Hevosen energianlähteet

Sivun tulostus

Rehujen sisältämä energia koostuu hiilihydraateista, rasvoista sekä proteiineista eli valkuaisaineista tulevasta energiasta. Hiilihydraatit ovat hevosen pääasiallinen energianlähde, mutta ne hyödyntävät energianlähteenään hyvin myös rasvaa.

Hiilihydraatteja ovat tärkkelyssokerit ja kasvisolujen seinämien rakennusaineet selluloosa ja hemiselluloosa. Näistä tärkkelys ja sokerit pilkkoutuvat ja imeytyvät glukoosina ohutsuolesta. Glukoosi on nopeimmin ja parhaiten hyödynnettävä energianlähde. Suuret annokset tärkkelys- ja sokeripitoista väkirehua nostavatkin hevosen veren sokeripitoisuuden nopeasti korkeaksi ruokinnan jälkeen.

Selluloosa ja hemiselluloosa pilkkoutuvat paksusuolessa mikrobitoiminnan seurauksena, ja niistä muodostuu hevosella energianlähteenä toimivia haihtuvia rasvahappoja (etikka-, propioni- ja voihappoa). Ne ovat hevosen tärkein energianlähde. Selluloosasta ja hemiselluloosasta energia vapautuu hitaammin ja tasaisemmin hevosen käyttöön kuin sokereista ja tärkkelyksestä, mistä johtuen karkearehuvaltaisella ruokinnalla verensokeri pysyy tasaisempana. Haihtuvien rasvahappojen osuus hevosen energiansaannista on yhteydessä ruokinnan karkearehu/väkirehusuhteeseen: mitä karkearehuvaltaisempi ruokinta, sitä suuremman osuuden hevonen saa energiasta haihtuvista rasvahapoista. Sen sijaan laidunruokinnassa hevonen saa suuremman osuuden energiastaan glukoosista, sillä nuori, lehtevä laidunruoho sisältää runsaasti sokereita ts. runsaasti nopeasti hyödynnettävää energiaa.

Hevonen voi hyödyntää myös rasvoja ja ylimääräistä valkuaista energianlähteenä. Valkuaisen merkitys energianlähteenä ei ole kuitenkaan kovin suuri, sillä sen hajottaminen elimistössä kuluttaa suhteellisen paljon energiaa. Jos hevosen energianruokinta ei ole riittävää, joutuu se silloin turvautumaan myös valkuaiseen energianlähteenä, mikä on pois mm. lihaskudoksen ylläpidosta ja uuden muodostamisesta. Sen sijaan rasvat ovat hevoselle hyvä lisäenergian lähde, sillä ne imeytyvät lähes täydellisesti ohutsuolesta.

Taulukko 1. Tärkeimmät energianlähteet hevosten ruokinnassa.

Energianlähde: Pääasiallinen lähde: 
Hiilihydraatit: Selluloosa ja hemiselluloosa Kuivaheinä, säilöheinä, heinäpelletit ja -hakkeet, laidunruoho 
Hiilihydraatit: Sokerit Karkearehut, melassi, melassileike
Hiilihydraatit: Tärkkelys Viljat: kaura, ohra
Rasvat Kaura, öljyt

 

Rehujen sisältämän energian hyödynnettävyys vaihtelee mm. rehutyypin, karkearehun korjuuajankohdan ja laidunnurmen kasvuvaiheen vaikutuksesta. Sulavuus tarkoittaa sitä, kuinka suuri osuus rehun sisältämästä energiasta on hevosen hyödynnettävissä. Esimerkiksi väkirehujen sisältämä energia on paremmin sulavaa kuin karkearehujen sisältämä. Karkearehujen sulavuuteen vaikuttaa suuresti nurmen kasvuvaihe ja rehun korjuuajankohta. Mitä vanhemmasta kasvustosta on kyse, sen alhaisempi sulavuus on. Sulavuudessa on myös hevoskohtaisia eroja johtuen hevosen iästä sekä hampaiden ja suoliston kunnosta.

Lisätietoa: 

Tietosivu on tuotettu Tallitoimijan verkkoluennot -hankkeessa.  

   

©Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman lupaa on kielletty. 

10.4.2017