Palkokasvit

Sivun tulostus

Herneitä ja papuja käytetään lähinnä lisukkeina rehuseoksissa. Ennen lisäystä ne käsitellään jollakin tavalla, eli rouhitaan, litistetään tai mikronoidaan (käsitellään mikroaalloilla ja litistetään). Ravitsemukselliselta arvoltaan ne vastaavat viljoja, mutta valkuaisen pitoisuus ja laatu ovat huomattavasti paremmat. Useat herne- ja papulajikkeet sisältävät kuitenkin ravinnon hyväksikäyttöä ja kasvua heikentäviä sekä jopa myrkyllisiä ainesosia (mm. proteaasi-inhibiittoria, goitrogeenejä, syanogeenisiä yhdisteitä ja lektiinejä). Näiden mahdollisista vaikutuksista hevosiin ei ole tutkittua tietoa, mutta myrkyllisten ja haittavaikutuksia aiheuttavien ainesosien vuoksi raakoja hernekasveja ei tule syöttää hevoselle. Ainesosat häviävät kuumennuskäsittelyjen aikana, mistä johtuen esim. teolliset väkirehuseokset saattavat niitä sisältää.

Soijapavuista uutetaan öljyä elintarviketeollisuuden tarpeisiin. Tästä prosessista jäljelle jäävää soijarouhetta käytetään yleisesti hevosten ruokinnassa. Rouheen valkuaispitoisuus on noin 44 %, ja valkuainen on hyvin lysiinipitoista. Soijarouhetta käytetään etenkin kasvavien varsojen ruokinnassa täydentämään viljojen ja karkearehujen puutteellista valkuaista. Soijarouheen energiapitoisuus on samaa tasoa maissin kanssa. Soija ei kuitenkaan aiheuta yhtä helposti ruuansulatusongelmia, sillä se sisältää huomattavasti vähemmän tärkkelystä ja enemmän kuitua kuin viljat. Soijarouheen käyttömäärä on varsoilla tavallisesti 300–500 g/vrk.

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.