Terveisiä hevosten ruokintakonferenssista Uppsalasta

Nordic Feed Science Conference järjestettiin kolmattatoista kertaa. Märehtijöiden ja hevosen ruokintaan liittyvät esitykset oli valittu tämän vuoden konferenssin aihealueiden mukaan. Esitykset käsittelivät muun muassa karkearehun laatua, maidontuotannon ja lypsykarjan ruokinnan ympäristönäkökulmia, rehujen säilöntää, vaihtoehtoisia rehuja ja rehuarvojärjestelmiä. Konferenssiin osallistui noin 70 asiantuntijaa Suomesta, Ruotsista, Norjasta, Tanskasta, Virosta, Liettuasta, Saksasta sekä Alankomaista. 

Konferenssin aikana kuultiin yhteensä 21 esitystä ja posterinäyttelyssä oli esillä 26 tutkimusposteria, joista jokainen esiteltiin myös suullisesti ensimmäisenä päivänä. Tapahtuman ohjelma oli jaettu kahdelle päivälle. 

Tiistai, 9.10.2026: 

Tiistain ensimmäiset esitykset keskittyivät hevosten ja märehtijöiden ruokinnassa käytettäviin rehuarvojärjestelmiin ja käsittelivät aihetta “Feed evaluation systems for horses and ruminants”. Suullisissa esityksissä pohdittiin mahdollisuutta yhtenäistää rehuarvojärjestelmiä kaikissa Pohjoismaissa. Tämä mahdollistaisi selkeämmät ja luotettavammat ravintoainekoostumusten merkinnät rehupakkauksissa. Samalla eläinten ruokinnan suunnittelu olisi selkeämpää ja helpompaa etenkin, jos käytössä olisi myös ulkomaalaisia rehuja. 

Suomen rehuarvojärjestelmä on Luonnonvarakeskuksen (Luke) ylläpitämä kokonaisuus, joka määrittelee muun muassa tuotantoeläinten ja hevosten rehujen ravintosisällön. Rehujärjestelmän muuttaminen yhtenäiseksi muiden Pohjoismaiden kanssa olisi melko haastavaa. Suomen rehuarvojärjestelmän päivitys ei LUKEn mukaan ole tällä hetkellä ajankohtaista, mutta tilanne voi muuttua tulevaisuudessa.  

Tiistain toisessa sessiossa paneuduttiin märehtijöiden ja hevosten ruokintaan aiheella “Ruminant and horse nutrition”. Päivän viimeinen esitys oli hevosaiheinen ja käsitteli järviruokosta (Phragmites australis) tehdyn säilörehun käyttöä hevosten ruokinnassa. 

Järviruokon ravintoainekoostumus on melko sopiva etenkin kevyessä työssä oleville hevosille, mutta rehun huono maittavuus aiheuttaa ongelmia järviruokon käytössä hevosten rehuna. Suurin osa tutkimukseen osallistuneista hevosista kieltäytyi syömästä tarjottua järviruokosäilörehua joko osittain tai kokonaan myös silloin, kun muuta rehua ei ollut tarjolla. Järviruokon huono maittavuus koettiinkin tutkimuksessa sen käyttöä eniten rajoittavaksi tekijäksi. 

Tiistai-iltapäivä vietettiin posteriesitysten parissa. Jokaisen posterin esittelyyn oli käytettävissä noin kolme minuuttia, minkä jälkeen kuulijat saivat vielä kysyä tarkentavia kysymyksiä. Posterien sisällöissä käsiteltiin paljon märehtijöiden ruokintaa, maidontuotantoa, ympäristöasioita ja rehuteollisuuden kehittymistä ilmastonmuutoksen aiheuttamien haasteiden vuoksi. 

Yhden posterin sisältö esitteli EUnetHorse-hankkeen tuotosta etenkin niittyjen ja nurmenviljelyn näkökulmasta. Hankkeen tavoitteena on tarjota maanviljelijöille ja hevosalan toimijoille uusia menetelmiä hevosalan kannattavuuden ja kestävyyden lisäämiseksi. Posteriesityksessä korostui nurmikasvien ja karkearehun ruokinnallinen tärkeys hevosille, minkä vuoksi laadukas heinäntuotanto on merkittävä osa hevosalaa. Nurmiviljelyn tulevaisuutta uhkaa muun muassa ilmastonmuutoksen aiheuttamat muutokset sääolosuhteissa. 

Keskiviikko, 10.6.2026:

Keskiviikkoaamu alkoi konferenssin kolmannella sessiolla, joka käsitteli rehuntuotannon ja ruokinnan ympäristövaikutuksia. Päivän ensimmäisessä esityksessä esiteltiin raportti hevosenlannan sisältämien ravintoaineiden erityksestä Suomessa. Tutkimuksen oli tehnyt Luonnonvarakeskus LUKE. 

Eritettyjen ravintoaineiden määrien määrittämisestä teki haastavaa se, että Suomessa ei ole pidetty tarkkaa tilastoa hevosten ruokinnassa käytetyistä rehuista ja niiden kulutuksesta. Yksityiskohtaista tietoa hevosten ja ponien määrästä ja erilaisista hevosten pitopaikoista Suomessa on haastava löytää. Tutkimustulosten luotettavampi laskenta vaatisi tarkempaa tilastotietoa erilaisten hevosten määrästä Suomessa sekä tilastointia hevosten syömistä rehuista ja rehujen syöntimääristä.

Tutkimuksen mukaan suurimman määrän ravintoaineita erittävät aikuiset, kevyttä työtä tekevät hevoset. Kyseisiä hevosia on Suomessa myös eniten. Aikuiset hevoset ovat melko suuria, mistä johtuen ne käyttävät runsaasti rehua. 

Keskiviikkoiltapäivänä konferenssin neljännen session aiheena oli “Forage quality and conservation”. Ruotsin maatalousyliopisto (SLU) on tehnyt kattavan kirjallisuuskatsauksen englanniksi, ruotsiksi, tanskaksi tai norjaksi kirjoitetuista hevosten karkearehua käsittelevistä artikkeleista. 

Kirjallisuuskatsauksessa selvisi, että suurin osa tutkimuksista käsittelee karkearehun syöntimääriä, rehun sulavuutta ja ravintoainekoostumusta sekä karkearehun hygieenistä laatua. Tutkimustuloksia on olemassa myös siitä, miten eri kasvilajikkeet, karkearehun tyyppi tai ruokintamäärät vaikuttavat hevosten karkearehun syöntimäärään ja kuiva-aineen sulavuuteen. 

Luotettavaa tutkimusta ei ole kuitenkaan tehty siitä, millainen karkearehu sopisi rehuksi tietylle hevosryhmälle etenkin silloin, jos karkearehun tulisi olla hevosen ainoa rehu. Puutteita tutkimuksessa havaittiin etenkin ainoana rehuna toimivan karkearehun ravintonainekoostumuksesta tai soveltuvista kasvilajikkeista. Erityisesti siitostammoille ja varsoille ainoaksi rehuksi soveltuvasta karkearehusta on vain vähän tietoa olemassa. 

Kirjallisuuskatsauksen koostanut tutkijaryhmä havaitsi tehdyissä tutkimuksissa myös runsaasti haasteita tutkimusmenetelmissä ja -asetelmissa, jolloin tutkimustulosten luotettavuus on heikkoa. Hevosten karkearehututkimukseen pitäisikin panostaa entistä enemmän. Tutkimus voisi selvittää, voiko karkearehua tuottaa sopimaan ravintoarvoiltaan paremmin hevosten ainoaksi rehuksi.

Lounastauon jälkeen alkoi konferenssin viides ja viimeinen sessio. Sen aiheena oli “novel feeds and miscellaneous”. Session aikana käsiteltiin uusia rehuja ja monipuolisia ruokintaan liittyviä aiheita. Hevosten ruokintaan liittyen esiteltiin tutkimus, joka oli selvittänyt biojalostamoissa tuotetun leikkeen soveltuvuutta hevosten rehuksi. 

Leike, tai kuitumassa (pulp/press cake), saatiin, kun biojalostamossa käsiteltiin maataloudessa hyödyntämätöntä nurmirehua. Käsittelyn seurauksena syntyy vihreää nestettä, josta jalostetaan rehua esimerkiksi sioille ja siipikarjalle. Nesteen lisäksi nurmirehusta jää jäljelle leikettä, joka sisältää runsaasti muun muassa kuitua. 

Leikkeen soveltuvuutta hevosten ruokintaan selvittävä tutkimus koostui kahdesta osasta. Ensin hevosille tarjottiin samanaikaisesti käsittelemätöntä leikettä ja sinimailashaketta. Toisessa osassa leike sekä sinimailanen olivat pelletöidyssä muodossa. Kokeissa dokumentointiin kuinka usein hevoset valitsivat leikkeen tai sinimailasen ensimmäiseksi. Sen lisäksi mitattiin, kuinka paljon hevoset söivät rehuja.

Ensimmäisessä kokeessa hevoset valitsivat leikkeen yhtä usein kuin hakkeen, mutta söivät määrällisesti enemmän sinimailasta kuin leikettä. Toisessa kokeessa hevoset eivät edes juuri maistaneet pelletöityä leikettä ja söivät täten määrällisesti enemmän pelletöityä sinimailasta. 

Tulosten mukaan leike ei sovellu hevosten rehuksi, koska hevoset eivät mielellään syö sitä. Sen lisäksi ei ole selvää, kuinka hyvin leikkeen ravintoainekoostumus sopii hevoselle pitkäaikaisessa käytössä. 

Kaikki Nordic Feed Science Conference -tapahtumassa esitellyt tutkimukset ja posterit on luettavissa täältä. 

Hyödyt HePo – Hevosheinää Pohjoisesta -hankkeelle:

Suomen Hevostietokeskus ry:n työntekijä Michelle Lüscher osallistui konferenssiin osana HePo –  Hevosheinää Pohjoisesta -hankkeen toteutusta.  Hankkeen tavoitteena on vahvistaa hevosheinän tuotannon osaamista ja kannattavuutta sekä lisätä tietoisuutta hevosheinän merkityksestä kestävän hevostalouden osana. 

Nordic Feed Science Conference -tapahtumaan osallistuminen oli hankkeelle hyödyllinen, sillä konferenssista saatua tietoa voi soveltuvin osin hyödyntää myös HePo – Hevosheinää Pohjoisesta -hankkeen sisällöissä. Vastaavaa määrää ajankohtaista tutkimustietoa olisi muuten ollut haastava kerätä. 

Konferenssista saatu tieto korosti HePo-hankkeen tärkeyttä ja ajankohtaisuutta. Etenkin SLU:n tekemä kirjallisuuskatsaus osoitti, että hevosten karkearehuun liittyvä tutkimus on vielä vähäistä ja aiheesta tarvitaan lisää monipuolista tietoa. Myös EUnetHorse-hanke on korostanut nurmiviljelyn ja heinäntuotannon tärkeyttä hevosalan kestävyyden ja resilienssin kannalta. 

Konferenssissa nousi useasti esille ilmastonmuutoksen aiheuttamat haasteet rehuntuotannossa ja nurmiviljelyssä. Onkin tärkeää, että HePo-hanke kerää ja välittää tietoa, jonka avulla voidaan tukea suomalaisia heinäntuottajia muuttuviin kasvuolosuhteisiin varautumisessa. 

Hevosten ruokinnassa karkearehu on kaikkein tärkein tekijä. Muista kasvilajeista tehdyt karkearehut eivät konferenssissa esitettyjen tutkimustulosten mukaan tarjoa nurmelle vaihtoehtoja. Sen takia on tärkeää koota heinään liittyvää tietoa helposti ymmärrettäviksi kokonaisuuksiksi hevosalalla toimiville ryhmille. Kestävä heinäntuotanto myös muuttuvissa olosuhteissa on hevostalouden jatkumisen kannalta oleellista. 

HePo – Hevosheinää Pohjoisesta -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Rahoituksen on myöntänyt Pohjois-Suomen elinvoimakeskus. Hanketta koordinoi Oulun ammattikorkeakoulu. Muut yhteistyötahot ovat Suomen Hevostietokeskus ry, ProAgria Pohjois-Suomi, Savonia-ammattikorkeakoulu, Ylä-Savon ammattiopisto sekä Koulutuskeskus Brahe.