Kuivan heinän ja säilöheinän koostumus ja annostelu

Kuivan heinän ja säilöheinän koostumus

Kuivan heinän ja säilöheinän ravintoarvo on erityisesti yhteydessä korjuuajankohtaan (esim. säilöheinällä 1-3 niittoa) ja säähän. Lisäksi rehun laatuun vaikuttavat pellon maaperä ja kunto sekä rehun säilöntä (säilöheinä). Vaikka heinä olisi päällepäin hyvän näköistä, kertoo ulkonäkö pääasiassa rehun hyvästä hygieenisestä laadusta. Säilöheinälle ei ole määritetty tarkkoja kuiva-ainerajoja, mutta hevoselle tehdyssä säilöheinässä kuiva-ainepitoisuus on keskimäärin 50-70 %. Ainoa keino varmistua heinän ravitsemuksellisesta laadusta, on rehuanalyysin teettäminen.

Rehuanalyysien tulkintaohjeistuksissa ilmoitettuja tavoitearvoja kannattaa hyödyntää arvioitaessa oman kuivan heinän tai säilöheinän laatua. Jos oman heinän rehuanalyysitulokset poikkeavat huomattavasti jostakin taulukon arvosta, täytyy muuhun ruokintaan kiinnittää erityishuomiota, jotta hevosen ravinnonsaanti olisi riittävää. Monet väki- ja kivennäisrehut on suunniteltu täydentämään ravintoarvoltaan keskivertoa karkearehua.

Karkearehuanalyysien tulkintaohjeistus: Hevonen (SeiLab Oy, Jenna Hartojoki, www.seilab.fi)

ANALYYSI-

ARVO

Yksikkö

Menetelmä

 

SELITE / MERKITYS RUOKINNASSA

TAVOITE-

ARVOT

Kuivaheinä

           

               

TAVOITE-

ARVOT

Esikuivattu säilöheinä

Kuiva-aine

g/kg

24h, kuivatus 80 °C

Kuvastaa sitä määrää rehusta, joka jäisi jäljelle, jos rehusta poistettaisiin vesi. Rehujen ravintopitoisuudet sekä säilönnälliseen laatuun liittyvät arvot ilmoitetaan kilossa kuiva-ainetta. >85 % 45-85 %

Raakavalkuainen

g/kg ka

NIR-menetelmä

Riittävä valkuaisen saanti mahdollistaa lihasten, luuston sekä kudosten kehityksen ja ylläpidon. Valkuaisen tarpeeseen vaikuttaa hevosen käyttötarkoitus ja ikä. Tammat ja varsat: 120–150 g/kg ka. Valmennettavat hevoset: 100–120 g/kg ka. Harrastehevoset/ kevyt työ: 80–100 g/kg ka.

110 - 130 120 - 150

Kuitu (NDF)

g/kg ka

NIR-menetelmä

Kertoo rehun kuitupitoisuudesta. Mitä enemmän rehussa on kuitua, sitä huonommin se sulaa ruuansulatuselimistössä. Kuitua hevonen tarvitsee kuitenkin paksusuolen pieneliötoimintaan. 500-650 500-600

Sokeri

g/kg ka

NIR-menetelmä

Sokeri tekee rehusta maittavaa sekä nostaa energia-arvoa. Sokeri kertyy kasvien korsiosiin, jolloin myöhään korjatussa rehussa on usein runsaasti sokeria. Rehuanalyysissä näkyvä luku on rehun kokonaissokeri määrä. Sokerin määrää tarkastellessa on syytä muistaa hevosten yksilölliset erot. Ruokinnassa tulisi välttää sokeripitoisuuden äkillisiä ja suuria vaihteluita. Esim. Akuuttikaviokuume

Suositus

50-150

<200

Suositus

50-150

<200

D-arvo

g/kg ka

NIR-menetelmä

Kuvastaa rehun sulavan orgaanisen aineksen osuutta kuiva-aineessa. Mitä korkeampi D-arvo on, sitä sulavampaa rehu on. Eri hevosryhmillä on erilaiset tarpeet: Varsat, siitostammat ja urheiluhevoset: >650 g/kg ka. Harrastehevoset, kevyt työ: 620-650 g/kg ka.

Min.

600–620

Tavoite 650

660–680

Energia-arvo

ME-arvo

MJ/kg ka

Laskennallinen

Kuvaa tutkitun rehuerän energiamäärää kilossa kuiva-ainetta. Arvo on laskennallinen, joka lasketaan suoraan D-arvosta. Laskentakaavaan vaikuttaa karkearehutyyppi. Aiemmin käytössä ollutta rehuyksikköä (ry) tavataan vanhemmassa kirjallisuudessa. Rehuyksiköt on helppo muuttaa megajouleiksi kertomalla luku 11,7. >9.0 >10.0

Sulava

raakavalkuainen (SRV)

g/kg ka

Laskennallinen

Arvo kuvastaa, kuinka paljon tutkitussa rehussa on hevoselle käyttökelpoista valkuaista. Käytännössä se kertoo kuinka paljon valkuaista imeytyy/sulaa hevosen ruuansulatuskanavassa. 50-90 50-90

 

Kuivan heinän annostelu

Hevosen suositeltava karkearehun vuorokausisaanti on 1-1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta hevosen 100 elopainokiloa kohti. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että hevosen tulisi saada vuorokaudessa 1,2-1,8 kg kuivaa heinää per 100 elopainokiloa, kun heinän kuiva-ainepitoisuus on 83 %. 

Säilöheinän annostelu

Säilöheinää, jonka kuiva-ainepitoisuus on 60 %, tulisi annostella hevoselle 1,8-2,5  kg 100 elopainokiloa kohti vuorokaudessa. Hyvästä ravintoarvosta ja sulavuudesta johtuen säilöheinä tyydyttää suurimman osan eri hevosryhmien ravinnontarpeesta. Ylläpito- ja harrastehevosille ruokinnan täydennykseksi voi riittää kivennäisvalmiste ja suolakivi; siitostammoilla, varsoilla ja kilpahevosilla myös väkirehut ovat monesti tarpeen. Säilöheinäruokinnan yhteydessä tarvittavat väkirehumäärät ovat kuitenkin pienemmät kuin kuivaheinäruokinnalla.

Säilöheinän sulavuus ja ravintoarvo ovat monesti niin korkeita, ettei sitä voida syöttää hevosille vapaasti ilman, että ne lihovat. Energian lisäksi myös muiden ravintoai­neiden saannit ylittyvät vapaassa ruokinnas­sa helposti. Yhdysvalloissa julkaistun ruokintakirjan (NRC 2007) mukaan hevosten vapaa säilörehun kulutus on 1,4–2,2 % kuiva-ainetta ruumiinpainosta. Seuraavassa on esimerkki erikokoisten hevosten keskimääräisestä säilöheinän kulutuksesta vapaassa ruokinnassa, kun säilöheinän keskimääräinen kuiva-ainepitoisuus on 52 %: 

 HEVOSEN PAINO (KG) SÄILÖHEINÄN KESKIMÄÄRÄINEN KULUTUS (KG)*
 300  8–13
 400  11–17
 500  13,5-21
 600 16–25

* Huom. Ahneet hevoset syövät vielä huomattavasti taulukon antamia määriä enemmän! 

Tänä vuonna karkearehua ei ole varaa syöttää siitostammoillekaan siten, että hevoset polkevat rehusta suuren osan maahan. Maahan sotkeutunut rehu likaantuu ja voi aiheuttaa jopa hygieniariskin hevosille.

 

Materiaali on koottu Solmut auki - alueellinen neuvontapilotti -hankkeessa.

Päivitetty 24.8.2018

Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK