Hevosten hoito hellepäivinä

Terveellä hevosella on lähtökohtaisesti hyvä ja toimiva lämmönsäätelykyky. Kuumina ja kosteina kesäpäivinä hevosilla voi kuitenkin ilmetä haasteita säädellä ruumiinlämpöään sopivaksi. Hevoset tarvitsevat suojaa auringolta ja niiden nestetasapainosta on huolehdittava. Harjoittelun vaatimustaso on syytä suhteuttaa ulkolämpötilaan sopivaksi.

© Suomen Hevostietokeskus ry

Hevosen hyvinvoinnin huomiointi kuumissa olosuhteissa

Pääsääntöisesti hevoset pärjäävät kuumissa olosuhteissa hyvin. Lämmönsäätelyn toiminnan kannalta on tärkeää, että niillä on tarhassa tai laitumella saatavilla varjoa, puhdasta ja raikasta vettä sekä suolaa. Ulkolämpötila ja ilmankosteus on otettava huomioon myös liikunnan ja harjoittelun suunnittelussa. Hevoselle kevyt liikunta on tärkeää myös kesällä, mutta hellepäivinä kannattaa välttää liian intensiivistä harjoittelua. Liian raskas rasitus kuumana kesäpäivänä voi olla hevoselle haitallista. Hevosten liikuttaminen kannattaakin kesähelteillä ajoittaa aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan, kun ulkona on viileämpää.

Säänsuoja ja lainsäädäntö

Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (VNa 321/2025) määrittää, että hevonen on otettava sisälle tarhasta tai laitumelta, jos sääolosuhteet sitä vaativat. Jos tarhassa tai laitumella on säänsuoja, jossa on riittävästi tilaa kaikille hevosille, ei hevosia tarvitse ottaa sisälle säältä suojaan. Rakennetussa säänsuojassa on oltava katos ja vähintään kaksi seinää. Luonnon puustosta muodostuvassa säänsuojan tulee olla riittävän tiheä hevosten suojaamiseksi.

Kuva: Puiden katveessa ilman lämpötila voi olla jopa 10 ºC alhaisempi kuin auringossa. © Suomen Hevostietokeskus ry

Lämmönsäätely

Hevonen tuottaa jatkuvasti lämpöä ruoansulatuselimistön toiminnan seurauksena. Lisäksi lihastyö lisää lämmöntuotantoa, minkä vuoksi hevonen lämpenee melko nopeasti. Jotta hevosen ruumiinlämpö ei nousisi haitallisen korkeaksi, tulee hevosen lämmönsäätelyjärjestelmän ohjata liiallinen lämpö pois elimistöstä. Lämpöä poistuu hengityksen mukana, hikoilemalla sekä pintaverenkierron vilkastuessa. Hikoilu, ja erityisesti hien haihtuminen hevosen iholta, on hevosen tärkein lämmönsäätelymekanismi.

Syömistä ja aktiivisuutta vähentämällä hevonen pystyy vähentämään elimistön lämmöntuottoa. Helle voi kuitenkin aiheuttaa lämpöstressiä, mikäli hevonen ei pääse suojaan auringonpaahteelta tai jos helle jatkuu pitkään. Erityisesti pikkuvarsat ovat alttiita helteen vaikutuksille, sillä niiden lämmönsäätelykyky ei ole vielä yhtä hyvä kuin aikuisilla hevosilla.

Korkea ilmankosteus vaikeuttaa lämmön poistumista elimistöstä, koska se estää hien haihtumisen iholta. Tällöin viilentymistä ei tapahdu. Vastaavasti tuuli ja ilmavirta edistävät hien haihtumista ja elimistön viilentymistä. Jos hevonen ei saa viilennettyä itseään, voi se altistua lämpöhalvaukselle. Lämpöhalvauksen riski nousee, jos hevonen ei juo riittävästi, saa tarpeeksi suolaa tai sitä liikutetaan liian intensiivisesti sääolosuhteisiin nähden.

Lämpöhalvaus

Lämpöhalvauksen oireita alkaa ilmetä, kun hevosen ruumiinlämpö nousee yli 40,5 °C asteen. Tällöin lämmönsäätelyjärjestelmän toiminta, hevosen ääreisverenkierto ja sydämen syke heikkenevät ja verenpaine laskee. Hevosen limakalvot voivat tummua ja tuntua kuivilta. Lämpöhalvauksen muita ulkoisia oireita ovat ovat muun muassa uneliaisuus, lihasheikkous ja vaikeudet pysyä pystyssä. Kaulaan tehtävän nipistystesin jälkeen iho ei palaudu normaaliksi, mikä voi viitata huomattavaan nestehukkaan. Lämpöhalvaus on hevoselle vakava tila ja vaatii aina välittömiä toimenpiteitä. Jos lämpöhalvausta epäillään, hevonen tulee siirtää pois auringosta ja viilentää runsaalla haalealla vedellä. Tarvittaessa eläinlääkärin on syytä tarkastaa hevosen terveydentila.

Tutkimusten mukaan tehokkain tapa viilentää hevosta on suihkuttaa sitä runsaasti noin 26 °C -asteisella vedellä. Kun veden lämpötila on matalampi kuin hevosen ihon lämpötila, siirtyy lämpöä hevosesta veteen ja elimistö viilenee. Viilentyminen tehostuu veden haihtuessa. Hevosta ei siis välttämättä kannata kuivata hikiviilalla.

Kuva: Hevosen poikkeava uneliaisuus helteellä voi olla merkki lämpöhalvauksesta. © Suomen Hevostietokeskus ry

Nestetasapaino

Kuumalla ilmalla hevosen nestetasapainosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä se menettää hikoillessaan runsaasti nestettä. Vettä poistuu elimistöstä hikoilun lisäksi myös lannan, virtsan ja hengityksen mukana sekä iholta haihtumalla. Imettävällä tammalla nestettä kuluu lisäksi maidontuotantoon. Hevosen vedenkulutus voi lisääntyä kuumalla ilmalla jopa 30–75 %, ja se voi juoda yli 70 litraa vuorokaudessa.

Vesi

Hevonen saa jonkin verran nestettä rehuista, kuten laidunnurmesta, mutta juomavesi on sen tärkein vedenlähde. Liian vähäinen veden saanti vaikuttaa hevosen rehunkulutukseen ja suorituskykyyn. Jos hevonen ei juo riittävästi, voi sille muodostua ruoansulatuskanavan häiriöitä, kuten ähkyä. Yli 10 %:n nestehukka voi olla hengenvaarallinen.

Hevosilla on aina oltava puhdasta vettä saatavilla. Jos hevosella on käytössä juoma-automaatti, tulee automaatin veden riittävästä virtausnopeudesta huolehtia. Valtioneuvoston asetuksen hevosten hyvinvoinnista (VNa 321/2025) mukaan juomakupin veden virtausnopeuden tulee olla vähintään 6 l/min. On myös hyvä varmistaa, että hevonen osaa juoda automaatista. Tutkimusten mukaan hevoset juovat mieluummin saavista tai ämpäristä kuin juomakupista. Tietyillä hevosilla voikin olla syytä pitää vettä tarjolla ämpärissä juoma-automaatin lisäksi.

Kuva: Juoma-automaattien veden virtausnopeuden on oltava vähintään 6 l/min. © Suomen Hevostietokeskus ry

Elektrolyytit

Hevonen menettää hikoillessaan veden lisäksi runsaasti myös elektrolyyttejä, joilla on tärkeä merkitys nestetasapainon säätelyssä. Nestetasapainon säätelyssä tärkeimmät elektrolyytit ovat natrium, kloridi ja kalium. Suurin haaste runsaasti hikoilevalla hevosella on korjata natriumin menetys. Laidunruoho ja kaura sisältävät natriumia niukasti, joten hevonen saa näistä rehuista natriumia vain rajallisesti.

Hevoset saavat suolaa esimerkiksi suolakivestä. Tutkimukset osoittavat, että hevosten natriumintarve harvoin täyttyy, jos suolakivi on hevosen ainoa suolan lähde. Normaalikokoisen, noin 500 kg painavan hevosen päivittäinen suolan tarve on noin 30 g. Runsaasti hikoilevalla, raskasta työtä tekevällä hevosella tarve voi olla 2-3 kertaa korkeampi.

On suositeltavaa, että hevosille annetaan suolaa päivittäisen rehuannoksen yhteydessä. Suolaa voi sekoittaa myös veteen, jos se maistuu hevoselle. Suolavesi ei saa koskaan olla ainoa hevosen saatavilla oleva vesi. Valmiit elektrolyyttivalmisteet voivat olla hyvä vaihtoehto suolatason palauttamiseksi. Sopivaa valmistetta valittaessa on kuitenkin syytä tarkistaa tuotteen sokeripitoisuus. Osassa elektrolyyttijauheita sokeria on runsaasti maittavuuden parantamiseksi.

Runsaasti hikoileva hevonen voi erittää hikeä tunnissa jopa 10–15 litraa. Erityisen voimakas hikoilu voi häiritä nestetasapainon säätelyä, koska hevosten juomiseen vaikuttaa etenkin veren muuttuva natriumpitoisuus. Runsaan hikoilemisen vuoksi hevosen kehosta poistuu vettä ja suoloja samassa suhteessa, eikä veren natriumpitoisuus nouse. Tällöin hevonen ei koe janoa eikä juo, vaikka sillä todellisuudessa olisi jo nestehukka. Lisää hevosen juomiskäyttäytymisestä voi lukea täältä.

Kuva: Imettävä tamma menettää maidon mukana päivittäin nestettä 2-4 % ruumiinpainostaan (500-kiloisella hevosella 10–20 litraa/vrk). © Suomen Hevostietokeskus ry

Yhteenveto

Hevoset pärjäävät kuumissa lämpötiloissa pääsääntöisesti hyvin. Niiden lämmönsäätelyjärjestelmä on luotu säätelemään hevosen ruumiinlämpöä vaihtelevissa olosuhteissa. Kuumina kesäpäivinä hevosilla on kuitenkin oltava varjoa, vettä ja suolaa tarjolla. Kevyt liikunta on tärkeää myös kesäisin, mutta liikutuksen intensiteettiä on hyvä pohtia ja tarvittaessa ajoittaa harjoittelu aikaiseen aamuun tai myöhäiseen iltaan.

Tehokkain tapa viilentää hevosta on suihkuttaa sitä runsaalla vedellä. Hevosten viilentäminen liikutuksen ja laidunnuksen jälkeen on helteellä suositeltavaa. Jos hevonen on saanut lämpöhalvauksen, tulee siihen suhtautua vakavasti ja pyrittävä viilentämään hevonen mahdollisimman nopeasti. Tarvittaessa on kutsuttava eläinlääkäri paikalle.

Päivitetty 26.6.2026

Lähteet ja lisätietoa:

Jansson, A. (2013). Utfodringsrekommendationer för häst. Swedish University of Agricultural Sciences; Department of Animal Nutrition and Management. Rapport 289

Murphy, B. A., & Catalano, D. (2025). Effect of form on equine salt intake. Journal of Equine Veterinary Science, 148, 105502. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2025.105502

Nyman, S. & Dahlborn, K. (2001). Effect of water supply method and flow rate on drinking behavior and fluid balance in horses. Physiology & Behavior, Volume 73, Issues 1–2. https://doi.org/10.1016/S0031-9384(00)00432-7

Takahashi, Y., Ohmura, H., Mukai, K., Shiose, T., & Takahashi, T. (2020). A comparison of five cooling methods in hot and humid environments in thoroughbred horses. Journal of Equine Veterinary Science, 91, 103130. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2020.103130

Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista. (2025). https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2025/321/ajantasa/2025-06-12/fin

Avainsanat

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

Sivut