Lannehalvaustaustaisen hevosen valmennus

Sivun tulostus

Kysymys

Minulla on seitsemän vuotias lämminveriruuna. Kyseinen hevonen on startannut viimeksi marraskuussa 2005. Tämän jälkeen hevoselle tuli pikkutauko sopimattomien sarjojen vuoksi. Tauon aikana hevonen sai lannehalvauken ja näin ollen lihasarvot nousivat. Lihasarvot ovat nyt laskeneet, joten olen treenannut sitä noin kuukauden sen jälkeen. Hevoseni on n.165cm korkea ja kintereet eivät ole mitkään hyvälaatuset.

Miten yleensä tämänkaltaista vanhempaa hevosta kannattaisi valmentaa? Voisitko kertoa miten hevonen saadaan kilpailukuntoon? Olisiko mahdollista, että voisit hahmotella jonkinlaisen suuntaa antavan valmennussuunnitelman, joka kertoisi missä suhteessa peruskestävyysharjoittelu, vauhtikestävyysharjoittelu, maksimaalinen kestävyysharjoittelu sekä nopeuskestävyysharjoittelu tulisi toteuttaa.

Vastaus

Hei. En ota sen kummemmin kantaa tuohon lannehalvaukseen enkä sen vaikutuksista valmentamiseen. Ajantasaisimman tiedon saat hevosiin erikoistuneelta eläinlääkäriltä.

Kysymyksesi on hyvin laaja eikä yksiselitteisen vastauksen antaminen oikein onnistu. Mutta jos ajatellaan hevosen valmentamista yleensä, niin valmennuksen tavoitteenahan on lisätä hevosen voimaa ja kestävyyttä niin, että se jaksaa ylläpitää vauhtia kilpailumatkan ajan. Se tarvitsee voimaa kiihdytyksiin ja vauhdin ylläpitoon, mutta ehkä tärkein valmennusvaikutus on lihasten kyky vapauttaa energiaa käyttöönsä hapen avulla. Mitä tehokkaammin lihakset tuottavat energiaa hapen avulla, sen vähemmän niihin kertyy lihassolujen toimintaa haittaavaa maitohappoa.

Hevosta näkemättä on vähän hankala antaa mitään kovin tarkkoja neuvoja, vaikka monissa lehtijutuissa ja muissa julkaisuissa näkee usein tarkkojakin kilometriaikoja, jolla tietty harjoitus pitäisi suorittaa. Minusta on hevosta tuntematta parempi käyttää harjoituksen tehoa kuvaamaan esimerkiksi sykerajoja. Sykemittari olisi hyvä apuväline varsinkin, jos et ole vielä kovin kokenut hevosten valmentaja. Sen avulla voi helposti arvioida harjoituksen tehoa. Se tietysti maksaa jonkin verran, mutta pitkällä aikavälillä on varmasti sijoituksen arvoinen. Meillä on esimerkiksi käytössä Polarin sykemittarit, joita on olemassa lukuisia erilaisia ja erihintaisia malleja. Uusimmat hintatiedot saat soittamalla asiakaspalveluun tai laittamalla sinne sähköpostia. Valmennusfysiologian perusteet -kirjassa on esitetty sykerajoja erityyppisille harjoitteille. Niistä voi olla apua ainakin aluksi. Sykerajat tosin pitää muistaa tarkistaa muutaman viikon (1-2 kk) välein, koska hevosen suorituskyky jää harjoitusta vastaavalle tasolle, ellei harjoituksen teho muutu. Jos olet kovin epävarma hevosesi tämänhetkisestä kunnosta, sinun voisi olla hyvä viedä hevosesi kuntotutkimukseen. Siellä saat samaan rahaan valmennusohjeet yksilöllisine sykerajoineen hevosellesi.

Harjoittelusta lyhyesti:

Erityisesti nuorelle hevoselle peruskestävyysharjoittelu on tärkein harjoitusmuoto. Peruskestävyysharjoittelun tärkein harjoitusvaikutus kohdistuu tukikudoksiin (kaviot, nivelsiteet, nivelet, jänteet ja luusto). Peruskestävyysharjoittelun merkitys vanhemmalla hevosella korostuu lähinnä palauttavina harjoituksena.

Vauhtikestävyysharjoittelu taas auttaa hevosta ylläpitämään vauhtia koko kilpailusuorituksen ajan.

Maksimaalisen kestävyysharjoittelun aikana syntyvä lievä hapenpuute ja maitohappopitoisuuden kohoaminen lisäävät punasolujen määrää ja hevosen rasitushemoglobiini nousee. Valmennusvaikutus kohdistuu lähinnä tyypin I ja IIA lihassoluihin.

Nopeuskestävyysharjoittelu lisää lihasten toimintakykyä korkeissa maitohappopitoisuuksissa. Vauhdit ovat kovia, joten jalkojen kestävyys on koetuksella. Hevosen on tottuva myös kilpailuvauhtiseen raviin, koska muuten nopeasti supistuvat ja helposti väsyvät tyypin IIB lihassolut jäävät valmentamatta. Lisäksi kilpavauhtiset harjoitukset kehittävät hevosen koordinaatiokykyä eli lihasten ja hermoston yhteistoimintaa.

Levon merkitystä ei saa aliarvioida.

Kun jokaisen kovemman harjoituksen jälkeen hevoselle tulee antaa riittävästi aikaa palautua rasituksesta, niin esimerkiksi vauhtikestävyyden kehittämiseksi kaksi vauhtikestävyysharjoitusta viikossa olisi riittävä määrä (pitkiä, tasavauhtisia hiittejä, esimerkiksi 2-3 kertaa 2500 m, syke juuri anaerobisen kynnyksen alapuolella) ja välipäivinä vähän kevyempiä, mutta kuitenkin vaihtelevia lenkkejä.

Maksimaalista kestävyysharjoittelua ja nopeuskestävyysharjoittelua ei tule aloittaa ennen kuin hevosen peruskunto (aerobinen kunto) on riittävän hyvä. Tämä ei kuitenkaan ole yleensä ongelma vanhempien hevosten kanssa. Muutaman viikon välein (esim. joka 3. tai 4. viikko) on hyvä pitää valmentamisessa vähän kevyempi viikko, jolloin hevosta ei esimerkiksi hiitattaisi eikä intervalliharjoituksia ajettaisi lainkaan. Kevyempi viikko antaa tuki- ja liikuntaelimistön mikrovaurioille aikaa parantua. Kevyempi jakso tekee hyvää myös hevosen mielelle.

Voimaharjoittelun erottaminen kestävyysharjoittelusta ei ole hevosella niin yksinkertaista kuin ihmisellä. Ruotsalaisen eläinlääkärin Arno Lindholmin mukaan voimaharjoittelua ei ole tarkoituksen mukaista jatkaa kuukausikaupalla vaan yhdistää se noin 2 viikon jaksoina muuhun valmennukseen. Vaihtelevassa maastossa tehtyihin harjoitteisiin voi helposti liittää myös voimaosia, vaikka kyse ei olisikaan varsinaisesta voimaharjoittelusta.

Muista huolehtia, että hevonen saa levätä riittävästi!! Kaksi tarhapäivää viikossa ei ole liikaa, jos harjoitusten kokonaisteho on suuri. Lisäksi rauhalliset hölkkä- tai kävelylenkitkin auttavat palautumisessa. Harjoitteiden ja lepojaksojen oikea rytmittäminen on aina tärkeää. Se ei ole mitenkään yksinkertaista, sillä harjoittelun aiheuttama fyysinen rasitus ja siitä palautuminen on osattava suhteuttaa niin, että elimistön energiavarastot ehtivät täyttyä ja harjoitusvaikutus syntyä. Harjoitusvaikutus kun syntyy levon aikana. Valmentaja tekee viime kädessä päätökset miten hevostaan valmentaa. Arne Lindholmin mukaan kaikenlainen valmennus on hyvää valmennusta, kun valmentaja tietää mitä tekee ja miten se vaikuttaa hevoseen…

Päivitetty 14.1.2016