Sivut

Laiduntamisen hyödyt hevoselle

Hevonen on sosiaalinen laumaeläin. Luonnonolosuhteissa se käyttää suuren osan ajastaan lajitovereiden kanssa ravinnon etsimiseen ja syömiseen. Tämä syömiskäyttäytyminen on yksi hevosen tärkeimmistä käyttäytymistarpeista. Laumassa pitäminen ja mahdollisuus laiduntamiseen voivat edistää hevosen hyvinvointia.

Kuva 1: Laiduntaminen ja laumassa pitäminen mahdollistavat hevoselle lajityypillisen käyttäytymisen. © Suomen Hevostietokeskus ry

Laiduntaminen osana hevosen lajityypillistä käyttäytymistä

Hevosen ruuansulatuselimistö on kehittynyt hyödyntämään ravinnonlähteenä ruohoa, jonka koostumuksesta noin 80 % on vettä (vrt. kuivaheinä, jonka koostumuksesta vain noin 20% on vettä). Ruohon suuren kosteuspitoisuuden vuoksi, hevosen on syötävä ruohoa huomattavia määriä saadakseen riittävästi ravintoaineita. Luonnonolosuhteissa hevonen käyttää suuren osan vuorokaudestaan ravinnon etsimiseen ja syömiseen, ja syömiskäyttäytyminen voi kattaa jopa 70 % sen ajankäytöstä. 

Jatkuva ja tasainen ravinnon saanti on keskeistä hevosen ruuansulatuskanavan hyvinvoinnille. Laiduntaminen voi myös ennaltaehkäistä mahahaavojen muodostumista. Lisäksi ravinnon etsiminen ja siihen liittyvä jatkuva liike tulevat hevosen tuki- ja liikuntaelimistön kehitystä. Suurilla laidunalueilla hevonen voi liikkua päivittäin jopa toistakymmentä kilometriä. Fyysisten hyötyjen ohella laiduntaminen ja syömiskäyttäytymisen toteuttaminen tuottavat hevoselle mielihyvää. 

Laumassa olo luo hevoselle turvaa ja antaa mahdollisuuden käyttäytyä lajityypillisesti. Hevoselle on tärkeää päästä päivittäin lajitovereiden seuraan toteuttamaan sosiaalista käyttäytymistä. Tutkimuksissa on havaittu, että hevosten häiriökäyttäytyminen usein vähenee laidunkauden aikana, mikä viittaa laiduntamisen hyvinvointia edistäviin vaikutuksiin.  Erityisesti nuorille hevosille laumassa oleminen on tärkeää fyysisen ja sosiaalisen kehityksen kannalta, sillä se tarjoaa mahdollisuuden sosiaalisten taitojen oppimiseen ja vapaaseen liikkumiseen riittävän laajalla alueella.

Hyvin hoidetuilla ja runsastuottoisilla laitumilla hevoset voivat kuitenkin saada liikaa energiaa, jos ne pääsevät toteuttamaan syömiskäyttäytymistään vapaasti. Liiallinen energian saanti ja siitä seuraava lihominen heikentävät hevosen terveyttä ja altistavat useille sairauksille. Vaikka laiduntaminen on tärkeää, on olennaista huolehtia siitä, että hevoset eivät liho liikaa laidunkauden aikana. Joillekin hevosille ympärivuorokautinen laiduntaminen ei sovi. Tällöin on syytä arvioida laidunnusajan kestoa sekä pohtia muita vaihtoehtoja lajityypillisen käyttäytyminen toteuttamiseksi.

Kaavio. Hevosten ajankäytön jakauma laitumella.

Laidunnurmi hevosen ravinnonlähteenä

Laidunruoho on ravinteikas ravinnonlähde. Se sisältää runsaasti sokereita, valkuaista, lysiiniä, rautaa, kaliumia sekä vitamiinien esiasteita. Ruohon ravintoainekoostumukseen vaikuttavat muun muassa nurmen ikä ja kasvuvaihe, kasvilajit, maaperän koostumus, lannoitus ja rikkakasvien määrä. Eri nurmikasvien välillä voi olla merkittäviä  ravitsemuksellisia eroja. 

Nurmen ravitsemuksellinen koostumus on optimaalisinta alkukesällä. Kesän edetessä kasvusto vanhenee, ja huonosti sulavan kuidun määrä lisääntyy. Tällöin nurmen ravintoainepitoisuudet laskevat ja sulavuus heikkenee. Laitumen riittävyys heikkenee loppukesällä, mikä kannattaa huomioida jo laidunkauden suunnitteluvaiheessa.

Kuva 2: Laitumen tuotto on suurimmillaan alkukesällä, jolloin hehtaarin kokoinen laidun voi riittää jopa neljälle hevoselle. Keskikesällä sama laidun riittää kolmelle, ja loppukesästä kahdelle hevoselle.

Koska laidunruohon ravintoainekoostumus eroaa selvästi sisäruokintakauden karkearehuista, hevoset on totutettava maltillisesti laidunruohoon ennen laitumelle pääsyä. Liian lyhyt totutuskausi altistaa hevosen ruoansulatusongelmille ja lisää kaviokuumeen riskiä. Laidunkauden päätyttyä on puolestaan varattava riittävästi aikaa hevosen totuttamiseen sisäruokintakauden rehuihin.

Hoidetulla laitumella hevoset voivat saada tarvitsemansa ravinnon pelkästään laidunruohosta sekä kivennäis- ja suolalisästä. Etenkin kilpahevoset ja imettävät tammat saattavat kuitenkin tarvita lisäruokintaa. Lisäksi kaikilla hevosilla on oltava laitumella jatkuvasti riittävästi puhdasta vettä tarjolla. Juoma-astioiden ja -paikkojen määrä tulee mitoittaa laumassa olevan hevosmäärän mukaan. 

Laiduntavien hevosten D-vitamiinin tarve rehuista vähenee, koska auringon uv-säteily edistää iholla tapahtuvaa vitamiinisynteesiä. Samalla elimistön vitamiinivarastot täydentyvät yleensä parin kuukauden tarpeisiin. Joissakin hyönteis- ja kesäloimissa on kuitenkin UV-suoja, mikä voi estää D-vitamiinin muodostumisen. Hevosia on siksi hyvä pitää mahdollisuuksien mukaan ilman loimia ainakin osan ajasta. 

Materiaali on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa. 

Päivitetty 7.4.2026

Lähteet ja lisätietoa

Henderson, Antonia. (2007). Don't Fence Me In: Managing Psychological Well Being for Elite Performance Horses. Journal of applied animal welfare science : JAAWS. 10. 309-29. https://doi.org/10.1080/10888700701555576

Saastamoinen, M. (2013). Laiduntaminen osana hevosen ja laitumen hoitoa -diasarja. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201311067009

Särkijärvi, S. (2013). Hevosen laidunruokinta - Hevostilan nurmipäivä -diasarja. https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201401271302 

Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista 321/2025. (2025). https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2025/321/ajantasa/2025-06-12/fin 

 

Avainsanat

laidunruokintahyvinvointikäyttäytyminenterveys
© Suomen Hevostietokeskus ry. Tekstin ja kuvien julkaiseminen ja kopiointi ilman lupaa on kielletty.
Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

© 2020 Suomen Hevostietokeskus ry  |  Sivusto atFlow