Kirjaudu
Pääset kirjautumaan Hopti- ja Hokki-järjestelmiin täältä:
https://portaali.hevostietokeskus.fi
Asetukset
Vaihda salasana
Sivut
-
Terveys
- Anatomia ja fysiologia
- Tarttuvat taudit
- Loishäätö
- Vammat ja sairaudet
- Hevosen terveystarkastus
- Klinikat ja laboratoriot
- Tallin terveysohjelma
-
Hoito
- Käyttäytymistarpeet
- Lämpötalous
- Hevosen pitopaikka
-
Ruokinta
- Ravintoaineet
-
Rehut
- Karkearehut
- Väkirehut
-
Täydennys- eli lisärehut
- Täydennysrehujen käyttö hevosten ruokinnassa
- Kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinivalmisteet
- Melassi ja melassileike
- Vehnänlese
- Pellavansiemenet ja pellavarouhe
- Palkokasvit
- Kasvirasvat
- Hedelmät ja vihannekset
- Yrtit
- Nivelvalmisteet
- Ruuansulatuselimistön toimintaa tukevat
- Kavioiden ja karvapeitteen laatuun vaikuttavat
- Käytöksen tasaajat
- Rehuanalyysi
-
Ruokintasuunnittelu ja -käytännöt
- Yleistä ruokinnan suunnittelusta
- Hevosen elopainon määritys
- Rehulaskelmaa helpottavia muunnoksia
- Hevosen lihavuuskunnon määritys
- Hevosen tekemän työn intensiteetin määritys
- Sisäruokintakauteen siirtyminen
- Laidunkauteen totutus
- Vapaa karkearehuruokinta pihattotarhassa
- Hevosten ruokinta kesällä
- Hevosten ruokinta keväällä
- Hevosten ruokinta syksyllä
- Hevosten ruokinta talvella
- Suosituksia hevosen ähkyn jälkeiseen ruokintaan
- Eri hevostyyppien ruokinta
- Veden tarve
- Hevosten ruokintakoulu
- Kasvatus
-
Talliympäristö
- Vesitalous
- Tallihygienia
-
Kuivitus
- Mikä kuivikkeeksi?
- Kuivikemateriaalit
- Kuivikemateriaalit ja lannan kompostoituminen
- Kuivikkeet ja hevosen lepo
- Turpeen pölyävyys ja hygieeninen laatu
- Hevosille soveltuvista oljista
- Laihdutuskuuri altistaa kutterinpurun syönnille
- Olkipelletti hevoskuivikkeena
- Kuivikkeen laatu ja käyttö
- Kuivikkeiden ominaisuuksista ja kustannuksista
- Lantahuolto
- Tarhat ja kentät
- Tallirakentaminen
-
Turvallisuus
- Tallin sähköturvallisuus
- Tallin valaistuksesta
- Ratsastuksen turvallisuudesta
- Maneesin rakenteellisen turvallisuuden/kunnon tarkistaminen
- Lumen pudotus tallirakennusten katoilta
- Putoamissuojain pysäyttää putoajan
- Turvallisen hevoskuljetuksen edellytyksistä
- Ohjeita hevosen kanssa liikenteessä tai maastossa liikkuvalle
- Jätehuolto
- Hevosen hävittäminen
- Valmennus
- Kengitys
-
Videot
-
Terveys ja hyvinvointi
- Hevosen selän terveyden tutkiminen
- Hevosen terveystarkastus
- Hevosen osteokondroosi
- Voiko urheiluhevosten vammoja ehkäistä tai järkevästi hoitaa
- Hevosen jalkojen kylmäys
- Hevosen jalkojen kylmäkompressio
- Hevosen kesäihottuma
- Varsojen ja nuorten hevosten sisäloiset
- Eri-ikäisten hevosten loisnäytteet
- Kuolainten sovitus hevoselle
- Turpahihnan sovitus hevoselle
- Milloin hevonen palelee?
- Hevoset ja ilotulitus
- Hevosen lääkekirjanpito
- Tallin ensiapu
- Hevosten luustosta ja rakenteesta
- Hevosen kipu
-
Kasvatus
- Orpovarsan ja keinoemon yhdistäminen
- Vastasyntyneen varsan ongelmista
- Varsojen rodokokki-infektio
- Siitostamman ruokinta
- Hevoslaidun
- Vieroitettujen varsojen ruokinta
- Vieroitettujen varsojen hengitystieterveydestä
- Varsapihatoista
- Varsan kavion hoidon tärkeys
- Pikkuvarsan jalka-asennon korjaaminen
- Vastasyntyneen varsan terveyden tukeminen
- Pikkuvarsan asentovirheiden korjaukset kengityksen avulla
- Imettävän tamman ruokinta
- Suomenhevosen suvuista ja sukulaisuudesta
-
Talliympäristö
- Tallin lantahuoltoketju
- Kuivikkeiden ammoniakin ja nesteen pidätyskyky
- Kuivikkeiden hygieeninen laatu
- Kuivikkeiden käyttökustannukset
- Pölyltä suojautuminen
- Tallin sisäilma
- Kuljetuskaluston ja tallin desinfiointi
- Automaattisen juomakupin puhdistaminen
- Tallijätteiden lajittelu ja kierrätys
- Hevoslaitumen perustaminen
- Tarhalaitumen kunnostus
- Tallin paloturvallisuus
- Ratsastuskilpailujen turvallisuus
- Kengitys
-
Ruokinta
- Hevosen veden tarve
- Hevosen ruuansulatuselimistön erityispiirteet
- Hevosten ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden ennaltaehkäiseminen
- Kuivaheinä ja säilöheinä hevosen ruokinnassa
- Karkearehun laatu
- Hevosten teolliset väki- ja kivennäisrehut
- Hevosten ruokinnassa korjattavaa
- Rehunäytteen otto rehuanalyysiä varten
- Hevosen elopainon ja lihavuuskunnon määritys
- Hevosen ruokinnan suunnittelu Hopti-ruokintalaskurilla
-
Valmennus
- Hevosen tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen hengityselimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen maksimaalinen hapenottokyky
- Hevosen verenkiertoelimistö
- Hevosen veri
- Valmennuksen vaikutus sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan
- Ravihevosen sykekäyrä
- Opetushevosen sykekäyrä
- Sykemittarin kiinnittäminen ravihevoseen
- Sykemittarin kiinnittäminen ratsuhevoseen
- Hevosen valmennuksen lähtökohdat
- Hevosen valmennuskaudet
- Erilaiset harjoitteet ja niistä palautuminen
- Hevosen kestävyysharjoittelun perusteita
- Hevosen aerobisen kestävyyden kehittäminen
- Hevosen anaerobinen kestävyysharjoittelu
- Hevosen palautuminen rasituksesta
- Talous
-
Tuomas Korvenojan haastattelusarja
- Korvenojan oman jalostuksen helmistä
- Esimerkkejä ulkomaisesta kasvatus- ja jalostustyöstä
- Ravihevosen varusteista
- Tuomas Korvenoja - Menestyshevosistani
- Ravihevosen valinnasta
- Tuomas Korvenoja - Miten päädyin hevosalalle
- Hevosten terveydenhuollosta
- Ravipäivään valmistautuminen ja hevosten kengitys
- Nuoren ravurin valmennuksesta
-
Terveys ja hyvinvointi
Hevosten hoito hellepäivinä
Kuumina hellepäivinä hevosilla tulisi olla ulkotarhassa ja laitumella mahdollisuus suojautua auringolta, sillä auringonpaahde voi kuumentaa hevosen pintalämpötilan jopa lähelle 60 °C astetta. Tämä asettaa suuret haasteet elimistön lämmönsäätelyjärjestelmälle, joka pyrkii estämään ruumiinlämpötilan nousun kuumuudessa normaalia korkeammaksi.
Puut tarjoavat hevosille hyvän suojan auringon kuumentavalta vaikutukselta. Mikäli ulkotarhassa tai laitumella ei ole suojaavaa puustoa tai muuta varjoa, tulisi hevosilla olla käytössään katos tai ne tulee ottaa talliin päivän kuumimmaksi ajaksi.
Puiden katveessa ilman lämpötila voi olla jopa 10 ºC alhaisempi kuin auringossa.
Lämpöhalvaus
Hevoset kestävät kuumuutta suhteellisen hyvin, koska niillä on hyvä lämmönsäätelykapasiteetti. Ne pyrkivät estämään ruumiinlämpötilansa nousun lisäämällä lämmönhukkaa ja vähentämällä lämmöntuotantoa. Lämmönhukkaa hevoset lisäävät vilkastuttamalla pintaverenkiertoa, nostamalla hengitystiheyttä sekä hikoilemalla, jolla on näistä keinoista suurin merkitys. Syömistä ja aktiivisuutta vähentämällä hevonen puolestaan pystyy vähentämään elimistön lämmöntuottoa. Helle voi kuitenkin aiheuttaa lämpöstressiä, mikäli hevonen ei pääse suojaan suoralta auringonpaahteelta tai mikäli helle jatkuu pitkään. Erityisesti pikkuvarsat ovat alttiita helteen vaikutuksille, sillä niiden kyky säädellä elimistön lämpötasapainoa ei ole vielä yhtä hyvä kuin aikuisella hevosella.
Helteellä on lisäksi huomioitava, että korkea ilman kosteus vaikeuttaa lämmönhukkaa, mikä altistaa hevosen lämpöhalvaukselle. Kuumassa ja kosteassa hiki ei haihdu hevosen iholta ja ainoastaan haihtuva hiki viilentää elimistöä tehokkaasti. Vastaavasti tuulen vire edistää hien haihtumista, mikä viilentää elimistöä.
Lämpöhalvauksen oireita alkaa ilmetä ruumiinlämpötilan noustessa yli 41,5 °C asteen. Tällöin lämmönsäätelyjärjestelmän toiminta, ääreisverenkierto ja sydämen syke heikkenevät ja verenpaine laskee. Seurauksia ovat mm. uneliaisuus, lihasheikkous, seisomisvaikeudet sekä elintoimintojen häiriöt. Lämpöhalvauksen vaara on suurin kovan rasituksen yhteydessä sekä kuljetuksessa kuumissa ja kosteissa olosuhteissa.
Hevosen normaalia runsaampi uneliaisuus helteellä voi olla merkki lämpöhalvauksesta.
Lämpöhalvauksen estämiseksi rasituksen jälkeen ja myös muulloin lämpöhalvausta epäiltäessä tulee koko hevosen keho viilentää mahdollisimman nopeasti kylmällä vedellä. Hevonen täytyy myös pitää varjossa suojassa auringonpaahteelta tai viedä viileään talliin. Jos hevonen ei viilennyksestä huolimatta ala virkistyä, on syytä ottaa yhteyttä eläinlääkäriin.
Nestetasapaino
Kuumalla ilmalla hevosen nestetasapainosta huolehtiminen on ensiarvoisen tärkeää, sillä hevonen menettää hikoillessaan runsaasti nestettä. Vettä poistuu elimistöstä hikoilun lisäksi lannan, virtsan ja hengityksen mukana, iholta haihtumalla sekä imettävällä tammalla maidontuotannossa. Hevosen veden kulutus voi lisääntyä kuumalla ilmalla jopa 30–75 %. Nestetasapaino on kunnossa silloin, kun veden saanti ja hukka ovat yhtä suuret.
Imettävä tamma menettää maidon mukana päivittäin nestettä 2-4 % ruumiinpainostaan (500-kiloisella hevosella 10–20 litraa/vrk).
Poistuva neste on korvattava päivittäin ja sitä saadaan mm. rehuista (esim. laidunruoho sisältää n. 80 % vettä). Juomavesi on kuitenkin ehdottomasti tärkein veden lähde etenkin kuivalla heinällä ruokitulla hevosella. Liian vähäinen vedensaanti vaikuttaa hevosen rehunkulutukseen ja suorituskykyyn, ja voi aiheuttaa ruoansulatuskanavan häiriötä kuten ähkyä. Yli 10 %:n nestehukka voi olla jo hengenvaarallinen.
Elektrolyyttien merkitys
Hevonen menettää hikoillessaan veden lisäksi runsaasti myös elektrolyyttejä, joilla on tärkeä merkitys nestetasapainon säätelyssä. Erityisen voimakas hikoilu voi siten häiritä myös nestetasapainon säätelyä. Tärkeimmät elektrolyytit ovat natrium ja kloridi (tavallinen suola) sekä kalium. Suurin haaste on korjata hevosen natriumin menetys, koska esim. laidunruoho ja kaura sisältävät sitä hyvin vähän.
Hevoset saavat suolaa esim. suolakivestä. Tutkimukset ovat kuitenkin osoittaneet, että erityisesti kilpahevoset eivät saa suolakivestä riittävästi natriumia. Tämän takia suositellaan, että kilpahevosille annettaisiin suolaa rehujen mukana vastaamaan todellista päivittäistä suolahävikkiä. Tämä merkitsee 100 g suolalisää suorituksen tai kilpailun jälkeen. Muutkin kuin kilpahevoset saattavat tarvita suolalisää 8 g/100 kg elopainoa puolen tunnin välein pitkäkestoisen suorituksen aikana. Nopein suolatason palautuminen saadaan antamalla hevosen juoda suolaliuosta, joka sisältää enintään 9 g suolaa litrassa vettä. Osa hevosista ei halua juoda liuosta sellaisenaan, joten niille suolapitoisuutta on vähennettävä tai juoma maustettava esimerkiksi mehulla tai melassilla. Myös valmiit elektrolyyttivalmisteet ovat hyvä vaihtoehto suolatason palauttamiseksi. On kuitenkin tärkeää muistaa, että hevosilla on aina oltava myös puhdasta vettä saatavilla.
Tavallisin tapa juottaa hevosia erityisesti tallissa on automaattinen juomakuppi. Usein kupissa on kuitenkin liian pieni virtaus ja myös liian pieni vedenpinta hevosen riittävän juomisen kannalta. Ruotsalaisen tutkimuksen mukaan hevoset, joiden juomakupin vedenvirtaus oli 2-3 l/min, eivät juoneet tarpeeksi ja menettivät painoaan. Kun näille hevosille tarjottiin vettä sangosta, vedenjuonti lisääntyi 30–40 %. Kuitenkin jos virtaus juomakupissa oli 8 l/min, hevoset joivat yhtä paljon juomakupista kuin sangosta.
Kun hevoset saavat itse valita, ne juovat yleensä mieluummin saavista kuin juomakupista.