Hevosen ruokinnan tulevaisuudesta 15.02.2019

Sivun tulostus

Seminaariantia: EWEN 16.-18.8.2018 Uppsala, Ruotsi

HEVOSEN RUOKINNAN TULEVAISUUDESTA

Terttu Peltonen

Hevosen ruokinnan tutkijat ja asiantuntijat kokoontuivat Uppsalaan esittämään tutkimustuloksia ja lisäämään tietoutta ruokinnasta, keskiössä hevosen terveys ja suorituskyky. Pääotsikoina olivat ruokinnan vaikutus käyttäytymiseen ja terveyteen, suolisto-aivot -yhteys sekä eri ravintoaineiden määritykset. Seuraavassa lyhyt katsanto aiheisiin, joista maailmalla puhuttiin.

Talli vastaan pihatto

Ruotsissa oli tutkittu kahden tallitavan vaikutusta ravihevosten elopainoon sekä kilpailutasoisesta harjoituksesta palautumiseen. Olettamuksena oli, ettei pihatto viivästytä palautumista.

Tuloksena todettiinkin, että pihatto ei hidastanut palautumista. Itse asiassa sillä oli positiivinen vaikutus hevosten ruokahaluun ja energiatasapainoon verrattuna perinteiseen karsinatalliin.

Heinäverkko

Englantilaisessa tutkimuksessa oli mitattu hevosen niskakulmaa ja siitä aiheutuvaa rasitusta, kun hevonen kiskoo heinää verkosta. Suurimmillaan rasitus vastasi 38 kilon nostamista. Keskimäärin rasitus oli kuitenkin hyväksyttävällä tasolla, mutta ei paras mahdollinen. Kaksinkertainen heinäverkko vaati merkittävästi enemmän voimaa kuin yksinkertainen. Merkittävästi enemmän hevoset käyttivät voimaa alhaalla olevasta verkosta ylhäälle asetettuun verrattuna.

Tuloksena todettiin, että tarvitaan lisätutkimusta eri tyyppisten karkearehujen käytöstä ja pitkän ajan terveysvaikutuksista.

Korsirehun ruokinta

Englantilaisessa tutkimuksessa oli tehty hevosenomistajille kysely, ymmärtävätkö he heinän/laidunruohon tarpeellisuuden hevosten ruoansulatukseen ja käytökseen. Yhteensä kyselyyn osallistui 4548 hevosenomistajaa (Ruotsi 2464, Saksa 1465, ”englanninkieliset” eli UK, Irlanti, USA ja Kanada 619). Ruotsin ja Saksan vastaajilla oli enimmäkseen lämminverihevosia (SE 72 %, DE 52 %) ja Englannin vastaajilla kansallisia poneja (42 %). 19 kysymyksen patterissa selvitettiin ruokintakäytännöt sekä käsitys ja tietämys hevosten ruokinnasta.

Teoriassa hevosenomistajien tietämys hevosten ruokinnasta ja korsirehun käytöstä oli yleisesti hyvä, mikä myös jossain määrin heijastui käytäntöön, mutta laiduntaminen on yhä joissakin maissa vähäistä ja väkirehuja syötetään yli 3 kg/pv noin 12 prosentille hevosista (suurin osa hevosista oli harrastehevosia). Englanninkielisten maiden vastaajien määrä oli pettymys.

Iäkkään hevosen hammashoito

Englantilaisessa tutkimuksessa perehdyttiin hevosen iän myötä tapahtuvaan hampaiston muutoksiin, josta voi aiheutua terveydellisiä ongelmia ja edellyttää omistajalta tietoa ruokinnasta. Keskimäärin 21-vuotiaista (16-35v.) hevosista 34 prosentilla todettiin hammaspuutos (6,8 % etuhammas ja 27 % poskihammas). Vanhemmilla hevosilla (27v. vs. 24v.), jotka olivat menettäneet painoa, esiintyi enemmän hampaiden irtoamista. Hidas pureskelu, rehumällien pudottelu ja hammaspoikkeamat ovat yleisiä. Cushingin tautia, metabolista oireyhtymää ja kaviokuumetta esiintyi merkittävästi enemmän arabialaisilla, poneilla ja Welsh-roduilla. Ruokinnan sopeuttaminen hampaiden kunnon mukaan sisälsi ensisijaisesti rehun pilkkomista ja liuottamista sekä pelletöidyn karkearehun lisäämistä kunnon heikentyessä. Ruokintaohjeissa esiintyi myös soijan, juurikasmassan ja öljyn lisäämistä, mutta harvoin otettiin huomioon samanaikaisten sairauksien merkitys.

Tuloksena todettiin, että tarvitaan enemmän soveltavaa koulutusta ikääntyvien hevosten ruokinnasta.

Heinän höyrytys

Englantilaisessa tutkimuksessa kokeiltiin eri heinälajien höyryttämistä, jotta niiden vesiliukoinen hiilihydraatti vähenisi. Oli todettu, että sellainen heinä olisi hyödyksi hevosille, joilla on insuliiniresistenssi, metabolinen oireyhtymä, kaviokuume tai muuta herkkyyttä. Tutkimuksessa mitattiin vesiliukoisen hiilihydraatin pitoisuuksia eri höyrytysmenetelmien jälkeen.

Kolmea englantilaista lajiketta (timotei, monivuotinen rairuoho ja niittyheinä) höyrytettiin neljällä eri menetelmällä: 1) kuivana, 2) korkeassa lämpötilassa kertahöyrytys, 3) kaksoishöyrytys ja 4) liuotuksen jälkeen kertahöyrytys.

Tuloksena todettiin, että kaikki menetelmät olivat tehokkaita vähentämään vesiliukoisen hiilihydraatin pitoisuutta kaikissa lajikkeissa.

Tärkkelysrikas ruokinta ja hermosto

Ruotsalaisessa tutkimuksessa verrattiin hevosen plasman kortisolipitoisuutta ja sydämen sykettä hevosilla, joita ruokittiin joko heinä/kaura -ruokinnalla tai pelkällä heinällä. Verinäytteet kortisoli-dataa varten otettiin aamuruokinnan jälkeen ja sykkeet mitattiin Polarilla erilaisissa tilanteissa kuten kuljetuksissa, ennen ja jälkeen harjoitusten.

Tuloksissa sekä kortisolipitoisuudet ja sykkeet olivat korkeammat heinä/kaura -ruokinnalla kuin heinäruokinnalla. Syy näihin havaintoihin ei ole selvä, mutta herää kysymys, voiko ruokavaliokin vaikuttaa hevosten hermostoon.

Vuodenaikojen vaikutus aineenvaihduntaan

Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan tiedetään hyvin vähän vuodenaikojen vaikutuksesta vapaana ulkona olevilla ja villeillä hevosilla.  Tutkimuksen tavoitteena oli seurata vuodenaikaista vaihtelua plasman insuliinipitoisuudessa ja yleiskunnossa Gotlanninruss -poneilla, joita pidettiin läpi vuoden ulkona metsälaitumella ilman lisäruokintaa (lukuun ottamatta suola/kivennäiskiveä).

12 1,5-vuotiasta ponioritta kolmessa ryhmässä laskettiin toukokuussa 2014 metsälaitumen kolmelle lohkolle, joissa kussakin oli 7 ha metsää ja 3 hehtaaria laidunta. Vertailun vuoksi ryhmien lohkoja vaihdettiin toukokuussa 2015 ja toukokuussa 2016. Alue sijaitsi Uppsalan ulkopuolella. Ponien kuntoarviointi ja verinäytteen otto tapahtui elokuussa, marraskuussa, helmikuussa ja toukokuussa.

Tuloksissa plasman insuliini oli alimmillaan helmikuussa. Sekä plasman insuliini että kunto vaihtelivat vuodenaikojen mukaan niin, että insuliini nousi kasvien kasvun aikana ja kunto nousi kasvien kasvuajan jälkeen.

Makean kivennäisnuolukiven käyttö

Islantilais-ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin kivennäisten saantia islanninhevosilla. Enimmäkseen nuolukivi on tarjolla vapaana liikkuville hevosille, mutta myös tallissa karsinoissa. Suosituksia valmistajat ovat antaneet vähän, mutta jotkut ehdottavat annostelua muutaman tunnin ajan päivässä.

Neljää aikuista, valmennuksessa olevaa islanninhevosta pidettiin tallissa. Jokaisella oli vapaa pääsy melassilla maustetulle kivennäiskupille 1, 2, 4 ja 24 tunnin ajan per kukin koeviikko. Kaikilla oli myös suolakivi vapaasti saatavilla, vettä ja säilöheinää kolme kertaa päivässä. Aika vaikutti kivennäisten saantiin, sillä kulutus oli vastaavasti 120, 134, 208 ja 385 g/pv. Lisäksi ne nuolivat suolakiveä keskimäärin 84 g/pv.

Tuloksena oli, että tallissa pidettävillä hevosilla makean kivennäisvalmisteen saantia pitää rajoittaa. Esimerkiksi yhden tunnin aikana seleenin saanti nousi 114 %:iin suosituksesta.

Vapaa suolakivi

Toisessa islantilais-ruotsalaisessa tutkimuksessa oli mitattu islanninhevosten suolan saantia talliolosuhteissa. Kokeessa I hevosilla oli vapaasti käytössä nuolukivi ja kokeessa II oli tarjolla sekä irtosuolaa että nuolukivi. Kaikki hevoset saivat myös heinää (kuiva-ainetta keskimäärin 4,7 kg/pv).

Tulosten mukaan hevoset voivat saada liikaa suolaa, jos se tarjotaan vapaasti, varsinkin irtosuolana ja mikäli kuiva-aineen saanti on alhainen. Kuitenkaan ei ole takeita, että hevoset saavat riittävästi suolaa huolimatta vapaasta saannista, joten sen vuoksi on välttämätöntä seurata jokaisen yksilön suolan saantia.

Painonnousun seuraukset

Saksalaisessa tutkimuksessa todetaan, että hevosten lihavuus on kasvava ongelma harrastehevosilla. Lihavuus aiheuttaa aineenvaihdunnan sairauksia, varsinkin ponit näyttävät olevan muita rotuja herkempiä saamaan metabolisen oireyhtymän. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää muutoksia insuliinin säätelyssä ja tulehduksissa progressiivisen painon nousun kanssa.

Kokeessa oli 20 hoikkaa ja tervettä hevosta (10 lämminveristä ja 10 shetlanninponia), jotka saivat 200 % suositellusta energian tarpeesta (60 % heinää ja 40 % rasvapitoista väkirehua). Molempien ryhmien paino nousi merkittävästi, hevosilla 16,5 % ja poneilla 23,7 %. Insuliinin säätelyyn ei painon nousu vaikuttanut ja vain vähäisiä tulehduksellisia muutoksia havaittiin. Syy näihin tuloksiin oli lyhyt lihavuusaika.

Tilastoa hevossairauksista ja ruokinnasta

Belgian Ghent yliopistossa on kerätty tilastoa yleisimmistä sairauksista ruokintaneuvontaa varten. Oikea ruokintakäytäntö auttaa ehkäisemään ja hoitamaan tiettyjä sairauksia ja toisaalta, sellaisia sairauksia kuin ähky, liikalihavuus tai aliravitsemus voi epäasiallinen ruokinta myös aiheuttaa. Yliopisto tekee työtä sekä yksityisten että sairaalahoidossa olevien potilaiden kanssa. Tavoitteena oli hankkia tietoa sairauksiin liittyvän ruokinnan neuvontapalveluun.

Data vuosilta 2013-2017 sisältää hevosten ruokintahistorian, klinikkahavainnot, sairaudet ja annetut ruokintaohjeet. Tutkimukseen otettiin 357 hevosta, joista 49,7 % oli ruunia, 42 % tammoja 8,3 % oriita. Yleisimmät rodut olivat belgianpuoliverinen ja hollanninpuoliverinen (KWPN). Hevosten kuntoarviointi oli 31,1 % hyvä, 41,2 % huono ja 28,7 % ylipainoinen. Eniten ruokintaneuvontaa oli annettu ähky -tapauksissa, seuraavaksi tuli kaviokuume (ja metabolinen oireyhtymä) ja sitten hammasviat.

Esitetty data on hyödyllinen eläinlääkäreille ja hevosenomistajille. Se myös tuo esille tapausten monimuotoisuuden, joihin voidaan antaa yksityiskohtaisia ruokintaohjeita.

Ei sipulia hevoselle

Luken tutkija Susanna Särkijärvi piti esitelmän kuivatun sipulirouheen vaikutuksista hevosten glukoosivasteeseen ja veriarvoihin. Sipulilla on joissakin eläinkokeissa havaittu insuliinin kaltaisia ominaisuuksia, eli se on tasapainottanut veren glukoositasojen heilahduksia. Ilmiöllä saattaisi olla positiivisia vaikutuksia metabolista oireyhtymää sairastavien hevosten ruokinnassa. Toisaalta jo aikaisemmissa tutkimuksissamme on todettu, että valkosipuli laskee veren hemoglobiinia, eikä sitä siten pitäisi syöttää hevosille pitkiä aikoja. Tässä tutkimuksessa havaitsimme, että sipulilla oli tosiaan verensokeria tasaava vaikutus, mutta se myös laski hevosten veren hemoglobiinia. Lisäksi sen maittavuuden kanssa oli ongelmia. Näistä negatiivisista vaikutuksista johtuen sipulia ei voi suositella osaksi hevosten ruokintaa. (Lähde: Hippolis)

Mahahaava ja ruokahalu

Ruotsalaisessa tutkimuksessa selvitettiin, vaikuttaako varsinkin vaikea mahahaava hevosen syöntimäärään ja kuntoon. 16 valmennuksessa olevaa 2-3-vuotiasta lämminveristä ravihevosta saivat syödä vapaasti pelkästään korsirehua 1,5-vuotiaasta lähtien. Lieviä mahahaavoja havaittiin 64 tarkastuksessa 34, joista 8 oli astetta vakavampia.

Tulokset näyttivät, että todetut lievät mahahaavat eivät vaikuttaneet syöntimääriin ja kuiva-aineen saantiin (2,2 % elopainokiloa kohti). Ei myöskään kovempi treeniohjelma näyttänyt lisäävän mahahaavoja. Pelkkä korsirehuruokinta ei kuitenkaan näyttänyt ehkäisevän mahahaavan syntymistä.

Siirtyminen korsirehuun

Englantilaisessa tutkimuksessa vertailtiin väkirehu- ja korsirehuruokinnan vaikutusta hevosten suorituskykyyn. Vaikka tieteellisissä tutkimuksissa korostetaan, että useimmat hevoset suorittavat hyvin korsirehuvaltaisella ruokinnalla, tietoa ei ole täysin omaksuttu käytännössä. Sen vuoksi tutkimuksen tavoitteena oli saada lisää todisteita asiasta kenttäkokeen avulla.

Kuudelta lämminveriseltä estehevoselta vaihdettiin vahva väkirehuruokinta (6,2 kg kuiva-ainetta korsirehusta ja 3,2 kg ka vilja/mysli-seoksesta) vahvaan korsirehuruokintaan (10,2 kg ka korsirehusta ja 1,4 kg ka vilja/mysli-seoksesta) kolmen kuukauden aikana. Karkearehun syöntiajassa esiintyi huomattavia eroja (25 ± 10 min/kg). Vaikka karkearehu vaati enemmän sulatusenergiaa (+11%), hevosten kunto, paino ja ympärysmitta eivät muuttuneet.

Tulokset osoittivat, että energian saanti oli riittävää ja johti lajinmukaisempaan syömiskäyttäytymiseen, vaikka hevosten normaali valmennus- ja kilpailuohjelma jatkui samanlaisena.

Rehun torrefiointi – tulevaisuutta?

Englantilaisessa tutkimuksessa on testattu viljojen torrefiointia (paahtamista) eli mietoa pyrolyysiä 200-300 °C, jollaista yleisesti käytetään olutteollisuudessa. Monia tekniikoita on myös käytetty parantamaan rehun sulavuutta hevosilla, mutta hyvin vähän on tutkittu tämän ko. tekniikan käyttöä parantamaan rehun sulavuutta.  Tutkimuksessa arvosteltiin in vitro ohraa ja vehnää kolmessa muodossa: käsittelemätön, mikronoitu ja torrefioitu.

Tulokset ehdottavat, että torrefiointitekniikka saattaa olla sopiva vaihtoehto mikronoinnille, kuitenkin tarvitaan lisätutkimuksia sen vaikutuksesta viljojen sulavuuteen hevosilla. 

Automaattinen heinäruokinta

Ruotsalaisessa tutkimuksessa mitattiin pihatossa olevien hevosten päivittäinen korsirehun syöntiaika transponderilla. Kokeessa oli yhteensä 31 ruunaa.

Tulosten mukaan hevosten välillä esiintyi huomattavia eroja mediaanissa 13,3 - 28,1 min/kg kuiva-ainetta. Yksilöiden välinen ero saattoi vaihdella 1,1 - 43,5 min/kg ka. Koko ryhmän keskiarvo oli 25,3 min/kg ka.

Todettiin, että mittauksia pitää tehdä useasti, jotta voidaan olla varmoja jokaisen hevosen optimaalisesta annoksesta, kun käytetään automaattista ruokinta-asemaa.

 

Lähde: 9th European Workshop on Equine Nutrition (EWEN 2018 Proceedings)

Juttu on julkaistu myös Suoralla - lehdessä 1/2019.