Säilörehu ja säilöheinä

Sivun tulostus

Esikuivattu säilörehu ja säilöheinä ovat pölyttömiä, maittavia, ravintoarvoltaan hyviä ja edullisia hevosten karkearehuvaihtoehtoja. Hyvä rehu on väriltään ruskeanvihreää, lehtevää, tuoksuu miellyttävän happamalta eikä sisällä rikkaruohoja tai epäpuhtauksia. Pilaantunut säilörehu on väriltään tummaa, tuoksuu tunkkaiselta ja homeiselta, ja sen maittavuus on usein huono.

Koostumus

Säilörehun ja säilöheinän ravintoarvo vaihtelee korjuuajankohdasta, maaperästä, pellon kunnosta, säästä, rehuerästä, säilönnästä ym. riippuen. Siksi niiden ravitsemuksellinen laatu on hyvä selvittää rehuanalyysin avulla. Yleisesti ottaen ajoissa korjattu esikuivattu säilörehu ja -heinä ovat ravintoarvoltaan ja sulavuudeltaan parempia kuin kuiva heinä, mistä johtuen ne soveltuvat erityisen hyvin siitostammojen ja varsojen ruokintaan. Hevosten säilörehun kuiva-ainepitoisuudeksi suositellaan 40–50 %, jotta säilöntäaineet toimisivat rehussa kunnolla. 

Viljavuuspalvelu Oy ilmoittaa hevosten esikuivatun säilörehun keskimääräisiksi (tavoiteltaviksi) rehuarvoiksi:

 ME, MJ/kg ka > 10,0   Ka, % 25
 Srv, g/kg ka  90 – 100     Rk, %  33
 Rv, %  12 – 15  P, g/kg ka           3,2
 Ca, g/kg ka  3,8  K, g/kg ka    31
 Mg, g/kg ka                  1,7  Cu, mg/kg ka   7
 Na, g/kg ka  0,2  Zn, mg/kg ka  31
 Mn, mg/kg ka  61  Se, mg/kg ka  0,31
 Fe, mg/kg ka  180    
 Sokeri, g/kg ka  50 – 150    
 Bakteeripitoisuus, pmy/g  100 000 – 10 000 000    
 Home- ja hiivaitiöpitoisuus, pmy/g  90 – 1 000 000    

Annostelu

Suositeltavalla karkearehun vuorokausisaannilla (1-1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta/hevosen 100 kg elop.), säilöheinää 40 % kuiva-ainepitoisuudella tulisi annostella hevoselle 2,5-3,8 kg/100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa, ja 60 % kuiva-ainepitoisuudella 1,8-2,5 kg/100 elopainokiloa kohti. Hyvästä ravintoarvosta ja sulavuudesta johtuen säilöheinä tyydyttää suurimman osa eri hevosryhmien ravinnontarpeesta. Ylläpito- ja harrastehevosille ruokinnan täydennykseksi voi riittää kivennäisvalmiste ja suolakivi, siitostammoilla, varsoilla ja kilpahevosilla myös väkirehut ovat monesti tarpeen. Tarvittavat väkirehumäärät ovat kuitenkin pienemmät kuin kuivaheinäruokinnalla.

Säilörehun ja -heinän sulavuus ja ravintoarvo ovat monesti niin korkeita, että niitä ei useinkaan voi syöttää hevosille vapaasti ilman että ne lihovat. Energian lisäksi myös muiden ravintoaineiden saannit ylittyvät vapaassa ruokinnassa helposti. Hevosten vapaaksi säilörehun kulutukseksi on saatu tutkimuksissa 1,4–2,2 % kuiva-ainetta ruumiinpainosta (NRC, 2007), josta saadaan laskettua:

Hevosten säilöheinän (ka keskim. 52 %) keskimääräisiä kulutusmääriä vapaassa ruokinnassa (NRC 2007 pohjalta):

 HEVOSEN PAINO (KG) SÄILÖHEINÄN KESKIMÄÄRÄINEN KULUTUS (KG) *
 300  8–13
 400  11–17
 500  13,5–21
 600  16–25

* Huom. Ahneet hevoset syövät vielä huomattavasti taulukon antamia määriä enemmän! 

Rehuhygienia

Pilaantunutta säilörehua ei tule koskaan syöttää hevosille, sillä se voi aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä, ripulia, ähkyjä, allergioita, tulehduksia ja myrkytyksiä sekä varhaisluomisia. Hygieeniseltä laadultaan huono säilörehu muodostaa terveysriskin myös ihmisille. Mikäli pilaantuneita kohtia on vähän, voidaan ne erotella paalista käsin ja loppu rehu syöttää normaalisti, koska useimpien homesienten rihmasto ei leviä laajalle tiiviissä paalissa. Säilörehu tulisi syöttää noin viikon kuluessa avaamisesta, koska hapelle altistumisen jälkeen rehussa alkavat kasvaa hiivat ja homeet. Pilaantuminen on sitä nopeampaa, mitä lämpimämpi ilma on. 

Kuva: Säilöheinäpaalin kulma on pilaantunut muovissa olleen repeytymän vuoksi.

Epäpuhtauksien, kuten maan tai jyrsijöiden päätyminen paaleihin voi johtaa Clostridium botulinum bakteerin lisääntymiseen säilörehussa. Bakteerin tuottama hermostomyrkky, botuliini, on hevosille hengenvaarallista. Bakteeri viihtyy hapettomissa, kosteissa ja yli 4,5 pH:n olosuhteissa, mistä johtuen riski on alhainen kun rehun kuiva-aine on yli 35 % tai pH alle 4,5. Pilaantuneesta säilörehusta voi löytyä myös Listeria monocytogenes bakteeria, joka aiheuttaa listerioosia. Hevostalleilla suositaan usein kuiva-ainepitoisuudetaan korkeaa säiläheinää, jolloin botulismin vaaraa ei ole. Hyvin pitkälle kuivatussa säilöheinässä homeiden ja hiivojen riski on kuitenkin suurempi, koska säilöntäaineet eivät tehoa kuivaan rehuun niin hyvin ja paaleja on myös vaikeampi saada ilmatiiviiksi.

Käytettäessä säilörehua tai säilöheinää hevosten ruokinnassa, tulee rehun hygieenisen laadun kanssa olla erittäin tarkkana. Jokainen hevoselle syötettävä rehuannos tulisi tarkistaa pilaantumisen varalta, eikä kokonaisen paalin vieminen tarhaan hevosten omaan tahtiin syötäväksi ole suositeltavaa! Tarhaan vietyä paalia tulee harvemmin tarkistettua enää avaamisen jälkeen, jonka jälkeen rehun pilaantuminen vasta alkaa. Hevoset myös polkevat rehua runsaasti jalkoihinsa, jolloin rehuhävikki on suurempi kuin esim. paalitelineestä syötettynä. Jäätynyttä säilörehua ei myöskään tulisi koskaan syöttää hevosille, sillä se aiheuttaa ruuansulatushäiriöitä.

Kuva: Kokonainen säilöheinäpaali tarhassa muodostaa hevosille terveysriskin. Hevoset polkevat suuren osan rehusta maahan, jolloin rehu likaantuu ja pilaantuu. Myös rehuhävikki on suuri. Mikäli tarhaa ei puhdisteta säännöllisesti, voivat hevoset vahingossa syödä pilaantunutta rehua.    

©Suomen Hevostietokeskus ry

Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman Suomen Hevostietokeskus ry:n lupaa on kielletty.