Hevosten totuttaminen pihaton karkearehuautomaatteihin ja karkearehun kulutusnopeuden määrittäminen

Kiinnostus hevosten ruokinta-automaattien käyttöön on lisääntynyt. Ruokinta-automaattien avulla hevoset voidaan ruokkia useilla pienillä kerta-annoksilla päivän aikana. Tämä tukee hevosten suolistoterveyttä ja jäljittelee niiden luontaista syömiskäyttäytymistä. Automaatista tarjottavalla rajoitetulla karkearehuruokinnalla voidaan esimerkiksi harrastehevosia estää lihomasta liikaa vapaaseen heinäruokintaan verrattuna.

Kuva 1. Erilaisia ruokinta-automaatteja voidaan käyttää myös pihatoissa. Karkearehuautomaatit voivat mm. helpottaa tarhan puhtaanapitoa, vähentää heinähävikkiä ja säästää tallityöntekijän aikaa.

Ruotsalaisessa Kjellbergin ja Morganin (2021) tekemässä tutkimuksessa selvitettiin, kuinka kauan hevosilta kesti oppia käyttämään pihatoissa olevia karkearehuautomaatteja. Lisäksi tutkijat mittasivat, kuinka pitkään hevosilta kului yhden säilöheinän kuiva-ainekilon syömiseen ja kuinka monta kertaa hevosen syömiseen käyttämä aika tulee mitata riittävän tarkan tuloksen saamiseksi. Tätä tietoa tarvitaan, jotta automaatti osataan ajastaa mahdollisimman tarkasti jokaisen hevosen karkearehun tarvetta vastaavaksi.

Oppimiskokeeseen osallistui yhteensä 22 lämminveristä ratsuhevosruunaa. Hevoset jaettiin ikänsä perusteella vanhempien (≥ 7-vuotta, yht. 14 hevosta) ja nuorempien (3–6-vuotta, yht. 8 hevosta) hevosten ryhmiin. Automaatit (Kuva 2.) toimivat hevosten kaulapannoissa olevilla tunnistimilla. Hevosten päivittäinen karkearehumäärä oli jaettu 20 annokseen. Hevoset pääsivät syömään karkearehua automaatin takaportin kautta (entrance), joka avautui, kun edellinen hevonen oli käyttänyt sille kaulapantaan määritetyn syöntiajan. Automaattiin sisälle tullut hevonen pääsi syömään, kun hevosen karkearehusta (forage) erottava väliseinä (partition wall) laskeutui alas. Näin tapahtui, mikäli automaatin sensori tunnisti, että hevosella oli syöntiaikaa vielä jäljellä, eikä se ollut käynyt syömässä edeltävän 60 minuutin aikana. Syöntiin ohjelmoidun ajan päätyttyä väliseinä nousi takaisin ylös, ja hevonen pääsi poistumaan automaatista sen seinämässä olevan portin kautta (exit).

Automaatteihin totuttaminen tehtiin neljässä vaiheessa. Hevosen tuli 1. oppia lähestymään automaattia, 2. löytämään sieltä rehua, 3. tottua takaportin sulkeutumiseen sekä 4. tulemaan pois automaatista. Hevosten katsottiin oppineen käyttämään automaattia, kun se ei tarvinnut enää ihmisen ohjausta ja se käytti vähintään 90 % sille ajastetusta syöntiajasta.

Kuva 2. Havaintopiirros tutkimuksen karkearehuautomaatista. Automaattiin mahtuu kaksi hevosta kerrallaan. (Morgan, K.)

Hevoset oppivat käyttämään karkearehuautomaattia varsin nopeasti, ja kaksi kolmesta hevosesta osasi käyttää automaattia viikon kuluessa. ”Ruualle persot” hevoset oppivat käytön ensimmäisinä. Nuoret hevoset tarvitsivat vähemmän koulutuskertoja oppiakseen kuin vanhemmat hevoset. Tutkijoiden mukaan tämä saattoi johtua osaltaan siitä, että nuoria hevosia oli pidetty ennen tutkimuksen alkamista pihatossa, missä ne olivat tottuneet käyttämään erilaisia karkearehujen ruokintaratkaisuja. 

Säilöheinän syöntinopeutta (min/kg säilöheinän kuiva-ainetta) tutkittiin 28 lämminveriratsuruunalla. Hevosilta kului keskimäärin 22,4 min yhden säilöheinän kuiva-ainekilon syömiseen. Hevosten karkearehun kuiva-aineen keskimääräinen kulutusnopeus vaihteli eri yksilöiden välillä (13,2–33,2 min/kg säilöheinän kuiva-ainetta). Koska myös yksilöiden eri kerroilla syömiseen käyttämässä ajassa oli vaihtelua, tulee tutkijoiden mukaan hevosen karkearehun kuiva-ainekilon syömiseen käyttämä aika mitata vähintään neljä kertaa riittävän tarkan tuloksen saamiseksi. Näin karkearehuautomaatti osataan ajastaa oikein, ja hevosen vuorokaudessa saama karkearehun määrä on sille sopiva.

Karkearehun syöntinopeuteen vaikuttavat yksilöllisten erojen lisäksi mm. karkearehun kortisuus ja hevosen hampaiden kunto. Automaatilla ruokittavien hevosten lihavuuskuntoa tulee seurata ja esimerkiksi kullekin hevoselle ajastettua syöntiaikaa on säädettävä tarpeen mukaan. Lisäksi on hyvä kiinnittää huomiota hevosten laumakäyttäytymiseen, ja varmistaa, etteivät dominoivat yksilöt estä alempana arvoasteikossa olevien hevosten pääsyä syömään.

Lähde:

Kjellberg, L. & Morgan, K. Introduction to automatic forage stations and measurement of forage intake rate in an active open barn for horses. Animal 15 (2021)

 

Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

Päivitetty 11.5.2021

Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK