Tietoa sokereista

Sivun tulostus

Luokittelu

Solunsisällyshiilihydraatteihin kuuluvia sokereita muodostuu kasveissa yhteyttämisen seurauksena. Nurmikasveissa niitä on mm. glukoosin, fruktoosin ja sakkaroosin muodossa (mono- ja disakkarideja ts. yksinkertaiset sokerit, jotka koostuvat yhdestä tai kahdesta monosakkaridista), lisäksi kasvit varastoivat sokereita fruktaanin muodossa (suurikokoinen polysakkaridi, joka koostuu useista monosakkarideista, on ns. varastohiilihydraatti). Hevosen luontainen ravinto sisältää runsaasti sokereita, ja ne ovat hevoselle tärkeä energianlähde. Suurimmalla osalla hevosista rehujen sokerit eivät aiheuta normaaleina pitoisuuksina minkäänlaisia ongelmia. 

Sokerit karkearehuissa

Karkearehujen (kuiva heinä, esikuivattu säilörehu ja säilöheinä) sokeripitoisuus riippuu nurmen sokeripitoisuudesta rehua tehtäessä. Siihen vaikuttavat mm. nurmen kasvilaji ja kehitysaste sekä vallitsevat ympäristöolosuhteet, ravinteet ja säilöntämenetelmä. Ruohon fruktaanipitoisuus vaihtelee myös vuodenajoittain ja vuorokaudenajoittain. Fruktaania on ruohossa paljon keväisin ja etenkin syksyisin viileinä ja aurinkoisina päivinä, sekä kesällä kasvuolosuhteiden ollessa stressaavat (kuiva kausi, huono lannoitus). Vuorokaudenajoista fruktaanipitoisuus on yleensä korkein iltapäivisin kasvin yhteyttäessä vilkkaasti. Myös aurinkoisena päivänä fruktaania muodostuu enemmän kuin pilvisenä.

Yleisesti ottaen fruktaanipitoisuus on korkeampi korsiintuneissa rehuissa kuin lehtevissä, koska fruktaania kertyy erityisesti kasvien korsiosiin. Myös rehun valkuais- ja sokeripitoisuus ovat yhteydessä toisiinsa. Sokeripitoisuuden ollessa korkea rehun valkuaispitoisuus on monesti melko matala, sillä kasvin valkuaispitoisuus alenee kuitu/korsipitoisuuden noustessa. Tästä johtuen aikaisin korjattu karkearehu on yleensä valkuaisarvoltaan korkeaa ja sokeriarvoltaan normaalitasoa. Myöhään korjattu rehu puolestaan on valkuaisarvoltaan matalaa ja sokeripitoisuudeltaan korkeaa.

Kuivassa heinässä sokeripitoisuutta alentaa heinän kuivattaminen pilvisissä olosuhteissa tai heinäkuivurissa, jolloin sokeria ehtii kulua heinän jatkaessa ”hengittämistä”. Sen sijaan nopeasti auringossa kuivaneessa heinässä sokeria ei juuri ehdi kulua.

Esikuivatussa säilörehussa sokeripitoisuus on yleensä karkearehuista alhaisin, koska maitohappobakteerit käyttävät sokeria energianlähteenä säilöntäprosessin aikana. Käymisen seurauksena sokeripitoisuus alenee ja pH laskee, johon rehun säilyvyys perustuu. Sen sijaan kuivemmissa säilöheinissä maitohappokäymistä ei tapahdu, joten sokeriakaan ei kulu. Tästä johtuen pitkälle esikuivatussa säilöheinässä (ka > 70 %) on yleensä korkeimmat sokeripitoisuudet.

 

 

 

Sokerit rehuanalyysissa

Normaalina ja tavoiteltavana sokeripitoisuutena pidetään karkearehuissa 50–150 g/kg ka (= 5–15 % ka:sta). Rehuissa tulee olla sokeria, sillä se parantaa rehujen maittavuutta hevosille ja rehun energia-arvoa. Hyvin alhainen sokeripitoisuus voi esim. esikuivatussa säilörehussa olla merkki virhekäymisestä. 

Sokeripitoisuus voidaan määrittää rehuanalyysilla, mutta tuloksia tulkittaessa on muistettava, että rehuanalyysi kertoo rehun kokonaissokerimäärän. Sokeripitoisuuden ollessa korkea, on kuitenkin myös fruktaanipitoisuus korkea. Suurin osa hevosista sietää normaalia sokeripitoisuutta (50–150 g/kg ka = 5–15 % ka:sta) täysin ongelmitta.

Sokereiden aiheuttamia ongelmia

Mikäli hevonen syö lyhyessä ajassa erittäin suuren määrän sokeri- tai tärkkelyspitoista ravintoa (esim. laidunruohon tai karkearehun sokeripitoisuus on korkea tai hevosen väkirehuannokset ovat hyvin suuret), ei kaikki sokeri tai tärkkelys välttämättä ehdi sulaa ohutsuolessa, jolloin niitä virtaa paksusuoleen. Paksusuolessa mikrobit pilkkovat sokerit, jolloin samalla muodostuu suoliston pH:ta alentavaa maitohappoa. Happamuuden lisääntyessä suoliston normaali pieneliöstö alkaa tuhoutua ja happamuutta paremmin sietävä pieneliöstö lisääntyä. Näistä mikrobeista osa tuottaa mm. kaviokuumetta aiheuttavia myrkkyjä. Happamoituminen aiheuttaa myös ripulia ja vaurioittaa suolen seinämää, jotka heikentävät ravintoaineiden imeytymistä. 

Sokereiden siedossa arvellaan olevan hevoskohtaisia eroja, sillä joillekin hevosille ongelmia aiheuttavat huomattavasti pienemmät ruokinnan pitoisuudet kuin toisille. Sokereiden vaikutukset hevosiin ovat kuitenkin ennen kaikkea yhteydessä ruokintakertojen lukumäärään, ruokintakertojen annoskokoon sekä ylipäätään hevosen energiansaannin ja liikunnan suhteeseen! Mitä useammin ja pienemmissä erissä rehut annostellaan, sen paremmin sokerit sulavat oikeassa paikassa, eli ohutsuolessa. Sokerit eivät siis ole hevoselle haitallisia, kunhan määrä pysyy kohtuullisena. 

Ruokintaperäiselle kaviokuumeelle herkkien hevosten laiduntamista kannattaa välttää aikoina, jolloin ruohon sokeripitoisuus on korkea. Tyypillisesti näin on syksyllä ja keväällä lämpötilan ollessa matala (+5 - –5 ºC), kuumalla säällä (> +30 ºC), kuivina kausina sekä huonosti lannoitetulla laitumella. Sisäruokintakaudella tällaisilla hevosilla on suositeltavaa käyttää karkearehuja, joiden sokeripitoisuus on suhteellisen matala. Tarkkoja suositusrajoja ei voida kuitenkaan antaa, koska sietokyky on aina yksilöllinen.

Sokeripitoisuuden alentaminen vedessä liottamalla

Herkimmillä hevosilla karkearehujen sokeripitoisuutta voidaan alentaa liottamalla rehuja vedessä ennen annostelua. Lämmin vesi alentaa sokeripitoisuutta tehokkaammin kuin kylmä, joten lämpimässä vedessä tarvittava liotusaika on 30 minuuttia ja kylmässä 60 minuuttia. Pitoisuutta saadaan alennettua liotuksella jopa 30 %. Jos karkearehu on hyvin kortista, täytyy liotusaikaa pidentää, koska korsiintuneen rehun sisältämä ligniini alentaa sokereiden liukenevuutta. On kuitenkin huomioitava, että yli 10 minuuttia kestävä liotus alentaa myös karkearehun kivennäispitoisuutta (erityisesti natrium, kalium ja fosfori). Rehujen liotusmenetelmä on lisäksi epävarma ja työläs menetelmä, mistä johtuen on aina suositeltavampaa jo alun alkaen hankkia hevosille niille sopivaa rehua. 

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.