Hevosten loiskontrolli

Elinympäristön tartuntapaineeseen vaikuttaa merkittävästi tarhojen ja laitumien siivous sekä ulkoilualueiden hevostiheys. Talliin tulevat uudet hevoset sekä tallissa vierailevat hevoset ovat tärkeässä roolissa resistenttien eli matolääkkeille vastustuskykyisten loiskantojen leviämisessä. Tallikohtaista resistenssitilannetta seurataan säännöllisesti ja lääkeainekohtaisesti.

Suomessa hevosten yleisimpiä sisäloisia ovat pienet sukkulamadot eli cyathostomat ja suolinkaiset (Parascaris spp.). Muita meillä tavattavia sisäloisia ovat muun muassa heisimato, kihomato, käpymato ja suuret strongylukset. Edellä mainituista loisista hevosen terveydelle haitallisimpia ovat suuret strongylukset (Strongylus vulgaris), suolinkainen ja hevosen heisimato (Anoplocephala perfoliata), joka ei nykyisen tutkimustiedon mukaan ole harvinainen Suomessa.

Pienet sukkulamadot ovat aikuisten hevosten yleisimpiä loisia ja ne leviävät tehokkaasti laidunkaudella. Toukat hakeutuvat paksusuolen seinämään kehittymään, jonka jälkeen ne siirtyvät suolen sisään ja aloittavat muninnan. Kehitys tartunnasta aikuiseksi madoksi kestää kesällä 6-12 viikkoa. Talvella toukkien kehittyminen on selvästi hitaampaa ja suurin osa toukista jää suolenseinämään ns. lepovaiheeseen. Keväällä nämä levossa olleet toukat aktivoituvat aiheuttaen hevoselle joskus jopa henkeä uhkaavan ripulin. Suurin osa pienten sukkulamatojen aiheuttamista tartunnoista on kuitenkin oireettomia.

Pienten sukkulamatojen osalta on hyvä tietää, että osa hevosen paksusuoleen pesiytyneistä toukista voi viihtyä paikoillaan jopa pari vuotta ennen kuin ne aktivoituvat, aikuistuvat ja ryhtyvät munimaan. Uusi hevonen saattaa siis erittää tulopaikastaan mukana tuotuja loistartuntoja vielä kahden vuoden päästäkin. Matolääkkeet tehoavat yleensä huonosti koteloituneisiin toukkamuotoihin.

Kuva 1. Suolinkaisia lannassa (kuva: Katja Hautala)

Alle vuoden ikäisillä varsoilla tärkein häädettävä on suolinkainen. Suolinkaisnaaras tuottaa suuria määriä munia, jotka ovat erittäin kestäviä ympäristössä. Suolinkaistartuntojen vastustuksessa varsomiskarsinoiden ja pihattorakenteiden säännöllinen pesu sekä desinfiointi ovatkin merkittävässä roolissa. Suolinkainen voi kasvaa jopa puolen metrin pituiseksi ja suuret loismäärät voivat pahimmillaan aiheuttaa varsalle kuolemaan johtavan suolitukoksen.

Heisimato tarttuu laidunpunkin välityksellä ja sitä voi esiintyä kaikenikäisillä laiduntavilla hevosilla. Heisimadot voivat aiheuttaa hevoselle ähkyjä ja ähkykipua johtuen niiden sijainnista suolistossa. Kihomato on vaalea noin 10 cm mittainen mato, joka käy munimassa hevosen peräaukon iholle aiheuttaen kutinaa. Mahasaivartaja on siivekäs karvapeitteinen hyönteinen, joka munii hevosen karvoihin usein etujalkojen alueelle. Munista kuoriutuu toukkia, jotka aiheuttavat hevoselle kutinaa. Näykkiessään kutiavia alueita hevonen saa toukkia suuhunsa, josta ne kulkeutuvat mahalaukkuun talvehtimaan. Mahasaivartajan toukkia kutsutaan käpymadoiksi.

Kuva 2. Mahasaivartajan toukkia, eli käpymatoja (kuva: Seppo Saari ja Sven Nikander)

Kuva 3. Hevosen jalkaan kiinnittyneet käpymadon munat (kuva: Seppo Saari ja Sven Nikander)

Hevosille muodostuu yleensä iän myötä jonkinasteista vastustuskykyä loisia vastaan ja aikuisista hevosista suuri osa pystyykin pitämään loistartunnat kurissa oman vastustuskykynsä ansiosta. Suolinkaisia vastaan vastustuskyky alkaa muodostua 6 kk:n iässä ja yli vuoden ikäisillä hevosilla immuniteetti on usein jo hyvä. Suolinkainen onkin erittäin harvinainen yli neljävuotiailla hevosilla.

Pieniä sukkulamatoja (Cyathostomia) vastaan immuniteetin muodostuminen ei ole yhtä selkeää ja niitä voikin esiintyä kaiken ikäisillä hevosilla. Vastustuskyvyn muodostumisella on merkitystä häätösuunnitelmaa tehtäessä.

Sisäloisten aiheuttamia tyypillisiä oireita hevosilla ovat ripuli, huono karvapeite, laihtuminen, pömppövatsaisuus, lievät ähkyoireet ja varsoilla myös yskä. Usein sisäloistartunta ei kuitenkaan aiheuta hevoselle mitään näkyviä oireita.

Lue lisää:

S. Saari, S. Nikander. 2012. 3. painos. Elinympäristönä hevonen -hevosen loiset ja loissairaudet. Pfizer Animal Health Finland Oy

A. Näreaho, K. Vainio & Oksanen A. Impaired efficacy of ivermectin against Parascaris equorum, and both ivermectin and pyrantel against strongyle infections in trotter foals in Finland. Vet. Parasit. 182, 2011: 372-377 https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S0304401711004146?via%3Dihub

Osion asiantuntijana on toiminut erikoiseläinlääkäri Katja Hautala.

Päivitetty 1.3.2018 osana Solmut auki -neuvontapilottihanketta ja 5.12.2022 osana Hevosneuvos-hanketta.