Valkuaisen lähteet ja laatu

Koska hevonen ei pysty varastoimaan ylimääräisiä aminohappoja elimistöönsä ja aminohappoja tarvitaan tietyissä suhteissa tiettyjen proteiinien muodostamiseksi, on rehuista saatavan valkuaisen laatu eli aminohappokoostumus tärkeä. Hevosen on saatava ruokinnasta päivittäin aminohappoja riittävästi ja oikeassa suhteessa proteiinien rakentamista varten. Jos jotakin aminohappoa on saatavilla liian vähän (ns. rajoittava aminohappo), rajoittaa se elimistön proteiinisynteesiä, vaikka muita tarvittavia aminohappoja olisi riittävästi saatavilla. Myöskään yksittäisten aminohappojen liiallisesta syötöstä ei ole hevoselle hyötyä. Rajoittava aminohappo on ruokinnassa usein lysiini, koska heinä ja kaura sisältävät sitä verraten vähän.

Kasvit ovat hevoselle tärkeimpiä valkuaisen lähteitä, sillä ne sisältävät jossain määrin kaikkia hevosen tarvitsemia aminohappoja. Rehun valkuaisen määrä, laatu ja sulavuus kuitenkin määrittävät, kuinka hyvin hevosen valkuaisen ja lysiinin tarve siitä täyttyy. Näin ollen rehun raakavalkuaisen (rv) määrä, ei kerro paljoakaan sen hyödynnettävyydestä, vaan rehusta olisi aina tarkasteltava sulavan raakavalkuaisen (srv) osuutta. Sulava raakavalkuainen kertoo siis sen osuuden valkuaisesta, joka imeytyy ruuansulatuskanavasta. Hevosen valkuaisen tarve ilmaistaankin sulavana raakavalkuaisena (g/vrk). Raakavalkuaisen määrä karkearehuissa ja kaurassa saadaan selville rehuanalyysin avulla, ja sulavan raakavalkuaisen osuus siitä sulavuuskertoimien avulla.

Karkearehun sulavan raakavalkuaisen pitoisuuden tulee olla vähintään 65 g/kg ka, jotta se riittää tyydyttämään kohtalaista työtä tekevän hevosen valkuaistarpeen karkearehun optimaalisella saantitasolla (1,5 kg ka/100 elop. kg).

Kuva: Valkuaisen määrä, laatu ja sulavuus laskevat nurmessa kasvuston ikääntyessä. Näin ollen myöhäisessä kasvuvaiheessa korjatussa karkearehussa on vähemmän hevoselle käyttökelpoista valkuaista kuin aikaisemmassa kasvuvaiheessa korjatussa rehussa. Runsas paksun korren määrä rehussa kertoo myöhäisestä korjuuajasta.

Hevoset saavat tarvitsemansa valkuaisen pääsääntöisesti karkea- ja väkirehuista. Monesti hevoset saavat valkuaista tarvettaan enemmän, mutta rajoittavista aminohapoista voi silti olla pulaa. Valkuaisen laatu onkin lopulta tärkeämpää kuin sen määrä rehussa. Riittävä välttämättömien aminohappojen saanti on helpointa varmistaa käyttämällä ruokinnassa useaa eri valkuaislähdettä. Joutilaille ja työskenteleville hevosille riittää yleensä karkea- ja väkirehujen sisältämä valkuainen. Siitostammat ja kasvavat varsat sen sijaan tarvitsevat hyvälaatuisen valkuaistäydennysrehun ruokintaansa, kuten esim. teollisen valkuaistiivisteen tai soijarouheen. Myös sinimailaspelletit sopivat valkuaistäydennysrehuksi etenkin aikuisille hevosille.

Tärkeimmät valkuaislähteet hevosten ruokinnassa:

Karkearehut: Kuivaheinä, säilöheinä, heinähakkeet ja -pelletit, laidunruoho
Väkirehut: Kaura, teolliset väki- ja valkuaistäydennysrehut
Soijarouhe, rypsirouhe
Maitojauhe (varsat)

Rehujen valkuainen imeytyy hevosella joko ohutsuolesta aminohappoina tai paksusuolesta ammoniakkina. Paksusuolen osuus sulatuksesta kasvaa, kun rehun kuitupitoisuus nousee.

Lue lisää:

Tietosivu on tuotettu Tallitoimijan verkkoluennot -hankkeessa.