Sukkulamadot hevosympäristössä

Hevosenpitotapa vaikuttaa sukkulamatoihin kuuluvien suurten ja pienten strongylusten esiintymiseen hevosympäristössä

Tutkija Tetiana A. Kuzmina (Institute of Zoology NAS of Ukraine) on selvittänyt, kuinka hevosenpitotapa vaikuttaa ympäristön (laitumet, tarhat, karsinat) kontaminoitumiseen strongyluksen tartunnan aiheuttavilla L3-muodon toukilla Ukrainassa. Tutkimuksessa kiinnitettiin erityisesti huomiota hevosiin, joita pidetään raviurheilukeskuksissa ja jotka ovat peräisin suurilta hevostiloilta. Lisäksi tutkimuksessa seurattiin strongyluksen toukkien esiintymisen vuodenaikaisvaihtelua talleissa ja laitumella.

Vuosien 1998-2000 ja 2002-2006 aikana tehtyyn tutkimukseen osallistui 1237 hevosta erilaisilta hevostiloilta, ravivalmennuskeskuksista ja ratsastusseuroista. Hevoset olivat iältään 1,5-3 -vuotiaita. Kaikki tutkimukseen osallistuneet hevoset olivat luonnollisesti infektoituneita strongyluksille, eikä niitä ollut madotettu 4 kuukauteen ennen tutkimusta. Lantanäytteitä tutkittiin kaikkiaan 4066 kappaletta. Tallit sijaitsivat alueella, jonka keskimääräinen lämpötila oli talvella -5 oC - -8 oC ja kesällä +18 oC - +22 oC sekä vuotuinen sademäärä 550-650 mm.

Epidemiologisessa tutkimuksessa selvitettiin hevosen karsinan ja laitumen saastumista suurilla ja pienillä strongyluksilla Kiovan ravivalmennuskeskuksessa sekä Dubrowskyn hevostilalla. Kiovan ravivalmennuskeskuksessa hevosia (yli 200) pidetään tallikarsinoissa eikä niitä tarhata. Dubrowskyn hevostilalla hevosia (yli 450) pidetään sekä ulkona laitumella (8-14 tuntia/vrk) että sisällä tallissa. Nurmi- ja kuivikelantanäytteet analysoitiin Bauermannin menetelmällä.

Tutkimuksessa selvisi, että loistartuntoja esiintyi vähiten olosuhteissa, joissa hevosia pidettiin vain tallissa (ravivalmennuskeskukset ja ratsastuskoulut). Strongylus-tartuntoja esiintyi 46,4-77,8 %:lla hevosista ja keskimääräinen madonmunamäärä hevosten ulostenäytteissä oli 25,6-92,9 munaa grammassa ulostetta (EPG). Tallissa pidetyillä hevosilla esiintyi vähiten suurten strongylusten (Strongylinae-ryhmä) tartuntaa aiheuttavia L3-muodon toukkia (esiintyvyys 1,6-11,3 % tutkituista hevosista). Pienet strongylukset (Cyathostominae-ryhmä) olivat enemmistönä kaikilla tiloilla.

Hevosilla, joita pidettiin tallissa ja laitumella, oli eniten loistartuntoja. Lähes jokaisella tutkitulla hevosella oli strongyluksia (95,1-100,0 %) ja ulostenäytteissä oli keskimäärin 198,2-453,7 munaa grammassa ulostetta. Suurten strongylusten L3-muotoisia toukkia esiintyi 17,3-24,7 %:lla hevosista.

Tutkimuksessa löydettiin strongylus-tartunnan aiheuttavia L3-muodon toukkia joka puolelta karsinan kuivikepohjasta. Eniten toukkia oli karsinan keskellä, niin kutsutussa vessapaikassa ja karsinan oven edustalla. Korkeimmat kuivikepohjan toukkapitoisuudet mitattiin kesällä.

Laidunnurmi sisälsi huomattavasti vähemmän L3-muodon toukkia (laidunruoho: 86,3-161,4 L3-muodon toukkaa/kg nurmea) kuin tarhasta kerätty nurmi (305.9-409,1 L3-muodon toukkaa/kg nurmea). Tarhoista oli ollut vaikea löytää ulosteetonta nurmea loismääritystä varten. Laidunnurmen korkein strongylus-toukkapitoisuus mitattiin heinäkuussa keskellä kesää ja se oli 970,7 L3-muodon toukkaa/kg nurmea. Keskikesällä ympäristön lämpö- ja kosteusolosuhteet ovat otollisimmat toukkien kehittymiselle ja lisääntymiselle.

Tutkimuksen tulokset vahvistavat käsitystä, että ympäristön saastumisella on merkitystä hevosten strongylus-infektion aiheuttaman taudin epidemiologiassa erilaisissa hevosenpito-olosuhteissa. Hevoslaitumen sisältämä toukkamäärä on avainasemassa strongylusten aiheuttaman taudin epidemiologisessa tarkastelussa, sillä hevonen saa tartunnan syötyään kontaminoitunutta rehua. Myös kuivikkeella saattaa olla vaikutusta L3-muodon toukkien esiintymiseen karsinan kuivikepohjassa. Kuzminan mukaan loistoukat elävät pitempään vehnänolkikuivituksessa kuin sahanpurukuivituksessa. Yksittäin tarhattavilla oriilla oli vähiten strongylus-tartuntoja, kun taas laumassa pidettävillä tammoilla ja varsoilla niitä oli eniten. Kuzminan mukaan matolääkkeet eivät enää yksin auta torjumaan loisia. Täytyy kiinnittää huomiota laitumien hoitoon, tallien desinfiointiin ja ei-kemiallisiin menetelmiin loisten kontrolloimiseksi. Lannan säännöllinen poisto tarhasta saattaa olla ainut tehokas keino torjua loisia olosuhteissa, joissa hevosia pidetään sekä tallissa että tarhassa.

Tutkimus on luettavissa tästä: Kuzmina TA: Contamination of the environment by strongylid (Nematoda: Strongylidae) infective larvae at horse farms of various types in Ukraine, Parasitol Res; 2012 May;110(5):1665-74

Avainsanat

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

Sivut

Sukkulamadot hevosympäristössä

Avainsanat

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tuote on lisätty koriin

Tallennettu ostoskori ladattu

Tallennettu ostoskori poistettu

Tilaa uutiskirje