Vitamiinit

Vitamiinit ovat elimistön fysiologisille toiminnoille välttämättömiä orgaanisia yhdisteitä, joita tarvitaan hyvin vähäisiä mutta tarpeellisia määriä. Hevoset saavat vitamiineja syömistään rehuista, teollisista valmisteista ja elimistön omasta vitamiinisynteesistä.

Hevosen luonnollisin ravinto, tuore ruoho, sisältää runsaasti A-, E- ja K-vitamiinien esiasteita.

Vitamiinien jaottelu, tehtävät ja lähteet

Vitamiinit jaotellaan rasva- (A, D, E, K) ja vesiliukoisiin (B, C). Rasvaliukoiset vitamiinit liukenevat rasvaan/öljyyn ja ylimäärä varastoituu rasvakudokseen, maksaan ja munuaisiin. Liialliset vesiliukoiset vitamiinit puolestaan poistuvat elimistöstä virtsan mukana.

Taulukko 1. Vitamiinien keskeisimmät tehtävät/vaikutuskohteet elimistössä, tärkeimmät lähteet rehuissa ja hevosten tyypillinen lisäruokinnan tarve.

Vitamiini	Tehtävät/vaikutuskohde	Lähteet	Lisäruokinnan tarve
A	Vastustuskyky, näköaisti, limakalvojen ja ihon kunto, lisääntymistoiminnot	Laidunruoho, karkearehut, porkkana, teolliset väki- ja lisärehut	Koko sisäruokintakausi. Kesällä myös hevoset, jotka eivät pääse laitumelle.
D (D₂ja D₃)	Kalsium-, fosfori- ja magnesiumaineenvaihdunta, luun muodostus, luuston kestävyys	Auringon uv-säteily (D₃), kalaöljyvalmisteet (D₃), teolliset väki- ja lisärehut (D₃), sinimailanen (D₂)	Koko sisäruokintakausi, erit. siitostammat ja varsat. Kesällä loimitetut ja päivät tallissa pidettävät hevoset.
E	Antioksidantti, solukalvot	Laidunruoho, aikaisin korjattu karkearehu, viljat, teolliset väki- ja lisärehut	Koko sisäruokintakausi, erit. kilpahevoset, siitostammat ja varsat. Kesällä myös hevoset, jotka eivät pääse laitumelle.
K	Veren hyytyminen, luun muodostus	Laidunruoho, karkearehut, suoliston mikrobitoiminta	Varsat, hevoset sairauksien ja antibioottikuurien aikana.
B	Energia-aineenvaihdunta, proteiinisynteesi, hermoston ja lihasten toiminta	Viljat, vehnälese, hiiva, lehtevät nurmirehut, palkokasvit, suoliston mikrobitoiminta, teolliset väki- ja lisärehut	Kilpahevoset ja varsat sekä kaikki hevoset stressitilanteiden, sairauksien ja suoliston toimintahäiriöiden sekä antibioottikuurien aikana. Karvanvaihdon aikana. Voimakkaalla väkirehu-ruokinnalla olevat hevoset.
C	Antioksidantti, vastustuskyky, kollageenin muodostus	Valmistuu glukoosista hevosen maksassa, laidunruoho, lisärehut	Pitkäaikaisissa stressi- ja sairaustiloissa, vieroitettavat varsat.
H (biotiini)	Rasvahappojen ja glukoosin muodostus, proteiiniaineenvaihdunta, lisääntyminen, hermoston toiminta sekä kaviot, iho ja karvapeite	Suoliston mikrobitoiminta, sinimailanen, kaura, teolliset lisärehut	Kavioiden ja karvapeitteen kunnon parantaminen.

Hevosen luonnollisin ravinto, tuore ruoho, sisältää runsaasti A-, E- ja K-vitamiinien esiasteita. Muuntumistehokkuus vitamiineiksi on yhteydessä mm. hevosen vitamiinivarastoihin. Mikäli elimistössä on runsaasti rasvaliukoisia vitamiineja, esiasteista muuntuu vähemmän vitamiineja. Niiden runsas saanti karkearehuista ei siis ole hevoselle haitallista. Muuntumistehokkuus ei kuitenkaan ole hevosella kovin hyvä. Esiasteet ovat lisäksi epästabiileja, joten karkearehujen korjuun aikana niistä tuhoutuu jopa 80 %, minkä jälkeen pitoisuudet laskevat säilönnän aikana 6-10 % kuukautta kohden. Vitamiineja ei siksi myöskään kannata määrittää rehuanalyysin yhteydessä. D-vitamiinia puolestaan muodostuu iholla kesä-elokuun välisenä aikana. Kesän aikana täydentyvät D-vitamiinivarastot tyydyttävät hevosen tarpeen 1-2 kuukauden ajan.

Yllä mainituista syistä hevosen tulee saada sisäruokintakaudella tarvittava vitamiinitäydennys pääasiassa väki-, kivennäis- ja täydennysrehuista, minkä lisäksi vitamiinien saantia täydentävät hevosten ruokintaan sopivat juurekset, sivutuotteet ja valkuaislisärehut, siemenet sekä muut kasvi- ja eläinperäiset tuotteet. Etenkin raskaasti työskentelevillä hevosilla sekä siitostammoilla ja varsoilla täydennys on yleensä aina tarpeen. Esim. työskentely kuluttaa elimistön vitamiinivarastoja nopeammassa tahdissa kuin mitä hevonen saa niitä perusrehuista. Myös suoliston toimintahäiriöt, antibioottikuurit, pitkäkestoinen stressi, heikkolaatuinen karkearehu ja voimakas väkirehuruokinta lisäävät vitamiinitarvetta.

Vähäisin lisävitamiinien tarve on laiduntavalla, vähintään 2-3 tuntia päivällä ulkoilevalla hevosella. Suurin lisävitamiinien tarve on kovassa valmennuksessa olevilla kilpahevosilla, siitostammoilla ja kasvavilla varsoilla sisäruokintakaudella.

Teolliset vitamiinivalmisteet

Teollisista valmisteista hevosten sisäruokintakauden vitamiinitäydennys voidaan hoitaa täys- tai puolitiivisterehujen, kivennäisvalmisteiden ja/tai erillisten täydennysrehujen avulla.

Täys- ja puolitiivisterehut

Täysrehujen idea on tarjota hevoselle kaikki karkearehuruokinnan jälkeen tarvittavat ravintoaineet. Puolitiivisterehut puolestaan täydentävät vastaavalla tavalla karkearehu- ja kauraruokintaa. Jotta kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja tulisi niistä riittävästi, annosteluohjeita tulee noudattaa. Jos täys- tai puolitiivisterehua käyttää suositeltua vähemmän, hevosen ravintoaineiden saanti jää liian vähäiseksi. Oikeantyyppisen täysrehun valinta on myös tärkeää, sillä muuten rehun koostumus ei vastaa hevosen ravinnontarvetta. Teollisissa rehusarjoissa on usein omat rehut eri hevosryhmille.

Kivennäisvalmisteet

Peruskivennäisvalmisteet sisältävät yleensä sekä rasva- että vesiliukoisia vitamiineja. Pitoisuudet eivät kuitenkaan läheskään aina riitä tyydyttämään hevosen tarvetta karkearehu- ja kauraruokinnalla, joten erillinen ADE-vitamiinilisä on usein sisäruokintakaudella tarpeen.

Täydennysrehut

Hevosten vitamiinien saantia voidaan lisätä erilaisilla täydennysrehuilla, kuten esim. sekä vitamiineja että hivenaineita sisältävillä valmisteilla, monivitamiinivalmisteilla tai yksittäisiä vitamiineja sisältävillä valmisteilla. Teollisissa rehuissa vitamiinit ovat joko synteettisessä tai luonnollisessa muodossa. Näistä esim. luonnollinen E-vitamiini on synteettistä paremmin hevosen hyödynnettävissä. Molemmat kuitenkin tyydyttävät hevosen vitamiinitarpeen, mikäli niiden saanti on perusrehuista liian vähäistä.

Rasvaliukoisiin, eläinperäisiin ja synteettisiin vitamiineihin liittyy yliannostuksen vaara pitkäaikaisessa liikakäytössä, sillä ne imeytyvät suolistosta ja varastoituvat hevosen elimistöön. Maksimisietorajat ovat kuitenkin hevosella melko korkeat. Vitamiinien liikasaanti teollisista valmisteista voidaan estää suunnittelemalla hevosen ruokinta ruokintaohjelman avulla, jolla eri tuotteista tulevat määrät saadaan laskettua tarkasti yhteen.

Taulukko 2. Vitamiinien eri muodot ja maksimisietorajat päivittäisestä rehuannoksesta.

Vitamiini	Luonnollinen muoto/esiaste	Synteettinen muoto	Maksimisietoraja, synteettiset (/100 elop. kg/vrk)
A	beetakaroteeni	retinyylipalmitaatti ja -asetaatti	48 000 ky
D	ergokalsiferoli (D₂, kasviperäinen) ja kolekalsiferoli (D₃, eläinperäinen)	kolekalsiferoli (D₃)	6600 ky
E	d-alfatokoferoli (aktiivisin, myös muut tokoferolit ja tokotrienolit)	dl-alfa-tokoferoli	3000 mg

Rasvaliukoisten vitamiinien yliannostuksen vaara on olemassa käytettäessä samanaikaisesti useita samoja vitamiineja sisältäviä valmisteita. Huomioithan, että lisättyjä vitamiineja voivat sisältää mm.