Jäätynyt laidunruoho ja sen riskit

Miksi syyslaiduntaminen tai hevosen pitäminen nurmipohjaisessa tarhassa pakkasöiden jälkeen on hevosille terveysriski?

Kuva. Laidunnurmen sokeripitoisuus jää yöpakkasten jälkeen korkeaksi, sillä kylmällä säällä kasvien kasvu pysähtyy ja niihin varastoituu sokereita.

 

 

1. Nurmen korkea sokeripitoisuus

Ilmojen viiletessä ja muuttuessa syksyisemmiksi kasvien kasvu hidastuu, ja ne valmistautuvat talvehtimaan. Kasvit alkavat varastoida sokereita, mikä lisää nurmen sokeripitoisuutta. Ilman lämpötilan ollessa + 5 - – 5 ºC on laidunruohon sokeripitoisuus tyypillisesti korkea. Kasvien sokeripitoisuus nousee myös, mikäli kasvuston kasvu pysähtyy esimerkiksi ravinteiden puutteen tai kuivuuden takia. Sokerit kertyvät kasveihin pikkuhiljaa, joten vanhat ja kukkivat kasvustot ovat sen vuoksi nuorta kasvustoa sokeripitoisempia.

Hevosten suolistomikrobit ovat erityisen herkkiä rehujen sokeri- ja valkuaispitoisuuden sekä hygieenisen laadun muutoksille. Suolistomikrobien toiminnan häiriintyminen voi aiheuttaa hevoselle erilaisia ruuansulatushäiriöitä, kuten ähkyn ja ripulia. Heinän sokeripitoisuuden ollessa hyvin korkea, voi osa sokereista kulkeutua sulamatta umpi- ja paksusuoleen, jonka seurauksena hevosen suoliston happamuus nousee ja myrkylliset bakteerikannat pääsevät lisääntymään suolistossa. Tämä aiheuttaa riskin, että hevonen sairastuu ns. ruokintaperäiseen kaviokuumeeseen.

Sokeripitoisen ja jäätyneen nurmen syöminen on riski kaikille hevosryhmille, mutta erityisen haitallista se on lihaville ja aineenvaihduntahäiriöistä kärsiville hevosille (esim. metabolinen oireyhtymä/kaviokuume). Hyvin sokeripitoisen laidunnurmen syöminen aiheuttaa hevosilla verensokerin nousun, mikä lisää niiden insuliinin eritystä. Lihavilla ja/tai metabolisesta oireyhtymästä kärsivillä hevosilla veren insuliinipitoisuus voi olla jo entuudestaan korkealla ja insuliinin verensokeria laskeva vaikutus heikentynyt (insuliiniresistenssi), mikä lisää niiden kaviokuumeriskiä. Tälläisille hevosille syötettävän heinän sokeripitoisuuden tulisi olla mielellään suhteellisen matala, minkä vuoksi niille annettavan heinän sokeripitoisuuden tulisi olla aina tiedossa.

 

2. Fruktaanin huono sulavuus

Heinäkasvit varastoivat sokereita fruktaanin muodossa talvehtimisen varalle. Erityisesti fruktaania kertyy kasvin tyviosaan. Vaikka laitumella kasvustoa olisi jäljellä enää vain vähän, tulee huomioida, että alle 5 cm mittaisessa ruohossa on fruktaania runsaasti. Sokerin suuresta määrästä johtuen tälläinen lyhyt kasvusto maittaa hevosille erityisen hyvin. Kasvit tuottavat fruktaania enemmän aurinkoisina kuin pilvisinä päivinä, ja nurmirehut sisältävät fruktaania erityisesti aikaisin aamulla kylmien syys- tai kevätöiden jälkeen. Fruktaani sulaa hevosen ruuansulatuskanavassa huonosti. Se ei sula hevosen mahalaukussa tai ohutsuolessa, vaan kulkee sulamatta hevosen umpi- ja paksusuoleen. Fruktaanin runsas saanti häiritsee hevosen suolistomikrobistoa, jonka seurauksena hevonen voi saada ähkyn, ripulin tai kaviokuumeen.

 

3. Syyslaitumen heikkenevä laatu

Syksyllä laidunnurmen laatu heikkenee ja nurmeen saattaa muodostua hevoselle haitallisia homeita. Homeet voivat aiheuttaa hevoselle esimerkiksi iho- tai suolisto-oireita. Eri kasvilajit kestävät pakkasta eri tavalla. Pakkanen heikentää erityisesti nurmipalkokasvien, kuten sinimailasen ja apilan laatua, sillä pakkasen seurauksena niiden ravinteikkaat lehdet tippuvat helpommin kuin nurmiheinäkasveista.

 

4. Lakastuneiden lehtien ja rikkakasvien haitallisuus

Suomessa eräiden lähinnä koristekasveina kasvatettavien puiden lakastuneet ja maahan pudonneet lehdet voivat aiheuttaa hevoselle myrkytyksen. Vaahteralajeista punavaahteran (Acer rubrum) tiedetään aiheuttaneen hevosille myrkytyksiä, mutta myös sokeri- (Acer saccharum) ja hopeavaahteran (Acer saccharinum) tai näiden risteymien arvellaan olevan hevosille haitallisia. Hevoset eivät usein mielellään syö kuivuneita lehtiä, mutta saattavat syödä niitä lähinnä ajankulukseen tai nälkäänsä. Vihreiden ja tuoreiden emt. vaahteroiden lehtien syöminen ei ole yhtä haitallista kuin kuivien lehtien, sillä niiden sisältämä myrkkypitoisuus on matalampi. Myös emt. vaahteroiden puunkuoren tai oksien syöminen on hevoselle haitallisena. Joissakin kasveissa muodostuu pakkasen seurauksena hevoselle haitallista nitraattia. Suomessa tälläinen kasvilaji on rikkaruohona esiintyvä jauhosavikka (Chenopodium album). Tälläiset koristepuut tai rikkakasvit eivät ole suositeltavia hevoslaitumilla tai niiden läheisyydessä.

 

LÄHTEET:

Heikkinen, M. & Jaakkola, S. 2008. Nurmirehujen fruktaanit aiheuttavat kaviokuumetta. Maaseudun tiede. Liite 9.6.2008. https://jukuri.luke.fi/bitstream/handle/10024/473845/mtt-mt-v65n02s06a.pdf?sequence=1

Martinson, K., Hovda, L., Murphy, M. & Peterson, P. 2020. Horse pasture frost and drought concerns. University of Minnesota. https://extension.umn.edu/horse-pastures-and-facilities/horse-pasture-drought-and-frost-concerns#increased-colic-and-founder-risk-1534461

Ragoné, H. 2019. 6 ways to protect your horse from red maple poisoning. Equus. https://equusmagazine.com/horse-care/maple-tree-menace-29635

Suomen Hevostietokeskus ry. Kaviokuume. https://hevostietokeskus.fi/index.php?id=695&kieli=3

 

Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

 

Päivitetty 18.9.2020

     

  

Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK