Kirjaudu
Pääset kirjautumaan Hopti- ja Hokki-järjestelmiin täältä:
https://portaali.hevostietokeskus.fi
Asetukset
Vaihda salasana
Sivut
-
Terveys
- Anatomia ja fysiologia
- Tarttuvat taudit
- Loishäätö
- Vammat ja sairaudet
- Hevosen terveystarkastus
- Klinikat ja laboratoriot
- Tallin terveysohjelma
-
Hoito
- Käyttäytymistarpeet
- Lämpötalous
- Hevosen pitopaikka
-
Ruokinta
- Ravintoaineet
-
Rehut
- Karkearehut
- Väkirehut
-
Täydennys- eli lisärehut
- Täydennysrehujen käyttö hevosten ruokinnassa
- Kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinivalmisteet
- Melassi ja melassileike
- Vehnänlese
- Pellavansiemenet ja pellavarouhe
- Palkokasvit
- Kasvirasvat
- Hedelmät ja vihannekset
- Yrtit
- Nivelvalmisteet
- Ruuansulatuselimistön toimintaa tukevat
- Kavioiden ja karvapeitteen laatuun vaikuttavat
- Käytöksen tasaajat
- Rehuanalyysi
-
Ruokintasuunnittelu ja -käytännöt
- Yleistä ruokinnan suunnittelusta
- Hevosen elopainon määritys
- Rehulaskelmaa helpottavia muunnoksia
- Hevosen lihavuuskunnon määritys
- Hevosen tekemän työn intensiteetin määritys
- Sisäruokintakauteen siirtyminen
- Laidunkauteen totutus
- Vapaa karkearehuruokinta pihattotarhassa
- Hevosten ruokinta kesällä
- Hevosten ruokinta keväällä
- Hevosten ruokinta syksyllä
- Hevosten ruokinta talvella
- Suosituksia hevosen ähkyn jälkeiseen ruokintaan
- Eri hevostyyppien ruokinta
- Veden tarve
- Hevosten ruokintakoulu
- Kasvatus
-
Talliympäristö
- Vesitalous
- Tallihygienia
-
Kuivitus
- Mikä kuivikkeeksi?
- Kuivikemateriaalit
- Kuivikemateriaalit ja lannan kompostoituminen
- Kuivikkeet ja hevosen lepo
- Turpeen pölyävyys ja hygieeninen laatu
- Hevosille soveltuvista oljista
- Laihdutuskuuri altistaa kutterinpurun syönnille
- Olkipelletti hevoskuivikkeena
- Kuivikkeen laatu ja käyttö
- Kuivikkeiden ominaisuuksista ja kustannuksista
- Lantahuolto
- Tarhat ja kentät
- Tallirakentaminen
-
Turvallisuus
- Tallin sähköturvallisuus
- Tallin valaistuksesta
- Ratsastuksen turvallisuudesta
- Maneesin rakenteellisen turvallisuuden/kunnon tarkistaminen
- Lumen pudotus tallirakennusten katoilta
- Putoamissuojain pysäyttää putoajan
- Turvallisen hevoskuljetuksen edellytyksistä
- Ohjeita hevosen kanssa liikenteessä tai maastossa liikkuvalle
- Jätehuolto
- Hevosen hävittäminen
- Valmennus
- Kengitys
-
Videot
-
Terveys ja hyvinvointi
- Hevosen selän terveyden tutkiminen
- Hevosen terveystarkastus
- Hevosen osteokondroosi
- Voiko urheiluhevosten vammoja ehkäistä tai järkevästi hoitaa
- Hevosen jalkojen kylmäys
- Hevosen jalkojen kylmäkompressio
- Hevosen kesäihottuma
- Varsojen ja nuorten hevosten sisäloiset
- Eri-ikäisten hevosten loisnäytteet
- Kuolainten sovitus hevoselle
- Turpahihnan sovitus hevoselle
- Milloin hevonen palelee?
- Hevoset ja ilotulitus
- Hevosen lääkekirjanpito
- Tallin ensiapu
- Hevosten luustosta ja rakenteesta
- Hevosen kipu
-
Kasvatus
- Orpovarsan ja keinoemon yhdistäminen
- Vastasyntyneen varsan ongelmista
- Varsojen rodokokki-infektio
- Siitostamman ruokinta
- Hevoslaidun
- Vieroitettujen varsojen ruokinta
- Vieroitettujen varsojen hengitystieterveydestä
- Varsapihatoista
- Varsan kavion hoidon tärkeys
- Pikkuvarsan jalka-asennon korjaaminen
- Vastasyntyneen varsan terveyden tukeminen
- Pikkuvarsan asentovirheiden korjaukset kengityksen avulla
- Imettävän tamman ruokinta
- Suomenhevosen suvuista ja sukulaisuudesta
-
Talliympäristö
- Tallin lantahuoltoketju
- Kuivikkeiden ammoniakin ja nesteen pidätyskyky
- Kuivikkeiden hygieeninen laatu
- Kuivikkeiden käyttökustannukset
- Pölyltä suojautuminen
- Tallin sisäilma
- Kuljetuskaluston ja tallin desinfiointi
- Automaattisen juomakupin puhdistaminen
- Tallijätteiden lajittelu ja kierrätys
- Hevoslaitumen perustaminen
- Tarhalaitumen kunnostus
- Tallin paloturvallisuus
- Ratsastuskilpailujen turvallisuus
- Kengitys
-
Ruokinta
- Hevosen veden tarve
- Hevosen ruuansulatuselimistön erityispiirteet
- Hevosten ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden ennaltaehkäiseminen
- Kuivaheinä ja säilöheinä hevosen ruokinnassa
- Karkearehun laatu
- Hevosten teolliset väki- ja kivennäisrehut
- Hevosten ruokinnassa korjattavaa
- Rehunäytteen otto rehuanalyysiä varten
- Hevosen elopainon ja lihavuuskunnon määritys
- Hevosen ruokinnan suunnittelu Hopti-ruokintalaskurilla
-
Valmennus
- Hevosen tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen hengityselimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen maksimaalinen hapenottokyky
- Hevosen verenkiertoelimistö
- Hevosen veri
- Valmennuksen vaikutus sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan
- Ravihevosen sykekäyrä
- Opetushevosen sykekäyrä
- Sykemittarin kiinnittäminen ravihevoseen
- Sykemittarin kiinnittäminen ratsuhevoseen
- Hevosen valmennuksen lähtökohdat
- Hevosen valmennuskaudet
- Erilaiset harjoitteet ja niistä palautuminen
- Hevosen kestävyysharjoittelun perusteita
- Hevosen aerobisen kestävyyden kehittäminen
- Hevosen anaerobinen kestävyysharjoittelu
- Hevosen palautuminen rasituksesta
- Talous
-
Tuomas Korvenojan haastattelusarja
- Korvenojan oman jalostuksen helmistä
- Esimerkkejä ulkomaisesta kasvatus- ja jalostustyöstä
- Ravihevosen varusteista
- Tuomas Korvenoja - Menestyshevosistani
- Ravihevosen valinnasta
- Tuomas Korvenoja - Miten päädyin hevosalalle
- Hevosten terveydenhuollosta
- Ravipäivään valmistautuminen ja hevosten kengitys
- Nuoren ravurin valmennuksesta
-
Terveys ja hyvinvointi
Säilönnällinen laatu
Säilönnällisestä eli käymislaadusta voidaan päätellä, kuinka esikuivatun säilörehun (ka alle 45 %) käymisprosessi on onnistunut. Säilönnällinen laatu määritetään puristenesteestä. Säilörehun käymislaadun analyysin tulkintaa voidaan soveltaa vain alle 45 % kuiva-ainetta sisältäville rehuille. Kun kuiva-ainepitoisuus ylittää 45 %, ei rehua voi pitää säilörehuna, sillä siinä ei muodostu juuri lainkaan käymistuotteita. Säilönnällistä laatua ei siten voida määrittää pitkälle esikuivatusta säilöheinästä, joita hevosten ruokinnassa hyvin yleisesti käytetään.
Säilörehun säilyminen pohjautuu osittain rehun happamuuteen. Tavoiteltava pH-arvo riippuu rehun kuiva-ainepitoisuudesta. Mitä kuivempaa rehu on, sitä korkeampi pH saa olla, koska rehun käyminen on sitä vähäisempää, mitä kuivempaa rehu on. Esimerkiksi kuiva-ainepitoisuuden ollessa 30 %, korkein sallittu pH on 4,3, kuiva-ainepitoisuudella 40 % 4,7 ja kuiva-ainepitoisuudella 45 % 4,9.
Maitohappobakteerit saavat aikaan säilörehun käymisen ja pH-arvon laskun, joka on edellytys rehun säilymiselle. Maitohappokäymisen voimakkuutta kuvaa maitohapon määrä rehussa. Maitohappoa muodostuu rehun sisältämistä sokereista, kun taas muurahaishappo on peräisin säilöntäaineesta. Molemmat hapot ovat kuitenkin rehua säilöviä. Hygieenisen laadun kannalta rehun maitohapon tavoitetasona pidetään 35–80 g/kg ka.
Haihtuviin rasvahappoihin kuuluvat mm. etikkahappo, voihappo ja propionihappo. Korkea etikka- ja voihappopitoisuus on merkki huonosta säilönnällisestä laadusta ja virhekäymisestä. Koska etikkahappobakteerit tarvitsevat happea lisääntyäkseen, on paaliin todennäköisesti päässyt jossain vaiheessa happea. Haihtuvat rasvahapot ovat säilörehussa pääasiassa etikkahappoa, mistä johtuen laboratoriot ilmoittavat haihtuvien rasvahappojen kokonaismäärän etikkahappona kuiva-aineessa. Rasvahappojen kokonaismäärän ollessa alle 20 g/kg ka (= tavoitearvo), pidetään säilörehua hyvänä. Jos rasvahappoja on yli 30 g ja sokerimäärä on alle 40 g/kg ka, on rehu todennäköisimmin virhekäynyttä, jolloin siinä on myös paljon voihappoa. Voimakkaasti käynyt rehu ei ole hevosille syöttökelpoista, ja sellainen rehu maittaakin hevosille yleensä huonosti.
Säilörehun käymisprosessin aikana rehussa olevat mikrobit hajottavat valkuaisaineita, jonka lopputuotteena on ammoniakki. Ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä kuvaa rehun käymislaatua. Se määritetään puristenesteen ammoniakin ja rehun valkuaispitoisuuden perusteella. Mikäli ammoniakkia on yli 10 % kokonaistypestä, rehussa on tapahtunut virhekäymistä ja valkuainen on pitkälle hajonnutta. Rehun valkuaisarvo on tällöin huonontunut. Kun ammoniakkitypen osuus kokonaistypestä on alle 7 % (= tavoitearvo), on rehun hygieeninen laatu todennäköisimmin hyvä.
Myös liukoinen typpi kuvastaa rehussa tapahtunutta valkuaisen hajoamista. Hyvässä säilörehussa liukoisen typen osuus kokonaistypestä on alle 50 % (= tavoitearvo). Kun osuus on yli 70 %, on rehu virhekäynyttä ja pilaantunutta.
Sokeripitoisuus (g/kg ka) vaikuttaa rehujen maittavuuteen ja energia-arvoon, joten sokeria kuuluu olla karkearehuissa. Säilörehussa sokerit toimivat myös energianlähteenä maitohappobakteereille normaalin käymisen aikana, joten sokeripitoisuus alenee säilönnän aikana. Sen sijaan pitkälle esikuivatussa säilöheinässä käymistä ei tapahdu, jolloin sokeriakaan ei kulu. Korkeimmat sokeripitoisuudet löytyvät yleisimmin pitkälle esikuivatussa säilöheinässä. Normaalina sokeripitoisuutena pidetään 50–150 g/kg ka. Fruktaani sisältyy rehuanalyysissa kokonaissokerimääritykseen. Sitä ei yleensä analysoida erikseen, koska analysointilaitteisto on hyvin kallis ja menetelmä hankala. Jos rehussa on korkea sokeripitoisuus, on myös fruktaanin määrä suuri.