Kirjaudu
Pääset kirjautumaan Hopti- ja Hokki-järjestelmiin täältä:
https://portaali.hevostietokeskus.fi
Asetukset
Vaihda salasana
Sivut
- Hyvinvointi
-
Terveys
- Anatomia ja fysiologia
- Tarttuvat taudit
- Hevosten loiskontrolli
-
Vammat ja sairaudet
- Kaviokuume
- Kesäihottuma
- Polvikanavan sairaudet
- Polvilumpion hakautuminen
- Varsojen osteokondroosin ehkäisemisestä
- Osteokondroosi
- Sädeluuontuma
- Vasikanpolvi varsalla
-
Ruuansulatushäiriöt
- Ruuansulatushäiriöiden ennaltaehkäiseminen
- Ohjeita ähkyoireisen hevosen omistajalle
- Suosituksia hevosen ähkyn jälkeiseen ruokintaan
- Ähkyleikattujen hevosten ruokinnasta
- Ähkyn esiintyvyydessä vuodenaikaisvaihtelua
- Väkirehujen haittavaikutuksia
- Hevosen ähkyriskiä sisäruokintakaudella voidaan vähentää
- Lyhyt nurmi lisää maa-aineksen syöntiä
- Raikas ilma tärkeintä hevosen astman torjunnassa
- Hevosen terveystarkastus
- Klinikat ja laboratoriot
- Sopiva kuntoluokka
- Tallin terveysohjelma
- Eläinlääkärikäynti
-
Ruokinta
- Ravintoaineet
-
Rehut
- Väkirehut
-
Täydennys- eli lisärehut
- Täydennysrehujen käyttö hevosten ruokinnassa
- Kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinivalmisteet
- Melassi ja melassileike
- Vehnänlese
- Pellavansiemenet ja pellavarouhe
- Palkokasvit
- Kasvirasvat
- Hedelmät ja vihannekset
- Yrtit
- Nivelvalmisteet
- Ruuansulatuselimistön toimintaa tukevat
- Kavioiden ja karvapeitteen laatuun vaikuttavat
- Käytöksen tasaajat
- Karkearehut
- Rehuanalyysi
-
Ruokintasuunnittelu ja -käytännöt
- Ruoki hevosta tarpeen mukaan
- Yleistä ruokinnan suunnittelusta
- Hevosen elopainon määritys
- Rehulaskelmaa helpottavia muunnoksia
- Hevosen lihavuuskunnon määritys
- Hevosen tekemän työn intensiteetin määritys
- Sisäruokintakauteen siirtyminen
- Laidunkauteen totutus
- Vapaa karkearehuruokinta pihattotarhassa
- Hevosten totuttaminen pihaton karkearehuautomaatteihin ja karkearehun kulutusnopeuden määrittäminen
- Hevosten ruokinta kesällä
- Hevosten ruokinta keväällä
- Hevosten ruokinta syksyllä
- Hevosten ruokinta talvella
- Hevosten ruokinta ja hoito kevättalvella
- Suosituksia hevosen ähkyn jälkeiseen ruokintaan
- Hevosen ruokinta eri tilanteissa
- Veden tarve
- Hevosten ruokintakoulu
-
Hoito
- Käyttäytymistarpeet
- Lämpötalous
- Hevosen pitopaikka
- Kasvatus
-
Talliympäristö
- Energiaa kestävästi ja taloudellisesti
- Tallin hiilivirtojen arviointilomake
- Kuljetus
- Vesitalous
- Tallihygienia
-
Kuivitus
- Edullinen kuivike kokonaisuuden kannalta
- Kuivikkeiden valinnasta
- Kuivikemateriaalit
- Kuivikemateriaalit ja lannan kompostoituminen
- Kuivikkeet ja hevosen lepo
- Turpeen pölyävyys ja hygieeninen laatu
- Hevosille soveltuvista oljista
- Laihdutuskuuri altistaa kutterinpurun syönnille
- Olkipelletti hevoskuivikkeena
- Kuivikkeen laatu ja käyttö
- Kuivikkeiden ominaisuuksista ja kustannuksista
-
Turvallisuus
- Tallin sähköturvallisuus
- Tallin valaistuksesta
- Sähkökatkokseen on hyvä varautua
- Hevosten käsittelyyn liittyvistä tapaturmista ja vammoista
- Ratsastuksen turvallisuudesta
- Maneesin rakenteellisen turvallisuuden/kunnon tarkistaminen
- Lumen pudotus tallirakennusten katoilta
- Putoamissuojain pysäyttää putoajan
- Ohjeita hevosen kanssa liikenteessä tai maastossa liikkuvalle
- Lantahuolto
-
Tarhat ja kentät
- Hevosten ulkotarhaan ja laitumeen liittyvistä vaatimuksista
- Tarhan siivouksessa on järkeä
- Hevosten ulkotarhojen pohjan kosteuden hallinnasta
- Hevosten hiekan syönnin riskiä lisäävät tekijät
- Tarhahygienia vähentää kärpästen esiintymistä
- Sukkulamadot hevosympäristössä
- Vanhojen sähköpylväiden käyttö rajoitettua
- Ratsastuskentän pohjan hoidosta
- Laidun
- Tallirakentaminen
- Jätehuolto
- Hevosen hävittäminen
- Valmennus
- Kengitys
-
Videot
-
Terveys ja hyvinvointi
- Hevosen koronavirus
- Hevosen selän terveyden tutkiminen
- Hevosen terveystarkastus
- Hevosen osteokondroosi
- Voiko urheiluhevosten vammoja ehkäistä tai järkevästi hoitaa
- Hevosen jalkojen kylmäys
- Hevosen jalkojen kylmäkompressio
- Hevosen kesäihottuma
- Varsojen ja nuorten hevosten sisäloiset
- Eri-ikäisten hevosten loisnäytteet
- Kuolainten sovitus hevoselle
- Turpahihnan sovitus hevoselle
- Milloin hevonen palelee?
- Hevoset ja ilotulitus
- Hevosen lääkekirjanpito
- Hevosten luustosta ja rakenteesta
- Hevosen kipu
- Miten estät tautipurkauksen tallissa
- Hevosen herpestartunnat
- Pääntauti
- Syksyn madotus
- Kevään madotus
-
Kasvatus
- Varsojen pihattokasvatuksesta -tapausselostus
- Vastasyntyneen varsan terveyden tukeminen
- Varsan lämmönsäätely
- Vastasyntyneen varsan ongelmista
- Orpovarsan ja keinoemon yhdistäminen
- Varsojen rodokokki-infektio
- Varsan uni
- Varsan kavion hoidon tärkeys
- Pikkuvarsan jalka-asennon korjaaminen
- Pikkuvarsan asentovirheiden korjaukset kengityksen avulla
- Vieroitettujen varsojen ruokinta
- Vieroitettujen varsojen hengitystieterveydestä
- Varsapihatoista
- Hevoslaidun
- Siitostamman ruokinta
- Imettävän tamman ruokinta
- Suomenhevosen suvuista ja sukulaisuudesta
-
Talliympäristö
- Tallin lantahuoltoketju
- Kuivikkeiden ammoniakin ja nesteen pidätyskyky
- Kuivikkeiden hygieeninen laatu
- Kuivikkeiden käyttökustannukset
- Pölyltä suojautuminen
- Tallin sisäilma
- Kuljetuskaluston ja tallin desinfiointi
- Automaattisen juomakupin puhdistaminen
- Tallijätteiden lajittelu ja kierrätys
- Hevoslaitumen perustaminen
- Tarhalaitumen kunnostus
- Aurinkosähköä hevostiloille
- Laitumen hiilensidonta
- Apuväline hevostallien energiankulutuksen arviointiin
- Hevosten ulkoilualueet haastavissa olosuhteissa
- Kengitys
-
Ruokinta
- Hevosen veden tarve
- Hevosen ruuansulatuselimistön erityispiirteet
- Hevosten ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden ennaltaehkäiseminen
- Kuivaheinä ja säilöheinä hevosen ruokinnassa
- Karkearehun laatu
- Hevosten teolliset väki- ja kivennäisrehut
- Hevosten ruokinnassa korjattavaa
- Rehunäytteen otto rehuanalyysiä varten
- Hevosen elopainon ja lihavuuskunnon määritys
- Hevosen ruokinnan suunnittelu Hopti-ruokintalaskurilla
- Kuinka käytät Hopti-ruokintalaskurin Internet-versiota
- Resurssitehokas ruokinta
-
Valmennus
- Hevosen tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen hengityselimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen maksimaalinen hapenottokyky
- Hevosen verenkiertoelimistö
- Hevosen veri
- Valmennuksen vaikutus sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan
- Ravihevosen sykekäyrä
- Opetushevosen sykekäyrä
- Sykemittarin kiinnittäminen ravihevoseen
- Sykemittarin kiinnittäminen ratsuhevoseen
- Hevosen valmennuksen lähtökohdat
- Hevosen valmennuskaudet
- Erilaiset harjoitteet ja niistä palautuminen
- Hevosen kestävyysharjoittelun perusteita
- Hevosen aerobisen kestävyyden kehittäminen
- Hevosen anaerobinen kestävyysharjoittelu
- Hevosen palautuminen rasituksesta
- Talous
- Turvallisuus
-
Tuomas Korvenojan haastattelusarja
- Korvenojan oman jalostuksen helmistä
- Esimerkkejä ulkomaisesta kasvatus- ja jalostustyöstä
- Ravihevosen varusteista
- Tuomas Korvenoja - Menestyshevosistani
- Ravihevosen valinnasta
- Tuomas Korvenoja - Miten päädyin hevosalalle
- Hevosten terveydenhuollosta
- Ravipäivään valmistautuminen ja hevosten kengitys
- Nuoren ravurin valmennuksesta
-
Terveys ja hyvinvointi
- Talouslaskurit
-
Hankkeet
-
Hevosten suolistoterveys ja hyvinvointi: voidaanko tuoremäskistä kehittää hevosten suolistoterveyttä ylläpitävä ja parantava tuote?
-
Ajankohtaista hankkeesta
- Mäskille sopivan kuivausmenetelmän selvittäminen
- Terveiden hevosten ruokinta mäskillä
- Tuoremäskin säilyvyydestä ja koostumuksesta
- Talvikauden 2023–2024 tutkimussuunnitelmasta
- Hevosen suoliston mikrobiomista ja sen tutkimisesta
- Mäskiruokiruokinnan vaikutus hevosen suoliston mikrobistoon – Alustavia tuloksia
- Mäskilisän ja loislääkityksen vaikutus hevosten suoliston mikrobistoon
- Raportti: Ohramäskin pakastekuivaus
- Raportti: Ohramäskin kuivaus lämminilmakuivurissa eri lämpötiloissa
- Kosteuden poistaminen mäskistä separoinnin avulla
-
Ajankohtaista hankkeesta
- Hevostallien hiilivirrat
- Hevosneuvos -hanke
- Hiili haltuun
-
Hevosten suolistoterveys ja hyvinvointi: voidaanko tuoremäskistä kehittää hevosten suolistoterveyttä ylläpitävä ja parantava tuote?
- Hevosalan vaikuttavuus
Varsojen osteokondroosin ehkäisemisestä
Häiriöt syntyvät helpoimmin nopean kasvuvaiheen aikana. Kasvuhäiriöitä esiintyy hevosilla tavallisesti kintereessä, ja melko usein myös vuohisnivelessä. Nuorilla ja kasvavilla varsoilla (ikä 0 – 2 -vuotta) oireina voivat olla esimerkiksi kyseisen nivelalueen turvotus ja ontuminen. Oireilevat varsat ovat usein isokokoisia ja nopeakasvuisia.
Kasvuhäiriöiden taustalla vaikuttavat usein monet eri tekijät yhden yksittäisen syyn sijaan. Syyt ovat osittain perinnöllisiä. Varsan sukujuurista voidaan saada hyödyllistä tietoa, esiintyykö varsan suvussa riskiä kasvuhäiriöiden muodostumiseen. Varsan isän ja emän koosta voidaan arvella, onko varsalla taipumusta nopeakasvuisuuteen. Myös vääränlainen ruokinta ja liikunta voivat vaikuttaa kasvuhäiriöiden kehittymiseen. Kriittisimmät vaiheet ruokinnassa ovat tamman tiineyden jälkimmäinen puolisko ja varsan vieroittamisen jälkeinen aika.
Kasvuhäiriöiden juuret kantavan tamman ruokinnassa
Varsan sikiöaikana saamat ravintoaineet vaikuttavat sen luiden ja nivelten muodostumiseen. Tamman tulee saada koko tiineytensä ajan riittävästi kivennäisiä, hivenaineita ja vitamiineja. Tamman lopputiineys lisää erityisesti sen kalsiumin, fosforin, raudan ja kuparin tarvetta. Vääränlainen kalsium-fosfori-suhde kantavan tamman ruokinnassa lisää riskiä varsan kasvuhäiriöihin. Suositeltavana suhteena pidetään 1,4:1. Erityisen tärkeitä varsan kehittyvälle luustolle ovat kupari, sinkki ja D-vitamiini. Koska tamman maidon kupari- ja sinkkipitoisuudet ovat matalat, varsa tarvitsee syntymänsä jälkeen sikiöaikana maksaansa varastoitunutta kuparia ja sinkkiä emon maidon kupari- ja sinkkipitoisuuksien täydentämiseen. Kantavan tamman yliruokintaa tulee välttää, sillä tamman tiineydenaikainen liikaenergiaruokinta voi vaikuttaa varsan kasvuhäiriöiden syntyyn. Tammalle voi lisäksi aiheutua varsomisvaikeuksia, mikäli varsan syntymäpaino nousee tamman yliruokinnan vuoksi korkeaksi. Kantavan tamman lihavuuskuntoa tulee pitää silmällä, ja sen tulee myös liikkua sopivissa määrin.
Vieroitetun varsan ruokinta - Tavoitteena varsan tasainen kasvu
Varsat suositellaan vieroitettaviksi noin kuuden kuukauden ikäisinä. Vieroitetun varsan ruokinnassa pyritään optimaaliseen ja tasaiseen kasvuun. Maksimaalisen kasvun tavoittelu ei ole toivottavaa, sillä varsa ei saisi kasvaa liian nopeasti, jotta sen luustosta kehittyisi kestävämpi. Vieroitukseen mennessä varsa pystyy koostaan riippuen syömään n. 4 – 6 kiloa heinää ja 1 – 1,5 kiloa väkirehua vuorokaudessa. Varsoja on ruokittava useilla pienillä annoksilla, sillä niiden pieneen mahalaukkuun ei mahdu suurta rehumäärää kerrallaan.Vieroitettava varsa tulee totuttaa jo hyvissä ajoin vieroituksen jälkeen annettaviin rehuihin. Näin voidaan välttää tilanne, jossa huonosti uusia rehuja syövä varsa laihtuu, ja sen kasvu hidastuu hetkellisesti.
Varsan pääravinnonlähteenä on heinä, jonka hyvän laadun merkitystä ei voi liikaa korostaa. Vieroitetun varsan ruuansulatuselimistö ei ole vielä täysin kehittynyt, joten heinän on oltava lehtevää ja ohutkortista. Hyvälaatuisen heinän syöminen parantaa myös paksusuolen mikrobiston kehittymistä. Varsalle valittavien karkearehujen D-arvon tulisi olla > 650 g/kg ka ja raakavalkuaispitoisuuden 120 – 150 g/kg ka. Koska muiden ruokinnassa tarvittavien rehujen tarve on suorassa yhteydessä karkearehujen laatuun, on karkearehusta teetettävä rehuanalyysi, josta selviävät myös heinän sisältämät kivennäis- ja hivenaineet.
Rehujen sisältämä energia
Varsa kuluttaa energiaa elintoimintojensa ylläpitoon, kasvuun ja kehitykseen sekä liikuntaan. Energiamäärä tulee aina sopeuttaa energian kulutuksen ja kasvuvaiheiden mukaan, sillä liika energiansaanti tai energiansaannin ajoittaiset vaihtelut altistavat kasvuhäiriöille. Varsan yliruokkiminen kiihdyttää kasvua liikaa. Varsan kasvua ei saa kiihdyttää liian suurella, ruokintasuositukset 20 – 30 %, ylittävällä energiamäärällä. Yliruokkiminen lisää insuliinin tuotantoa ja vähentää tyroksiinin tuotantoa, millä on haitallisia vaikutuksia luun ja nivelruston muodostumiseen. Luiden pituuskasvun kiihtyessä luun mineralisaatio ei välttämättä tapahdu riittävän nopeasti, jolloin luista muodostuu hauraampia. Väkirehut kannattaa antaa useina pieninä erinä, jolloin verensokerin nousu ja insuliinin eritys pysyvät tasaisempina. Tarvittaessa osa väkirehusta voidaan korvata esimerkiksi kasviöljyllä. Myös varsan aliruokkiminen on haitallista, sillä aliruokittu varsa laihtuu, jolloin mm. sen kylmänsieto- ja vastustuskyky heikkenevät, ja kasvu hidastuu tarpeettomasti.
Tarkkailemalla säännöllisesti varsan lihavuuskuntoa voidaan arvioida ruokinnan sisältämän energiamäärän sopivuutta. Tavoitteena on, että varsa pysyy normaalissa lihavuuskunnossa. Ylimääräinen paino rasittaa turhaan varsan niveliä, jänteitä ja luustoa. Pihatoissa pidettävien varsojen ruokinnassa on huomiotava, että kylmä pitoympäristö lisää niiden lämmöntuotantoon tarvitseman energian määrää. Tämän vuoksi säätilassa tapahtuvat muutokset tulee huomioida ruokinnassa.
Valkuainen
Karkearehujen ja kauran valkuaisen laatu (aminohappokoostumus) on puutteellinen vieroitetulle varsalle. Karkearehusta ja kaurasta koostuvaa ruokintaa onkin aina täydennettävä valkuaislisällä varsan 9 – 10 kk:n ikään saakka. Täydentämiseen sopivia rehuja ovat esimerkiksi teolliset valkuaistiivisteet tai soijarouhe. Liiallisen valkuaisen syöttäminen lisää virtsaamista, jolloin virtsan mukana menetetään elimistöstä kivennäisaineita. Liian vähäinen valkuaisruokinta puolestaan hidastaa varsan kasvua, ja varsan siirtyessä vahvempaan laidunruokintaan sen kasvu ei pysy tasaisena vaan se kiihtyy tarpeettoman nopeasti (ns. kompensatorinen kasvuspurtti).
Kuvaaja 1. Esimerkki vieroitetun varsan ruokinnasta (odotettu aikuispaino 500 kg).Karkearehu muodostaa valtaosan kasvavan varsan ruokavaliosta. Karkearehun laatuun tulee kiinnittää ruokinnassa erityistä huomiota.
Kivennäis- ja hivenaineet
Kivennäis- ja hivenaineet vaikuttavat mm. ravintoaineiden imeytymiseen, luuston kehitykseen, ihon ja karvapeitteen kuntoon ja lihasten ja hermoston toimintaan. Varsan ruokinnassa on tärkeää, ettei kivennäis- tai hivenaineiden saanti jää vajaaksi, mutta ettei ruokintasuosituksia myöskään kohtuuttomasti ylitetä. Erityishuomiota varsojen ruokinnassa tulee kiinnittää kalsiumin ja fosforin sekä kuparin, sinkin, magnesiumin ja mangaanin saantiin.
Riittävän määrän lisäksi kivennäis- ja hivenaineita tulee antaa oikeassa suhteessa. Suositeltava kalsium-fosfori-suhde ruokinnassa on 1,8:1. Hyvin alhainen suhde voi altistaa varsan kasvuhäiriöille. Varsojen ruokinnassa myös ruokinnan kupari-sinkki -suhde on on tärkeä. Varsan olisi suositeltavaa saada näitä hivenaineita suhteessa 1:4 eli varsa tarvitsee sinkkiä nelinkertaisen määrän kupariin nähden. Liiallinen sinkin määrä suhteessa kupariin heikentää kuparin imeytymistä, jolloin varsa saattaa kärsiä kuparin puutteesta, mikä puolestaan lisää riskiä osteokondroosiin.
Riittävä kivennäis- ja hivenaineiden saanti ja oikea suhde varmistetaan joko kasvaville varsoille suunnitelluilla täysrehuilla tai kauraa käytettäessä erillisellä kivennäisvalmisteella. Pelkkä ruokintakalkki ei koskaan riitä tyydyttämään hevosen kivennäisaineiden tarvetta. Kuten jo aikaisemmin on mainittu, kannattaa kasvavien varsojen pääasiallisesta rehusta eli heinästä teettää kivennäis- ja hivenaineanalyysi ruokinnan tasapainottamiseksi ja mahdollisen yli- tai aliruokinnan välttämiseksi.
Taulukko 1. Vieroitetuille varsoille (ikä 6 kk) tärkeiden kivennäis- ja hivenaineiden tarpeesta (NRC, 2007)
Varsan odotettu aikuispaino (kg) |
Kalsium (g/vrk) |
Fosfori (g/vrk) |
Magnesium (g/vrk) |
Kupari (mg/vrk) |
Sinkki (mg/vrk) |
400 |
30,9 |
17,2 |
3,3 |
43,2 |
172,7 |
500 |
38,6 |
21,5 |
4,1 |
54 |
215,9 |
600 |
46,4 |
25,8 |
5 |
64,8 |
259,1 |
Vitamiinit
Ruokittaessa varsaa heinällä ja kauralla, tarvitsee sen ruokintaa täydentää ADE-vitamiinilisällä koko sisäruokintakauden ajan. Täysrehua käytettäessä riittävä vitamiinien saanti kannattaa laskea esimerkiksi hevosille suunnitellun ruokintalaskurin avulla. Luuston kannalta tärkein vitamiini on D-vitamiini, sillä se vaikuttaa kivennäisaineenvaihduntaan. Varsoilla D-vitamiinin puutos aiheuttaa luutumishäiriöitä ja aikuisilla hevosilla luuston haurastumista.
Liikunnan tärkeys
Kasvaakseen kestäviksi luut ja nivelet tarvitsevat myös sopivasti luustoa kuormittavaa liikuntaa. Luun mineralisoituminen eli kivennäisten pidättyminen luuhun edellyttää, että luun aineenvaihdunta kiihtyy. Varsan jaloittelutarhan pohjaan tulee kiinnittää huomiota. Paakkuuntunut ja jäinen talvitarha ei turvaa riittävää liikuntaa. Lisäksi jaloittelutarhan on oltava riittävän suuri ja varsalla mieluusti ikäistään seuraa. Liian vähäinen liikunta yhdistettynä kivennäisten puutteeseen aiheuttaa luiden tiheyden vähentymistä ts. luut haurastuvat. Mikäli vieroitettua varsaa joudutaan pitämään sairauden vuoksi karsinalevossa, tulee sen väkirehumäärää vähentää. Toipilasjakson päätyttyä varsan liikunnan ja rehujen määrää lisätään varovaisesti ja asteittain, jotta vältytään nopeilta pyrähdyksiltä varsan kasvussa ja liikunnan määrässä.
Lisätietoa:
Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.
Päivitetty 5.2.2021
Avainsanat
Tilaa uutiskirje
Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.
© 2020 Suomen Hevostietokeskus ry | Sivusto atFlow