Miksi kaura on hevoselle hyvä rehu?

Väkirehujen tarkoitus on tuoda hevosen ruokavalioon energiaa ja valkuaista. Viljoista kaura on hevosen tärkein väkirehu. Se on teollisiin rehuihin verrattuna edullista ja ekologista rehua, sillä sitä tuotetaan Suomessa riittävästi hevosten tarpeisiin. Sitä saakin usein hankittua suoraan lähialueen viljelijältä.

Kaurassa on monia hyviä ominaisuuksia

Kauralla on myös ravitsemuksellisia ominaisuuksia, joiden vuoksi se soveltuu hevosten ruokintaan muita viljoja paremmin. Kaura on kuoripitoinen vilja, joten sen kuitupitoisuus on korkeampi ja energia- ja tärkkelyspitoisuus alhaisempi. Kauran tärkkelys on myös hienojakoisempaa, joten sen sulavuus ohutsuolessa (85 %) on huomattavasti parempi kuin muiden viljojen (n. 30 %). Tällöin riski sille, että tärkkelystä kulkeutuu sulamatta hevosen umpi- ja paksusuoleen aiheuttaen ruuansulatushäiriöitä, on huomattavasti pienempi. Kauraa ei tästä syystä tarvitse myöskään käsitellä millään tavalla. Ainoastaan iäkkäät ja huonohampaiset hevoset tai muuten huonot rehunkäyttäjät voivat hyötyä kauran litistämisestä tai kypsentämisestä.

Kaurassa on myös enemmän rasvaa. Rasva pienentää tärkkelyksen osuutta jyvässä toimien samalla turvallisena energianlähteenä. Lisäksi kaura sisältää runsaasti monityydyttymättömiä rasvahappoja (pehmeitä rasvoja). Myös valkuais- ja lysiinipitoisuus on muita viljoja korkeampi.

Taulukko 1. Kuidun, energian, raakavalkuaisen ja –rasvan sekä tärkkelyksen määrä eri viljoissa (Luke rehutaulukot 2016)

Vilja	NDF-Kuitu (g/kg ka)	Energia (MJ/kg ka)	Raakavalkuainen (g/kg ka)	Raakarasva (g/kg ka)	Tärkkelys (g/kg ka)
Kaura, 54-58 kg/hl	290	12,1	127	60	440
Ohra, 64-69 kg/hl	210	13,2	115	22	610
Vehnä, 76-80 kg/hl	110	13,6	133	22	675
Ruis	200	13,6	110	20	650

Kuumentaako kaura hevosta?

Kauran sisältämä tärkkelys pilkkoutuu ohutsuolessa glukoosiksi ja imeytyy verenkiertoon aiheuttaen verensokerin nousun. Verensokeri on korkeimmillaan 2-4 tunnin kuluttua kaura-annoksen syömisestä. Tästä juontaa juurensa uskomus, jonka mukaan kaura ”kuumentaisi” hevosta, eli lisäisi reaktiivista käytöstä.

Kyse on kuitenkin ruokinnan kokonaisuudesta. Jos hevonen saa ruokinnasta tarpeeseen nähden liikaa energiaa, se voi näkyä joidenkin hevosten käytöksessä. Käytökseen vaikuttaa kuitenkin myös eri hevosrotujen ja –yksilöiden luonne ja reaktiivisuus. Myös valmennettavat kilpahevoset voivat purkaa hyvää virettään käytöksellään erityisesti vapaapäivien jälkeen. Pääsääntöisesti hevoset varastoivat ylimääräisen energian rasvaksi, mikä näkyy lihomisena.

Väkirehut ovat karkearehuihin verrattuna energiatiheitä ja niiden sisältämä energia on hyvin sulavassa muodossa. Niitä käytettäessä ylittyy helposti varsinkin kevyessä käytössä olevien hevosten energiansaantisuositus. Myös hevosen tekemän työn raskaus yliarvioidaan usein, mikä johtaa liikaruokintaan. Lisäksi väkirehujen ominaispainon (ts. rehun litrapaino) vaihtelut voivat vaikuttaa asiaan. Jos esim. matalaenerginen rehu korvataan samalla tilavuusmäärällä kauraa, lisääntyy hevosen energiansaanti huomattavasti. Siksi ruokinnansuunnittelussa rehuja käsitelläänkin painon – ei tilavuuden mukaan.

Tärkkelyksen sulavuutta ohutsuolessa voidaan parantaa annostelemalla väkirehut useassa pienessä annoksessa. Tärkkelyksen enimmäissaantisuosituksen pohjalta kauraa ja ohraa voidaan annostella hevoselle seuraavasti:

Tärkkelyksen enimmäissuositus on 1 g/1 elop. kg/ruokintakerta.

500 kg painava hevonen voi saada tärkkelystä enintään 500 g/ruokintakerta, joten hevoselle voidaan annostella: