Heinän valinnasta 08.07.2020

Sivun tulostus

Heinän valinnassa tulee huomioida hevosen yksilölliset piirteet, kuten rotu, ikä, käyttötarkoitus, terveydentila ja hevosen pito-olosuhteet. Heinän ravitsemuksellinen laatu selviää ainoastaan omasta heinästä teetetystä tai ostoheinästä saatavasta rehuanalyysistä. Rehuanalyysistä löytyvät mm. heinän sisältämän energian määrä, sulavuus (D-arvo) ja valkuais- ja sokeripitoisuudet. Hevosten heinä suositellaan korjattavaksi, kun sen D-arvo on 600-650 g/kg ka. Energiaa hyvässä heinässä on vähintään 9 MJ/kg ka. Tavoiteltavaan raakavalkuaispitoisuuteen (80-150 g/kg ka) vaikuttavat mm. hevosen ikä ja käyttötarkoitus. Harrastehevosten heinän valkuaispitoisuus voi olla matalampi, kun taas kasvaville varsoille on etsittävä valkuaispitoisempaa heinää. Sopiva heinän sisältämän sokerin määrä on 50-150 g/kg ka. Heinän hygieenistä laatua voidaan arvioida aistinvaraisesti. Kiinnitä huomiota erityisesti seuraaviin seikkoihin:

 

  • Lehtevyys/kortisuus (lehtien osuus on suurempi kuin korren)
  • Puhtaus (heinä ei sisällä esim. rikkakasveja, hometta tai pölyä)
  • Tuoksu (kuiva heinä tuoksuu raikkaalta, säilöheinä miellyttävän happamalta)
  • Väri (kuiva heinä on väriltään vaalean vihreää, säilöheinä ruskean vihreää).

 

 

Kuva 1. Ennen juhannusta ja timotein kukintaa korjattua, ohutkortista ja lehtevää timoteiheinää latokuivurista. Heinä soveltuu hyvin esimerkiksi kasvavien varsojen tai imettävien tammojen ruokintaan.

 

 

Kuva 2. Heinäkuun heinäpoudilla korjattua täydessä kukassa olevaa timotei-nurminata-heinää. Heinä soveltuu hyvin esimerkiksi kevyessä työssä olevien harrastehevosten ruokintaan.

Kuivaa heinää vai säilöheinää?

Kuivan heinän (ka-pitoisuus > 85 %) käytön etuja hevosten ruokinnassa ovat sen säilöheinää tasaisempi ravitsemuksellinen laatu sekä helpompi käsiteltävyys talliolosuhteissa. Kuiva heinä on kuitenkin usein säilöheinää kalliimpaa ja sen saatavuus on heikompaa. Säilöheinä on muovin sisään ilmatiivisti pakattua heinää (ka-pitoisuus 45-85 %). Säilöheinän etuja hevosten ruokinnassa ovat sen pölyämättömyys ja kuivaa heinää parempi sulavuus ja korkeampi ravintoarvo. Säilöheinän kuiva-ainepitoisuuden olisi hyvä olla yli 50 %, ettei heinä jäädy kovillakaan pakkasilla. Osalla hevosista säilöheinä saattaa aiheuttaa suolisto-oireita, kuten ripulia. Oireet saattavat helpottaa siirryttäessä kuivalla heinällä ruokkimiseen.

Millainen heinä sopii hevoselleni? Muutamia suuntaa antavia ohjeita heinän valitsemiseksi erityyppisille hevosille:

Urheiluhevoset

Valmennuksessa olevan kilpahevosen heinä saa sisältää melko runsaasti energiaa ja valkuaista. Myös heinän hyvään sulavuuteen (D-arvo) kannattaa kiinnittää huomiota. Kohtalainen ja jopa ”korkeahko” sokerimäärä tekee rehusta maittavaa. Korkeat sokeripitoisuudet eivät kuitenkaan sovellu erityisen sokeriherkille hevosille. Valmennettavien hevosten karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 100-120 g/kg ka.

Kasvavat, vieroitetut varsat

Vieroitettujen varsojen ruoansulatuselimistö ei ole täysin kehittynyt, ja niiden rehunkulutuskapasiteetti on rajallinen. Varsoille soveltuu ensiluokkainen, hyvin sulava, ohutkortinen ja mielellään apilapitoinen heinä. Se tarjoaa valkuaista kasvuun sekä edistää varsan ruuansulatuskanavan kehittymistä. Karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 120-150 g/kg ka. Heinän sisältämän sulavan raakavalkuaisen ja energian suhdeluvuksi (Srv g/kg ka:ME MJ/kg ka) tavoitellaan lukua 8 -9. Heinästä kannattaa teettää myös ns. laajempi rehuanalyysi (sis. kivennäis- ja hivenaineet) varsojen ruokinnan suunnittelua ja kivennäisruokinnan tasapainottamista varten.

  

Kuva 3. Vieroitettujen varsojen karkearehun laatuun kannattaa kiinnittää erityistä huomiota. Hyvälaatuinen karkearehu on varsojen, samoin kuin muidenkin hevosten, tärkein rehu.

Siitostammat

Siitostammojen heinän valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota heinän hyvään sulavuuteen sekä riittävään energian ja valkuaisen määrään. Karkearehun sisältämän raakavalkuaisen määräksi suositellaan imettäville tammoille 120-150 g/kg ka. Karkearehun D-arvo saa olla korkea. Yleisesti hevosten karkearehulle sopivana D-arvona pidetään 620-650 g/kg ka, mutta siitostammoilla luku saa olla vielä tätä korkeampi. Heinän hygieeninen laatu on ensisijaisen tärkeää, sillä heikkolaatuinen karkearehu voi pahimmillaan aiheuttaa jopa varsan luomisen.

Harrastehevoset

Harrastehevosten heinän energia-, valkuais- ja sokeripitoisuudet sekä sulavuus (D-arvo) saavat olla suositusarvojen keskivaiheilla. Karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 80 – 100 g/kg ka.

Joutilaat hevoset ja hyvät rehunkäyttäjät (tyypillisesti ponit ja kylmäverirotuiset hevoset)

Karkearehu on usein joutilaan hevosen ainoa rehu, joten sen tulee olla ravintoarvoiltaan kohtalaisen hyvälaatuista. Hyvillä rehunkäyttäjillä on usein taipumusta lihomiseen. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin hevoset saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa.

Vanhat hevoset

Ikääntyminen saattaa heikentää vanhojen hevosten pureskelukykyä sekä ruoansulatuksen tehokkuutta. Ikääntyminen vaikuttaa kuidun sulavuuteen ja fosforin hyväksikäyttöön sekä valkuaisen tarpeeseen. Tämän vuoksi iäkkäälle hevoselle valitaan lehtevää ja hyvin sulavaa karkearehua.

Kaviokuumeherkät hevoset

Kaviokuumeherkkien hevosten sisäruokintakauden karkearehuksi suositellaan valittavaksi karkearehua, jonka sokeripitoisuus on suhteellisen matala. Tarkkaa suositusrajaa ei voida antaa, sillä hevosten sokerin sietokyky on yksilöllistä.

Lopuksi

Kaikkien hevoselle annettavien karkearehujen tulee olla laadultaan moitteettomia. Hevonen tarvitsee päivittäin riittävän määrän karkearehun sisältämää kuiva-ainetta, jotta sen ruuansulatus toimii normaalisti. Optimaalisena määränä pidetään n. 1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta/100 kg elopainoa. Karkearehuissa olevat vitamiinit tuhoutuvat helposti rehujen korjuun ja varastoinnin aikana, joten sisäruokintakaudella tulee huolehtia hevosen riittävästä A-, D- ja E-vitamiinien saannista.

 

Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

©Suomen Hevostietokeskus ry, 8.7.2020