Myrkyllisiä kasveja

Sivun tulostus

Hevoset ovat valikoivia laiduntajia, jotka valitsevat syötävän kasvin hajuaistin avulla. Tuntoaisti auttaa kasvin kypsyysasteen määrittämisessä, sen avulla hevonen myös tuntee kuinka läheltä maata se poimii kasvin. Maun perusteella hevonen joko hylkää tai syö kasvin. Näköaistilla on merkitystä lähinnä rehevimmän kasvualueen löytämisessä.

Vaikka hevosilla on kyky erotella ja valita syötävät kasvit, on kyvyn tehokkuudessa yksilöllisiä eroja. Valintakyky saattaakin selittää joidenkin yksilöiden taipumuksen syödä myrkyllisiä kasveja. Valintakyvyn on todettu myös olevan periytyvä ominaisuus, mutta kasvien valintaan vaikuttavat lisäksi oppiminen ja matkiminen. Hevoset oppivat välttämään ravintoa, joka maistuu pahalta tai aiheuttaa pahoinvointia. Oireiden täytyy kuitenkin seurata välittömästi syömisen jälkeen, jotta hevonen osaa yhdistää kasvin oireisiin. Monet myrkylliset kasvit maistuvat kitkerälle, minkä vuoksi hevoset välttävät kitkeränmakuisten kasvien syömistä.

Yleisimpiä myrkyllisiä kasveja

Niittyleinikki (buttercup, Ranunculus spp.). Kasvaa kosteilla paikoilla. Niittyleinikissä muodostuu pureskeltaessa myrkyllistä, polttavaa ainetta. Kun kasvi kuivataan kunnolla, myrkyt häviävät. Niittyleinikin syönti aiheuttaa lisääntynyttä syljeneritystä, lievää ähkyä ja ripulia.

Kuva: Keltainen niittyleinikki yleistyy nopeasti hoitamattomilla laitumilla.

Villakko (ragwort, Senecio). Alkaloidit ovat villakon muodostamia myrkyllisiä puolustusaineita kasvinsyöjiä vastaan. Villakon myrkyllisyys vaihtelee kasvuvaiheen mukaan, vanhemman kasvuvaiheen kasvin ollessa kaikkein myrkyllisin. Alkaloidivaikutus kohdistuu erityisesti eläinten hermostoon ja maksaan. Solutasolla ne häiritsevät solukalvojen kuljetustehtäviä, proteiinisynteesiä, entsyymien aktiivisuutta ja solunjakautumista.

Ruokohelpi (reed canary grass, Phalaris arundinacea) muodostaa myös alkaloideja. Kasvin lehtiosat sisältävät alkaloideja runsaammin kuin varsiosat.

Suokorte (horsetail, Equisetum palustre). Suokorte sisältää alkaloideja ja thiaminaasi-entsyymiä, joka tuhoaa B1-vitamiinia. Suokortteen aiheuttamat myrkytykset ovat hevosilla harvinaisia, mutta suokortetta 20 % sisältävän kuivan heinän pitkäaikaisen syötön on todettu aiheuttavan hermostollisia oireita. Myrkytyksen oireita hevosilla ovat yleinen heikkous, apatia, tasapainohäiriöt, ripuli, ummetus, lihasvapina ja sarveiskalvon samentuminen. Myrkytyksen hoitoon käytetään suurta määrää thiamiinia (B1-vitamiini).

Sananjalka (Bracken fern, Pteridium aquilinum) sisältää myös thiaminaasi-entsyymiä, joka aiheuttaa B1-vitamiinin puutosta elimistössä. Sananjalan aiheuttamat myrkytykset ovat hevosilla harvinaisia. Hevosten on täytynyt syödä kuukauden ajan sananjalkaa ravinnossaan 30-50 % ennen kuin näkyviä oireita ilmaantuu. Yleisimmät oireet ovat painon menetys, huonontunut ruokahalu, takajalkojen koordinaatiohäiriöt ja alhainen sydämen syke. Jos hevonen jatkaa sananjalkojen syömistä, seurauksena ovat pysyvä apatia, kaatuilu, kooma ja lopulta kuolema.

Koisokasveissa (nightshade, Solanum spp)  on useita myrkyllisiä aineita, etenkin kasvin vihreissä osissa (esim. peruna). Nämä toksiinit häiritsevät eläimen parasympaattisen hermoston ja ruuansulatuselimistön toimintaa. Hevoset ovat erityisen herkkiä koisokasvien solaniinille. Myrkytyksen oireita hevosilla ovat apatia, hidastunut sydämen syke ja hengitysfrekvenssi, lihasheikkous, laajentuneet pupillit, ähky ja ripuli. Suuret solaniinimäärät aiheuttavat sydämen pysähdyksen ja kuoleman. Myrkytykseen ei ole olemassa hoitokeinoa, ainoastaan oireita voidaan hoitaa.  

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.