Tutkimuksia hevosten säänsuojan ja loimen käytöstä

Sivun tulostus

Loimen käytön yleisyys hevosilla

Hevosten loimittaminen ulkotarhassa ja tallissa pidettäessä on hyvin yleistä. Norjassa 2075 vastausta käsittävän kyselyn mukaan 84 % hevosenomistajista loimitti hevosensa ulkotarhassa pidettäessä (Bøe ym. 2014). Vastaajien hevosista 25 % oli puoliveriratsuja, 20 % kylmäverirotuisia ratsuja, 15 % islanninhevosia, ja loput lämminveri- ja kylmäveriravureita, täysiverisiä ja arabeja. Hevosista 35 % oli klipattuja.

Kyselyn mukaan loimea alettiin käyttää ulkoilman lämpötilan laskiessa +10 °C alapuolelle. Erityisesti kylmä, tuulinen ja sateinen sää lisäsivät loimen käyttöä. 95 % lämminveriratsujen ja -ponien omistajista loimitti hevosen ulkotarhaan, vastaavasti kylmäverihevosista loimitettiin 79 % ja poneista 66 %. Hevosenomistajista 59 % piti hevosilla loimea myös tallissa.

Tutkimuksen perusteella loimen käyttö oli Norjassa erittäin yleistä. Loimea käytettiin hevosilla niiden rodusta ja klippausasteesta riippumatta sekä tallissa että tarhassa. Koska klippaamattomien hevosten kylmänsietokyky on yleensä hyvä ja riittävä normaaleissa talviolosuhteissa, voi säännönmukainen loimitus aiheuttaa hevosille lämpöstressiä. Klippaamattomien hevosten loimitukselle ei yleensä ole tarvetta kuin viileällä, sateisella ja tuulisella säällä.

Loimen turha käyttäminen heikentää hevosen omaa lämmönsäätelyjärjestelmän toimintaa litistämällä karvapeitteen sekä estämällä karvapeitteen asennon muuttamisen. Loimi hankaloittaa myös liikkumista, piehtaroimista ja hevosten välistä sosiaalista kanssakäymistä.

Bøe, K. E., Jørgensen, G.H.M. & Mejdell C.M. 2014. Bruk av dekken på hester I Norge. Resultater fra en nettbasert spørreundersøkelse I 2014. Norwegian Veterinary Institute’s Report Series. Report 15, 2014. Oslo, Norway.

Milloin hevoset haluavat käyttää loimea?

Norjalainen tutkimusryhmä kehitti menetelmän, jonka avulla hevosen oli itse mahdollista valita, milloin sillä pidettiin ulkotarhassa loimea (Mejdell ym. 2014). Tutkimukseen osallistui 23 hevosta (10 lämmin- ja 13 kylmäveristä iältään 3-16-v.). Hevoset opetettiin välineellisen ehdollistumisen avulla koskettamaan symboleja, jotka vastasivat tilanteita ”loimi päällä”, ”loimi pois päältä” ja ”ei muutosta”. Hevoset oppivat symbolien merkityksen noin kahdessa viikossa, jonka jälkeen tutkimus aloitettiin.

Hevoset laitettiin ulkotarhaan noin kaksi tuntia ennen kokeen aloittamista. Tämän jälkeen niille annettiin mahdollisuus muuttaa loimitustilannettaan symbolien avulla. Hevosten valintoja seurattiin eri sääolosuhteissa; auringonpaisteella, tuulella, vesi- ja lumisateella sekä -15 – 20 °C lämpötiloissa.

Tulokset osoittivat, että hevoset olivat valinnoissaan johdonmukaisia ja sääolosuhteet vaikuttivat niiden valintoihin. Suurin osa hevosista halusi pitää loimen päällään viileällä ja tuulisella ilmalla sekä vesi- ja räntäsateella. Aurinkoisella ja lämpimällä ilmalla hevoset valitsivat useimmin vaihtoehdon, jolloin loimi otettiin pois. Kylmäverirotuiset hevoset halusivat loimen useammin pois kuin lämminverirotuiset hevoset, mikä vastaa aiempaa käsitystä kylmäverirotuisten hevosten paremmasta kylmänsietokyvystä.   

Mejdell, C.M., Jørgensen, G.H.M., Bøe, K. E., 2014. Communication through symbol use: a novel method to study horse preferences for blanketing. Conference proceedings, 10th International Equitation Science Conference, 6-9 August 2014, Denmark. DCA Report No. 044, June 2014, Abstract no. 13, p. 33.

Käyttävätkö hevoset mieluummin kylmää vai lämmintä säänsuojaa?

Tutkijat selvittivät myös hevosten säänsuojan käyttöä eri talviolosuhteissa (Jørgensen ym. 2014). Säänsuojia oli kokeessa kaksi, joista toinen oli kylmä ja toisessa pidettiin päällä infrapunalämmitintä. Tarkoituksena oli selvittää, millaisissa olosuhteissa hevoset käyttävät säänsuojaa ja hakeutuvat lisälämmittimen ääreen. Tarkoitus ei ollut edistää lämmittimien käyttöä säänsuojissa ja pihatoissa, vaan saada tietoa millaiset sääolosuhteet hevoset kokevat haastaviksi.

Tutkimukset toteutettiin talvella Norjan rannikolla sijaitsevalla tilalla ja siihen osallistui 22 hevosta. Hevosia pidettiin totutusjakson jälkeen yksitellen tarhassa, jossa oli kaksi säänsuojakatosta (3,7 x 3,6 m). Hevosilla ei pidetty kokeessa loimea ja katosten sisälämpötila oli sama. Katoksiin oli asennettu infrapunalämmittimet, jotka lämmittävät hevosta sen asettuessa lämmittimen kohdalle. Niitä pidettiin päällä satunnaisesti eri osastoissa. Hevosten sijainti tarhassa ja käyttäytyminen kirjattiin ylös tunnin ajan minuutin välein. Myös sääolosuhteita seurattiin.

Hevoset viettivät ulkona keskimäärin 63 % ajasta (vaihteluväli 24-88 %). Kylminä, tuulisina ja sateisina päivinä hevoset olivat ulkona 52 % ajasta, lämpiminä, kuivina ja tyyninä päivinä 88 % ajasta. Kylmäverihevoset ja ponit viettivät enemmän aikaa ulkona kuin lämminveriset. Karvapeitteen vahvuus vaikuttikin hevosten käyttäytymiseen: mitä paksumpi karvapeite hevosella oli, sitä enemmän se vietti aikaa ulkona.

Hevoset käyttivät katoksia suunnilleen yhtä paljon, mutta sateella ne suosivat lämmitettyä katosta. Mieltymykset vaihtelivat yksilöllisesti; tietyt yksilöt valitsivat lähes aina infrapunalämmittimellä varustetun katoksen. Pienikokoiset lämminverihevoset valitsivat lämmittimellä varustetun katoksen kuitenkin useammin kuin pienikokoiset kylmäverihevoset.

Sääolosuhteet vaikuttivat myös käyttäytymiseen ulkotarhassa. Lämpimällä, sateettomalla ja tyynellä ilmalla hevoset olivat rennompia ja kiinnostuneempia ympäristöstään kuin kylmillä, sateisilla ja tuulisilla ilmoilla, jolloin ne seisoivat enemmän jännittyneenä paikoillaan. Palelemista indikoivaa lihasvärinää havaittiin vain vesi- ja räntäsateella karvapeitteen kastuessa. Käyttäytymisen perusteella täysikasvuiset hevoset pärjäsivät hyvin tutkimuksen aikana vallinneissa talviolosuhteissa, kun niillä oli säänsuoja käytössään.

Hevosten todettiin käyttävän säänsuojakatosta eniten sateisella ja tuulisella säällä. Kyseinen säätyyppi lisäsi myös infrapunalämmittimellä varustetun katoksen käyttöä. Lämminverihevoset hakeutuivat katokseen kylmäverisiä useammin, ja suosivat enemmän lämmittimellä varustettua katosta, mikä selittyi lämminveristen alhaisemmalla lihavuuskunnolla ja ohuemmalla karvapeitteellä.

Jørgensen, G.H.M, Aanensen, L., Mejdell, C.M. & Bøe, K. E. 2014. Weather effects on horse thermoregulation during winter. Equi-meeting infrastructures, 6-7.10.2014, France, Proceedings p 78-83.

Tietosivu on toteutettu lähdekirjallisuuden osalta yhteistyössä Norjan Biotalouden tutkimusinstituutin kanssa.

Materiaali on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa. 

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien kopiointi ja julkaiseminen ilman lupaa on kielletty.

Päivitetty 31.5.2016