Sivut

Laidunkauden kivennäisruokinta

Pelkkä laidunnurmi ei riitä tyydyttämään hevosen päivittäistä kivennäisaineiden tarvetta. Hevonen saa hyväkuntoisesta laidunnurmesta yleensä runsaasti kaliumia, mutta esimerkiksi liian vähän natriumia, kuparia ja sinkkiä. Riittävästä kivennäisruokinnasta ja suolan saannista onkin huolehdittava koko laidunkauden ajan.

Kuva. Laitumella kasvavat kasvilajit vaikuttavat laidunnurmen kivennäisainepitoisuuksiin. Voikukkavaltaiselta laitumelta hevoset saavat tarpeisiinsa nähden liian runsaasti kaliumia. Ylimääräinen kalium poistuu hevosen elimistöstä virtsan mukana, edellyttäen, että hevosella on vapaasti juomavettä saatavilla.

Esimerkiksi kasvien kasvuaste, sääolosuhteet, kasvilajit ja lannoittaminen vaikuttavat laidunruohon kivennäisainepitoisuuksiin. Tässä muutamia esimerkkejä:

  • Kasvuaste: Laidunnurmen vanhetessa sen sisältämän kalsiumin määrä vähenee.
  • Sääolosuhteet: Runsaat sateet ja märät kasvuolosuhteet voivat lisätä nurmen fosforipitoisuutta, mutta alentaa sen kalsium- ja magnesiumpitoisuuksia.
  • Kasvilajit: Laidunnurmen joukkoon kylvetyt valko- ja puna-apila lisäävät kasvuston kalsium-, magnesium- ja kuparipitoisuuksia.
  • Lannoitus: Lannoittamattomilla luonnonlaitumilla ja luomuviljelyksessä olevilla laidunlohkoilla voi kasvuston seleenipitoisuus olla matala.

Hyväkuntoisesta laidunnurmesta hevonen saa ravintoaineita seuraavasti:

  • Sopivasti: Energiaa, fosforia (P), magnesiumia (Mg) ja mangaania (Mn).
  • Runsaasti: Valkuaista (lysiiniä), kaliumia (K), rautaa (Fe) ja A- ja E-vitamiineja.
  • Liian vähän: Kalsiumia (Ca), natriumia (Na), kuparia (Cu) ja sinkkiä (Zn).

Toteuta kivennäisruokinta yksilöllisesti

Riittävän kivennäisaineiden saannin varmistamiseksi kannattaa jokaisen hevosen kivennäisruokinnasta huolehtia laitumella yksilöllisesti. Laitumelle laitettavia kivennäisvateja suositeltavampaa on antaa kivennäiset jokaiselle hevoselle päivittäin omasta ruokakupista. Hevosen syömän kivennäisten määrää on vaikea arvioida kivennäisvadeista tai kivennäisnuolukivistä: Toinen hevonen ei välttämättä koske vatiin lainkaan, kun taas laidunkaveri söisi mielellään koko kivennäisvadin kerralla. Myös sateinen sää saattaa pilata laitumelle laitetun kivennäisvadin ja -rehut, mikäli niitä ei voida estää kastumasta. 

Useimmille hevosille laidunkauden kivennäistäydennykseen soveltuu hevosille suunniteltu yleiskivennäinen. Kivennäisten tarve voidaan tyydyttää myös pienillä ”makupalana annettavilla” kivennäiskuutioilla. Tarvittava kivennäisvalmisteen määrä on yksilöllinen, ja siihen vaikuttavat mm. hevosen ikä, koko, käyttötarkoitus ja laitumen kasvukunto sekä annettavan valmisteen koostumus. Rehuvalmistajien suosittelemat annosmäärät ovat löydettävissä tuotepakkauksista. Laidunkaudella annettavan kivennäisvalmisteen ei tarvitse sisältää vitamiineja, sillä laidunnurmi sisältää runsaasti A- ja E-vitamiineja. D-vitamiinia muodostuu hevosen iholla auringon valon vaikutuksesta, joten loimittamaton hevonen ei tarvitse laidunkaudella myöskään erillistä D-vitamiinilisää.

Vuosikkaat varsat kasvavat usein nopeasti laidunkaudella. Laidunnurmen kalsium-fosfori-suhde on noin 1,2:1 (Luke, rehutaulukot). Kasvaville varsoille suositeltava suhde on kuitenkin lähempänä 2:1. Tästä johtuen niiden ruokintaa on tärkeää täydentää myös laidunkaudella kalsiumrikkaalla kivennäisellä. Lisäksi kasvavat varsat tarvitsevat erityisesti riittävän määrän kuparia, sinkkiä ja mangaania luiden normaalia kehittymistä varten. Runsas energiapitoinen laidunruoho ja kivennäisruokinnan laiminlyöminen laidunkaudella lisäävät varsojen kasvuhäiriöiden riskiä.

Muista myös suola!

Riittävästä suolan saannista on tärkeää huolehtia myös laitumelle, sillä suolan puute vaikuttaa mm. hevosen suorituskykyyn. Kasvit sisältävät vain niukasti natriumia, eikä pelkkä laitumelle laitettu suolakivi riitä tyydyttämään hevosen natriumin tarvetta, varsinkaan hevosten hikoillessa kesähelteillä tai rasituksessa. Suolan tarvemäärä on yhteydessä mm. hevosen kokoon ja käyttötarkoitukseen, ja on noin 10–80 g/vrk. Optimitilanteessa laitumelle laitetaan suolakivi ja lisäksi hevosen ruokintaa täydennetään irtosuolalla (esim. merisuola).

Kuva. 15 g karkeaa merisuolaa vastaa n. yhtä ruokalusikallista, 50 g merisuolaa n. 0,5 dl ja 80 g merisuolaa n. 0,75 dl.

 

Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

Päivitetty 3.6.2021

  

© Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman lupaa on kielletty.
Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

© 2020 Suomen Hevostietokeskus ry  |  Sivusto atFlow