Sivut

Sosiaalisuus ja kommunikointi

Hevosilla on saaliseläiminä voimakas tarve kuulua laumaan, joten yksinolo luo niille turvattomuuden tunnetta. Lauman koko on luonnonoloissa harvoin 20 yksilöä suurempi, mutta laumat voivat muodostaa keskenään suuremman lauman, jossa alalaumoilla on keskinäinen arvojärjestys.

Lauma on hevosen iästä, sukupuolesta ja asemasta riippuen joko lisääntymislauma tai poikamieslauma. Lisääntymislaumat pysyvät aikuisten jäsenten osalta suhteellisen vakaina, mutta suuri osa varsoista vaihtaa laumaa 1-3 -vuotiaina. Tammat siirtyvät uuteen lisääntymislaumaan ja nuoret oriit muodostavat poikamieslaumoja.

Hevoslaumat pysyttelevät samoilla elinalueilla, vaikka niillä ei ole varsinaisia reviirejä. Elialueen koko vaihtelee 1 km2:sta 50 km2:n alueen resurssien ja lauman koon mukaan. Vaikka alue voi olla hyvin laaja, oleskelevat hevoset paljon samoilla paikoilla. Elinalueelta on löydyttävä riittävästi laidunnusaluetta ja juomapaikkoja sekä suojaa auringolta, tuulelta ja hyönteisiltä.

Arvojärjestys

Lauman yksilöiden välillä vallitsee arvojärjestys, joka ei välttämättä ole suoraviivainen. Arvojärjestyksestä on hevosille etua, sillä se vähentää aggressiivisuuden ja kilpailun tarvetta sekä vähentää loukkaantumisia. Vakaassa laumassa hierarkian ylläpitoon ei kulu paljoa energiaa, vaan pelkkä pään tai korvien liikkeet riittävät merkiksi ylemmästä arvoasemasta. Myös hevoselle luontainen, avoin elinympäristö vähentää aggressiivisuutta, kun hevosilla on tilaa väistää toisiaan.

Yksilön sijaintiin arvoasteikossa vaikuttaa ennen kaikkea ikä, mutta myös koko ja luonne. Johtavissa asemissa ovat yleensä vanhempi tamma ja johtajaori, jotka ohjaavat lauman toimintoja. Tamma vastaa päivittäisten rutiinien, eli syömis-, lepo- ja juomistoimintojen ajoituksesta, johtajaori pitää lauman koossa ja ohjaa vaaran uhatessa.

Ystävyys- ja vihasuhteet

Hevoset ystävystyvät keskenään. Laumahierarkiassa toisiaan lähellä olevat tai samanikäiset yksilöt ystävystyvät todennäköisimmin keskenään, myös kylmäverisille ja poneille läheiset ystävyyssuhteet ovat ominaisia. Ystävät laiduntavat toistensa lähellä, tervehtivät toisiaan useammin kuin muita ja rapsuttavat toisiaan.

Vihasuhde saattaa syntyä ilman näkyvää syytä. Jatkuva vihaisuus jotain yksilöä kohtaan on ystävyyden vastakohta, ei esim. hierarkiasuhteiden uudelleen järjestelyä. Joskus kiusaajan aggressiivisuus pitää kiusatun loitolla koko laumasta, vaikka muut hevoset yksilön hyväksyisivätkin.

Kommunikointi

Hevoset kommunikoivat ennen kaikkea visuaalisin elein. Liikkeet ovat hyvin monenlaisia aina hienovaraisista pään, korvien tai hännän asennon muutoksista potkuihin, puraisuihin ja hyökkäyksiin. Hevoset kommunikoivat myös ääntelemällä erityisesti silloin, kun eivät näe toisiaan. Erilaisilla hirnahduksilla, vinkaisuilla, puhinalla, korahduksilla, hörinällä ja huokauksilla on oma merkityksensä.

Tutkimusten mukaan ääntelyissä on yksilöllisiä eroja, joiden avulla hevoset kykenevät tunnistamaan toisiaan (Lemasson et al. 2009). Hirnahdukset välittävät tietoa hevosen sukupuolesta, koosta ja identiteetistä. Äännähdysten lisäksi myös liikkumisesta, laidunnuksesta, hännän viuhtomisesta, rapsutuksesta, imemisestä ja leukojen naksutuksesta kuuluvat äänet toimivat hevosille informaation lähteenä.

Hevoset kommunikoivat myös hajusignaalein. Erityisesti oriit haistelevat lauman jäsentensä sontakasoja ja merkkaavat ulostamalla niiden päälle. Hevoset myös haistelevat toistensa hengitystä, minkä arvellaan välittävän tietoa niiden sosiaalisesta asemasta ja keskinäisistä suhteista. Toisilleen läheiset hevoset, kuten tammat ja varsat sekä kaveriparit, kommunikoivat lisäksi kosketuksin.

Avainsanat

kommunikointisosiaalisuus

Hevosen aistit

Lue lisää!
© Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman lupaa on kielletty.
Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK

© 2020 Suomen Hevostietokeskus ry  |  Sivusto atFlow