Hevosten loimen tarve

Hevosia ei kuitenkaan lähtökohtaisesti tarvitse loimittaa ulkotarhaan, sillä ne ovat kylmänkestäviä eläimiä. Hevonen pärjää pakkasella hyvin, kun se on kasvattanut kunnollisen talvikarvan eikä sitä ole klipattu. Talven kovimpina pakkaskausina on lisäruokinta ja/tai loimi ja tuulensuoja usein tarpeen pidempiaikaisessa tarhauksessa.

Hevoset sietävät hyvin myös kuivaa lumisadetta. Karvapeitteen sisällä oleva eristävä ilmakerros estää lumen sulamisen hevosen selkään. Loimen käytöstä onkin hevoselle eniten hyötyä vesi- ja räntäsateella sekä tuulisella ja viileällä säällä. Karvapeitteen kastuminen ja tuuli lisäävät lämmön poistumista hevosesta. Tällaisella säällä ilman loimea pidettävien hevosten tarhausaikaa voi lyhentää, ellei niillä ole käytössään sateelta ja tuulelta suojaavaa tarhakatosta.

Yksi hyvä toppaloimi (esim. 300-500 g vanuvuorella) riittää pääsääntöisesti kireälläkin pakkasella. Räntä- ja vesisateella kannattaa käyttää loimea, jossa on vedenpitävä pintakangas. Jos hevosella käytetään useita loimia päällekkäin, vähentää se hevosen omaa lämmöneristystä loimien painon litistäessä karvapeitteen.

Klipatut hevoset tulee loimittaa sekä viileässä tallissa että ulkotarhassa. Ne tarvitsevat loimen huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa kuin klippaamattomat hevoset. Hevostietokeskuksen tutkimuksissa on havaittu, että myös klipatuilla hevosilla riittää yksi hyvä toppaloimi vielä -8 °C asteen pakkasella.

Tallissa hikisillä ja klipatuilla hevosilla riittää yleensä yksi talliloimi. Tallin sisälämpötila ja vetoisuus tulee kuitenkin huomioida. Klippaamattomilla, terveillä hevosilla ei tulisi pitää tallissa loimea, sillä hevosen loimittaminen sisällä lisää loimitustarvetta ulkotarhauksen aikana.

Loimitustarpeeseen vaikuttavat:

Ilmasto ja säätila: lämpötila, tuuliolosuhteet, sademäärä, sateen olomuoto, auringonpaiste
Hevosen kylmänsietokyky: rotu, karvapeitteen vahvuus, klippaus, ruokinta, lihavuuskunto, ikä, terveydentila, sopeutumisaste
Tarhauksen kesto, suojan saatavuus

Loimittaminen kannattaa:

Syksyllä tyynellä säällä 0 °C alapuolisissa lämpötiloissa,
talvella –10 - –15 °C (lämminveriset ja puoliveriset) ja –15 - –20 °C (kylmäveriset, ponit ja islanninhevoset) alapuolisissa lämpötiloissa, kun halutaan vähentää hevosen lisäruokinnan tarvetta. Loimittamisen sijaan hevosen normaalia karkearehuannosta voidaan suurentaa.
Syksyllä, talvella ja keväällä viileillä ja vesi- tai räntäsateisilla sekä tuulisilla säillä.
Laihat ja iäkkäät hevoset pihatossa sekä pitkäkestoisen ulkotarhauksen aikana.
Klipatut hevoset sekä ulkona että viileässä tallissa.
Rasituksen (hikoilun) tai pesun jälkeen karvapeitteen ollessa märkä.
Talvella kuljetuksessa (kuljetusvälineen vetoisuudesta, lämpötilasta ja hevosmäärästä riippuen).
Hevosen selvästi palellessa (tarkkaile käyttäytymistä ja onko silminnäkyvää lihasvärinää havaittavissa).

Loimitusohjeet ovat suuntaa antavia. Loimitustarve tulee arvioida aina yksilöllisesti hevosen rodun, iän, terveydentilan, sopeutumisen, ruokinnan vahvuuden, ulkonapitoajan ja saatavilla olevan säänsuojan mukaan!

Muuta huomioitavaa:

Hevoset tulee ottaa talliin tai loimittaa silloin, kun ne palelevat. Lihasvärinä on selvä merkki hevosen palelemisesta.
Turhaa loimen käyttöä tulee välttää, sillä se heikentää hevosen kylmänsietokykyä johtaen loimitustarpeen lisääntymiseen.
Jos hevosen päivittäisen loimittamisen ulkotarhaan aloittaa syksyllä, tulee sitä jatkaa kevääseen saakka.
Yksi hyvä loimi riittää, kun sen materiaalit ja vanutäytteen paksuus ovat vuodenaikaan ja vallitseviin sääolosuhteisiin sopivat.
Kokeile kädellä loimen alta, onko hevosella liian kuuma (onko se hikinen).
Ota jatkuvasti loimea käyttävältä hevoselta loimi säännöllisesti pois ja tarkasta hevonen hankaumien ja muiden vammojen varalta. Tarkista myös hevosen lihavuuskunto.

Materiaalit on tuotettu Tallit mobiiliaikaan - ja Tallinpitäjän verkkotietopaketti -hankkeissa.