Muut viljat

Vehnä

Vehnää (Triticum aestivum L.) käytetään hevosten ruokinnassa hyvin vähän. Eläinten ruokintaa varten viljeltävillä vehnälajikkeilla on suhteellisen pieni, kova jyvän ydin. Tästä syystä jyvät on murskattava tai kypsennettävä ja litistettävä ennen käyttöä. Jyvän rikkominen aiheuttaa kuitenkin vehnän sisältämien gluteeni-proteiinien paakkuuntumisen kosteassa (esim. syljen vaikutuksesta), jolloin se voi aiheuttaa ruuansulatusongelmia.

Vehnä on kuorettomana viljana hyvin energiapitoinen, minkä lisäksi sen energian sulavuus on kauraa parempi. Suuren energiapitoisuuden ja sitkeän koostumuksen johdosta vehnän osuus väkirehuista voi olla vain 10–20 %. Suuremmat määrät voivat aiheuttaa hevosen lihomista ja ylivireyttä.

Vehnän (72–76 kg/hl) keskimääräinen koostumus (MTT rehutaulukot ja ruokintasuositukset, 2006):

Ka %	ME, MJ/kg ka	RV, g/kg ka	RR, g/kg ka	RK, g/kg ka	SRV, g/kg ka	Lys, g/kg ka	Ca, g/kg ka	P, g/kg ka
86	13,6	125	22	125	86	3,5	0,5	4,5

Maissi

Maissia (Zea mays L.) käytetään hevosten ruokinnassa erityisesti Pohjois-Amerikassa. Kuorettomana viljana maissi sisältää vain vähän kuitua ja sen energiapitoisuus on korkea. Maissin tärkkelyksen sulavuus ohutsuolessa (30 %) on kuitenkin hyvin huono verrattuna kauraan (85 %), jolloin tärkkelyksen kulkeutuminen umpi- ja paksusuoleen on todennäköistä. Tästä johtuen maissi soveltuu lähinnä vähäisissä määrin urheiluhevosten ruokintaan tai raaka-aineeksi rehuseoksiin. Teollisissa rehuissa maissi on yleensä aina prosessoitu, mikä parantaa huomattavasti tärkkelyksen sulavuutta (rouhinta parantaa sulavuutta 55 %:iin ja kypsennyskäsittely 88 %:iin).

Maissi sisältää lähes yhtä paljon rasvaa kuin kaura ja myös sen rasvassa on runsaasti välttämätöntä linoleenihappoa. Valkuaispitoisuus vaihtelee kuitenkin maississa suuresti ja sen valkuainen on huonolaatuista sisältäen vain vähän lysiiniä.

Maissin keskimääräinen koostumus (MTT rehutaulukot ja ruokintasuositukset, 2006):

Ka %	ME, MJ/kg ka	RV, g/kg ka	RR, g/kg ka	RK, g/kg ka	SRV, g/kg ka	Lys, g/kg ka	Ca, g/kg ka	P, g/kg ka
86	14,5	100	46	24	63	2,8	0,3	3,1

Ruis

Ruista (Secale cereale L.) ei juurikaan käytetä hevosten ruokinnassa, sillä se aiheuttaa helposti ruuansulatusongelmia. Sen jyvät ovat pieniä ja kovia, jolloin rukiin käyttö edellyttää jyvien käsittelyä. Ravintoarvoltaan ruis vastaa vehnää, mutta sen valkuais- ja lysiinipitoisuudet ovat korkeammat. Rukiin osuus väkirehuista voi olla korkeintaan 10–20 %.

Rukiin tähkään saattaa Claviceps purpurea –sienen saastuttamana muodostua torajyviä. Sieni sisältää ergosteroli- ja ergotamiini –alkaloideja, jotka ovat aiheuttaneet tiineyden keskeytymisiä naudoilla. Krooninen alkaloidimyrkytys vaurioittaa myös hiussuonia vähentäen veren virtausta raajoissa. Alkaloidien vaikutusta hevosilla ei ole kuitenkaan tutkittu.

Rukiin keskimääräinen koostumus (MTT rehutaulukot ja ruokintasuositukset, 2006):

Ka %	ME, MJ/kg ka	RV, g/kg ka	RR, g/kg ka	RK, g/kg ka	SRV, g/kg ka	Lys, g/kg ka	Ca, g/kg ka	P, g/kg ka
86	13,6	110	20	28	73	4,1	0,4	3,9

Riisi

Riisiä (Oryza sativa L.) käytetään vähäisissä määrin eläinten rehuna. Riisin paksut, kuitupitoiset kuoret muodostavat noin 20 % jyvän painosta. Teräväreunaiset kuoret saattavat ärsyttää hevosen ruuansulatuskanavan limakalvoa, joten ne on poistettava ennen syöttämistä. Energia-arvoltaan riisi vastaa maissia, mutta sen valkuaispitoisuus on alhaisin kaikista viljoista. Riisin sisältämä rasva muodostuu pääosin tyydyttymättömistä rasvahapoista.

Riisin keskimääräinen koostumus (MTT rehutaulukot ja ruokintasuositukset, 2006):

Ka %	ME, MJ/kg ka	RV, g/kg ka	RR, g/kg ka	RK, g/kg ka	SRV, g/kg ka	Lys, g/kg ka	Ca, g/kg ka	P, g/kg ka
86	12,6	97	25	99	59	3,3	0,4	1,9

Sivut

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tuote on lisätty koriin

Tallennettu ostoskori ladattu

Tallennettu ostoskori poistettu