiointi ja  julkaiseminen ilman lupaa on kielletty.

Päivitetty 16.12.2015