Vapaa karkearehuruokinta pihattotarhassa 07.02.2020

Sivun tulostus

Vapaa karkearehuruokinta hevosten pihattotarhassa

Useissa pihatoissa hevoset saavat karkearehua vapaasti pihattotarhaan viedystä pyöröpaalista. Tässä muutamia seikkoja, joita vapaan karkearehuruokinnan toteutuksessa olisi hyvä huomioida. Mikäli pihatossa pidettävä hevosmäärä on pieni, eivätkä hevoset ehdi syödä rehua riittävän nopeasti kokonaisesta paalista, on sekä taloudellisempaa että hygieenisempää annostella karkearehu hevosille muutoin.

Hevosmäärä ja paalin kulutusnopeus

Hevosten määrä, paalin koko ja sen kuiva-ainepitoisuus vaikuttavat siihen, kuinka nopeasti hevoset syövät pihattotarhaan viedyn heinäpaalin (Taulukko 1). Säilöheinäpaalit tulisi syöttää pääsääntöisesti noin viikon kuluessa paalin avaamisesta. Avattu paali altistuu hapelle, jolloin hiivat ja mikrobit pääsevät kasvamaan rehussa (Kuva 1). Paalin kulutus on sitä nopeampaa, mitä kosteampaa karkearehu on. Pihatoissa käytettävät karkearehut ovat usein kuitenkin hyvin kuivia (ka-pit. > 60 %), koska pitkälle kuivatut rehut eivät jäädy pakkasella. Huomioithan, että tämä lisää hevosen vedentarvetta. 

Kattamattomassa ruokintapaikassa heinä kastuu sateessa ja mahdollisesti taas jäätyy pakkasten kiristyessä uudelleen. Karkearehun laatua tulee seurata huolellisesti ja päivittäin. Pilaantunutta tai jäätynyttä rehua ei pidä hevosille antaa, sillä se lisää riskiä erilaisille ruuansulatushäiriöille.

 Kuva 1. Kastunut heinä homehtuu avatussa paalissa nopeasti

Taulukko 1. Pyöröpaalin painon ja rehun kuiva-ainepitoisuuden vaikutus 500 kg painavien hevosten paalin kulutusnopeuteen pihatossa karkearehun optimisaantitasolla 1,5 kg ka/100 elopaino kg (Autio & Heiskanen 2013, Hevosten pihattohoito).

Paalin paino

Rehun ka-pit.

Paalissa ka

Paalin kulutusnopeus,

5 hevosta

Paalin kulutusnopeus,

10 hevosta

300 kg

40 %

120 kg

n. 3 vrk

n. 1,5 vrk

300 kg

65 %

195 kg

n. 5 vrk

n. 2,5 vrk

500 kg

45 %

225 kg

n. 6 vrk

n. 3 vrk

500 kg

70 %

350 kg

n. 9 vrk

n. 4,5 vrk

 

Ruokintapaikka ja ruokinnan toteuttaminen

Säilöheinäpaali tulisi laittaa siirrettävään, katettuun ja maasta irti olevaan heinähäkkiin tai ruokintatelineeseen. Hyvä ruokintapaikka on tiivispohjainen. Ruokintahäkin on oltava hevosille turvallinen, eikä siinä saa olla teräviä reunoja tai pieniä rakoja, joihin hevoset voivat loukata itsensä. Hevosten kastumista voidaan välttää, kun ruokintakatoksen lippa rakennetaan riittävän pitkäksi (Kuva 2).

 

Kuva 2. Syöttökatos, johon paali voidaan viedä koneellisesti. Katoksen lippa turvaa sen, etteivät hevoset kastu syödessään.

On tärkeää, että paalin ympäriltä poistetaan kaikki käärintämuovi ja -verkko, jotta hevoset eivät syö rehun mukana muovin tai verkon paloja (Kuvat 3 ja 4). Samalla voidaan varmistua, ettei paali ole muovin alta pilaantunutta. Ruokintapaikka tulee siivota rehujätteistä ja sonnasta säännöllisesti. Tämä auttaa osaltaan ennaltaehkäisemään loistartuntoja.

 

Kuvat 3. ja 4. Ulkotarhaan viedyn paalin ympärille jätetty käärintämuovi ja -verkko muodostavat riskin, että hevoset syövät rehun mukana muovin tai verkon paloja.

Ruokintapaikalla on oltava riittävästi tilaa siten, että myös lauman arvojärjestyksessä pahnanpohjimmaisetkin hevoset pääsevät syömään samaan aikaan muiden kanssa. Etenkin pienten vieroitettujen varsojen pihatoissa olisi hyvä, mikäli karkearehuruokinta olisi mahdollista toteuttaa myös sisällä pihatossa sääolosuhteiden ollessa poikkeuksellisen huonot.

Rehun ravitsemuksellinen laatu

Rehujen ravintoainearvojen tulisi vastata pihatossa pidettävien hevosten ravinnontarvetta. Rehuanalyysi auttaa valitsemaan pihaton hevosille parhaiten soveltuvaa karkearehua. Karkearehuruokintaa täydennetään tarpeen mukaan ruokintalaskelmien pohjalta sopivilla väki- ja lisärehuilla. Erityisesti vieroitettujen varsojen, siitostammojen ja raskasta työtä tekevien hevosten ravintoainetarve on suuri. Niiden karkearehun tulisikin olla aikaisessa kasvuvaiheessa korjattua ja lehtevää riittävän energian määrän ja sulavuuden turvaamiseksi. Erityisesti aikuisten hevosten liiallista lihomista tulee välttää ja se voidaan toteuttaa annostelemalla karkearehun määrää (Kuva 5).

Kuva 5. Karkearehun määrää säännöstelemällä voidaan välttää hevosten liiallista lihomista.

Materiaali on koottu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

     

© Suomen Hevostietokeskus ry, 7.2.2020