Elinympäristön vaikutus hevosen hyvinvointiin

Hevosen hyvinvointi pohjautuu hevosen kokemuksiin sen omasta fyysisestä ja psyykkisestä olotilasta. Lähtökohtaisesti hevosen hyvinvointia lisää se, että sillä on mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa tekemällä valintoja omassa elinympäristössään. Hevosen lajityypillisen käyttäytymisen huomioivat pito-olosuhteet, hevoselle sopiva ruokinta sekä hevosystävällinen käsittely vaikuttavat myönteisesti hevosen hyvinvointiin.

© Suomen Hevostietokeskus ry

Laissa eläinten hyvinvoinnista (L 693/2023, 5§) eläinten hyvinvoinnilla tarkoitetaan “eläimen kokemusta sen omasta fyysisestä ja henkisestä tilasta”. Hevosen hyvinvointi voi vaihdella hyvän ja huonon välillä.

Hyvinvointia voidaan edistää negatiivisia kokemuksia vähentämällä ja positiivisia kokemuksia lisäämällä. Molempia toimintoja tarvitaan. Esimerkiksi pelkkä kivun puuttuminen ei takaa hevosen hyvää hyvinvointia. Toisaalta myös lajityypillisessä elinympäristössä elävä hevonen voi kokea kipua, mikä heikentää sen hyvinvointia.

Hevosen elinympäristössä olevat tekijät eivät automaattisesti lisää tai vähennä hevosen hyvinvointia. Hyvinvoinnin kannalta olennaista on, että elinympäristö tarjoaa hevoselle mahdollisuuksia vaikuttaa omaan olotilaansa tekemällä valintoja ympäristössään.

Kolealla tai kylmällä säällä hevonen voi esimerkiksi haluta siirtyä säänsuojaan. Pelkkä säänsuojan olemassaolo ulkoilualueella ei kuitenkaan riitä, vaan hevosen on myös voitava käyttää sitä halutessaan. Sääsuojan tulee olla hevosen saavutettavissa, ja siellä on oltava riittävästi tilaa kaikille lauman hevosille. Tällöin hevosella on mahdollisuus vaikuttaa omaan olotilaansa, mikä voi edistää sen hyvinvointia.

Sopiva elinympäristö

Hevosen elinympäristön tulee mahdollistaa lajityypillisten käyttäytymistarpeiden toteuttaminen. Sopiva elinympäristö tarjoaa hevoselle riittävästi sille sopivaa ravintoa, mahdollisuuksia vapaaseen liikkumiseen, riittävän suuret ulkoilualueet sekä lajitovereita, joiden seurassa se voi viettää aikaa.

Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (Vna 321/2025, 5§) määrittää, että hevosella on oltava pysyvässä pitopaikassa näkö- ja kuuloyhteys toiseen hevoseen sekä mahdollisuus päivittäiseen turpakosketukseen toisen hevosen kanssa karsinassa, pihatossa, tarhassa tai laitumella. Hevosia ei saa pitää yksin poikkeustilanteita lukuun ottamatta.

Kuva: Mahdollisuus siirtyä säänsuojaan voi lisätä hevosten hyvinvointia etenkin silloin, jos hevonen voi itse valita, milloin se haluaa suojautua säältä. © Suomen Hevostietokeskus ry

Vapaan liikkumisen, ympäristön havainnoinnin ja sosiaalisten suhteiden estäminen voi aiheuttaa hevosille häiriökäyttäytymistä ja kroonista stressiä. Puunpurenta, kutominen, imppaaminen, levottomuus tai muiden hevosten perään hätäily voivat johtua siitä, että hevosen elinympäristö ei mahdollsta lajityypillisten käyttäytymistarpeiden riittävää toteuttamista.

Hevosen aiemmat kokemukset ja tottumukset vaikuttavat siihen, millaiset pito-olosuhteet se kokee mieleisiksi. Joillekin hevosille pihatto-olosuhteet voivat muodostua haasteellisiksi, jolloin ne voivat voida paremmin karsinatallissa. Tällaiset hevoset ovat usein kasvaneet ja tottuneet karsinatallien ympäristöihin. Toisille hevosille yksilökarsinassa pitäminen voi puolestaan aiheuttaa stressiä, jolloin pihatto-olosuhteet voivat sopia niille paremmin.

Hevosen elinympäristön tulee huomioida myös hevosen yksilölliset tarpeet. Hevoselle sopiva ruokinta, lajityypilliset pito-olosuhteet ja rutiinit sekä hevosystävällinen käsittely ovat kaikki tärkeitä hevosen hyvinvoinnin osatekijöitä. Puute yhdessäkin osa-alueessa voi heikentää hevosen hyvinvointia huomattavasti. Siksi kaikkien hyvinvoinnin osatekijöiden tulee olla kunnossa.

Kuva: Hevosystävällinen käsittely on osa hevosten kokonaisvaltaista hyvinvointia. © Suomen Hevostietokeskus ry

Makuumukavuus

Hevosen karsinan, pihaton makuuhallin ja muun lepopaikan on oltava puhdas ja kuiva. Riittävä kuivike ja kuiva makuupaikka mahdollistavat hevoselle riittävän levon ja unen. Runsaampi kuivikkeen määrä lisää hevosten makuulla tapahtuvaa lepoa, mutta myös kuivikevalinnalla voidaan vaikuttaa hevosen makuumukavuuteen. Riittävä unensaanti vaikuttaa esimerkiksi hevosen oppimiskykyyn.

Likaiset ja märät karsinat tai makuutilat heikentävät hevosen hyvinvointia. Mikäli hevosen karvapeitteeseen on muodostunut selkeitä ulosteen tai lian aiheuttamia kovettumia, hevonen on todennäköisesti altistunut pidemmän aikaa hyvinvointia heikentäville ympäristötekijöille.

Sääolosuhteet

Valitoneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (Vna 321/2025, 8§) määrää, että hevosella on oltava mahdollisuus suojautua sääolosuhteilta tai hevoset on huonoissa sääolosuhteissa haettava sisälle. Sen lisäksi, että hevosilla on mahdollisuus siirtyä suojaan säältä, tulee niiden lämpömukavuudesta tarvittaessa huolehtia koleissa ja kylmissä sääolosuhteissa esimerkiksi riittävällä loimituksella. Vastaavasti kesäisin hevosella tulee olla mahdollisuus siirtyä auringonpaisteesta varjoon.

Vapaa liikkuminen ja sosiaaliset suhteet

Hevoselle sopiva elinympäristö mahdollistaa sille riittävän vapaan liikkumisen, mahdollisuuksien mukaan laumassa. Vapaa liikkuminen vahvistaa hevosen luustoa ja lihaksistoa. Lisäksi sosiaalisten suhteiden muodostaminen lajitovereiden kanssa vähentää häiriökäyttäytymisen esiintymistä. Ihmisen kanssa tehty harjoittelu tai taluttaminen eivät korvaa vapaata liikkumista, vaikka ne omalta osaltaan voivatkin lisätä hevosen hyvinvointia.

Hevoset liikkuvat virikkeellisessä ympäristössä enemmän kuin tasaisessa ja yksipuolisessa ympäristössä. Hyvä ulkoilualue mahdollistaa hevoselle lajityypillisen syömiskäyttäytymisen toteuttamisen sekä kannustaa hevosta liikkumaan ja tutkimaan ympäristöään.

Sosiaalisten suhteiden hoitaminen on hevoselle tärkeää, mutta lauma tulee koostaa toisilleen sopivista yksilöistä. Ulkoilualueen on oltava lauman kokoon nähden riittävän suuri, jotta laumapaine pysyy maltillisena. Resurssien saatavuudesta ei saisi muodostua kilpailua. Tällöin hevoslauma on usein rauhallinen. Riittävän monta juoma- ja ruokintapaikkaa lisää lauman sisäistä levollisuutta.

Kuva: Sosiaalisten suhteiden hoitaminen ja riittävä vapaa liikunta ovat tärkeitä tekijöitä hevosten hyvinvoinnille. © Suomen Hevostietokeskus ry

Ruokinta

Riittävän kuitupitoisen karkearehun saannin hyvinvointivaikutukset tunnetaan nykyisin hyvin. Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (Vna 321/2025, 7§) määrittää, että hevonen ei saa olla ilman karkearehua yhtäjaksoisesti yli kuutta tuntia. Ruokinta-aikojen säännöllisyys ja ennustettavuus lisäävät hevosten hyvinvointia, kun taas epäsäännöllinen ja väkirehupainotteinen ruokinta voivat heikentää sitä.

Hevosen hyvinvoinnin huomioiva ruokinta perustuu laadukkaan karkearehun saantiin. Karkearehuruokintaa voidaan tarvittaessa täydentää muilla rehuilla hevosyksilön ravitsemukselliset tarpeet huomioiden. Hyvin väkirehupainotteinen ruokinta voi lisätä mahahaavojen ja ruoansulatuskanavan häiriöiden riskiä, sillä hevosen ruuansulatuselimistö ei ole sopeutunut runsaaseen tärkkelyksen saantiin.

Käsittely

Hevosen käsittelyllä on suuri vaikutus hevosen hyvinvointiin. Johdonmukaiset ja hevoslähtöiset käsittelymenetelmät, jotka pohjautuvat positiivisiin koulutusmenetelmiin, lisäävät hevosen positiivista käyttäytymistä ja vähentävät stressiä. Ihmiseen luottavaa hevosta on myös turvallisempi käsitellä.

Yhteenveto

Elinympäristöllä on vaikutusta hevosen hyvinvointiin. Jos hevonen ei voi toteuttaa käyttäytymistarpeitaan, sen hyvinvointi heikkenee. Elinympäristön on täytettävä hevosen luontaiset ja lajityypilliset tarpeet. Hevosella tulisi myös olla mahdollisuus tehdä valintoja elinympäristössään. Puutteet yhdessäkin hyvinvointiin vaikuttavassa osa-alueessa voivat heikentää hevosen kokonaisvaltaista hyvinvointia. Siksi on tärkeää huomioida kaikki hevosen hyvinvointiin vaikuttavat osatekijät sen elinympäristössä.

30.9.2026

Lähteet ja lisätietoa

Colomé, A. (2025). Investigating the Impact of Management Practices (Housing, Feeding, and Handling) on Equine Welfare. Pferdeheilkunde–Equine Medicine, 41(1), 11-20.

Hevosten hyvinvointimittaristo. (2024). Mittarit hevosten hyvinvoinnin arviointiin -hanke. https://hevostenhyvinvointi.fi/hyvinvointimittaristo/ Viitattu 16.9.2026

Hämäläinen, M.J., Brotherus, I.L., Wigren, HK.M. et al. Effect of horse sleep behavior on performance in a field-side spatial reversal learning test. Sci Rep 16, 4265 (2026). https://doi.org/10.1038/s41598-025-34463-9

Laki eläinten hyvinvoinnista 693/2023. (2023). https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2023/693

Mellor, D. J., Beausoleil, N. J., Littlewood, K. E., McLean, A. N., McGreevy, P. D., Jones, B., & Wilkins, C. (2020). The 2020 Five Domains Model: Including Human–Animal Interactions in Assessments of Animal Welfare. Animals, 10(10), 1870. https://doi.org/10.3390/ani10101870

Popescu, S., Lazar, E. A., Borda, C., Blaga Petrean, A., & Mitrănescu, E. (2022). Changes in Management, Welfare, Emotional State, and Human-Related Docility in Stallions. Animals, 12(21), 2981. https://doi.org/10.3390/ani12212981

Suomala, H. M., Hänninen, L., Lüscher, M., Ternman, E., & Mykkänen, A. (2026). Greater bedding depth increases lying and sleep‐related behaviour in stabled horses. Applied Animal Behaviour Science. https://doi.org/10.1016/j.applanim.2026.107194

Viitanen, A., Ståhl, A., Salonen, M. K., & Liehrmann, O. (2026). Management practices and human–horse relationships are associated with horse personality traits. R. Soc. Open Sci., 13(9), Article 260116. https://doi.org/10.1098/rsos.260116

Materiaali toteutettiin maa- ja metsätalousministeriön tietämyksen vaihtoon ja tiedotukseen myöntämän yleisavustuksen avulla.

Avainsanat

elinympäristö hyvinvointi

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

Sivut