Hevosten ruokinta talvella

Talvisin hevosia tulisi ruokkia syksyllä tehdyn ruokintasuunnitelman pohjalta. Ruokintaa voi joissakin tapauksissa joutua mukauttamaan sääolosuhteiden seurauksena, jotta hevoset pysyisivät sopivassa lihavuuskunnossa. Talvella on tärkeää huolehtia myös hevosten riittävästä vedensaannista, sillä hevoset vähentävät juomista ilman ja juomaveden lämpötilan laskiessa.

© Suomen Hevostietokeskus ry

Kylmä vuodenaika voi lisätä etenkin pihatossa pidettävien ja koko päivän ulkoilevien hevosten energiantarvetta. Kun lämpötila laskee riittävän alhaiseksi, hevosen on lisättävä lämmöntuotantoa, jotta sen ruumiinlämpötila ei alkaisi laskea. Tätä rajaa kutsutaan alemmaksi kriittiseksi lämpötilaksi.

Yleisesti pätevää alinta kriittistä lämpöitlaa ei voi määrittää, vaan se on jokaiselle hevoselle yksilöllinen. Täten myös lämmöntuotantoon käytettävän lisäenergian tarve on yksilöllistä. Yksilölliset vaihtelut kylmänsietokyvyssä ovat suuria, ja niihin vaikuttavat hevosen ikä, rotu, ruokinta ja hevosen tottuminen kylmiin olosuhteisiin. Lähtökohtaisesti varsoilla alin kriittinen lämpötila on korkeampi kuin aikuisilla hevosilla.

Ikä	Vuodenaika	Kriittinen lämpötilaraja
Varsat	Syksy	0 ºC
	Talvi	-9 - -16 ºC
Aikuiset hevoset	Syksy	0 ºC
	Talvi	-15 - -20 ºC

Taulukko. Hevosten alempia kriittisiä lämpötilarajoja eri vuodenaikoina.

Kun lämpötila laskee kriittisen lämpötilarajan alapuolelle, lisääntyy energiantarve 0,2-2,5 % ylläpitotarpeesta yhtä laskevaa lämpöastetta kohden. Tuuli lisää pakkasen purevuutta ja kylmyyden tunnetta, jolloin ruokintaa voi kylmillä ja tuulisilla ilmoilla joutua lisäämään jo ennen alinta kriittistä lämpötilaa. Noin 3 m/s puhaltava tuuli lisää pakkasen purevuutta noin 5 ºC verran. Myös karvapeitteen kastuminen voi lisätä hevosten energiantarvetta.

Lisäruokinnan tarve tyydytetään ensisijaisesti karkearehuannosta nostamalla, sillä lämpöä muodostuu eniten kuitupitoisen ravinnon hajotuksen yhteydessä. Mikäli hevosella on huono rehunkäyttökyky tai sen syömiskapasiteetti ei riitä lisättyyn karkearehuannokseen, voidaan väkirehuannosta suurentaa. Äkillisiä ja suuria muutoksia väkirehujen annoksissa tulisi kuitenkin välttää. Muutaman tunnin ajan tarhattavat sekä loimitetut hevoset eivät juuri tarvitse lisäruokintaa pakkasen vuoksi.

Rehumäärät palautetaan normaaliksi sään lauhtuessa, jotta hevoset eivät liho. Lihavuuskuntoa kannattaa seurata säännöllisesti, ja hevoset tulisi pitää normaalissa lihavuuskunnossa. Lopputalvesta (helmi-maaliskuussa) rehumääriä ei enää tarvitse nostaa pakkasen vuoksi, sillä hevosten kylmänsietokyky paranee talven aikana.

Kuva. Lämmöntuotantoon tarvittava lisäheinämäärä (kg/vrk) eri hevostyypeillä talvella – 15, – 20 ja – 25 ºC lämpötiloissa (loimettomalla hevosella). Tarvittavat heinämäärät voivat olla tätä suurempia alkutalvesta. Esimerkit ovat suuntaa antavia. © Suomen Hevostietokeskus ry

Talvella on tärkeää huolehtia myös hevosten riittävästä vedensaannista, sillä hevoset vähentävät juomista ilman ja juomaveden lämpötilan laskiessa. Veden perustarve on joutilaalla hevosella n. 5 l/100 elop. kg/vrk. Riittämätön vedenkulutus talvipakkasilla lisää ummetusähkyn riskiä.

Valtioneuvoston asetuksen hevosten hyvinvoinnista (Vna 321/2025) mukaan hevosella on oltava vettä jatkuvasti saatavilla myös muussa kuin pysyvässä pitopaikassa. Silloin, kun vesi muussa kuin pysyvässä pitopaikassa sääolosuhteiden takia jäätyy, hevosella on kuitenkin oltava vettä saatavilla vähintään kuuden tunnin välein. Juoma-automaatit ja -paljut, joissa vesi pysyy lämpimänä pakkasellakin, ovat pihatoissa ja ulkotarhoissa suositeltavia. Eniten hevoset juovat suurempien rehuannosten syömisen jälkeen.

Kuva. Hevosten riittävästä veden ja suolan saannista on tärkeää huolehtia myös talvella. Hevoset eivät juo mielellään kylmää vettä eivätkä monesti syö suolakiveä riittävästi. © Suomen Hevostietokeskus ry

Lisätietoa:

Materiaali on tuotettu Tallinpitäjän verkkotietopaketti -hankkeessa.