Karkearehujen ravitsemuksellinen laatu

Karkearehut, eli esikuivattu säilörehu, säilöheinä ja kuiva heinä, muodostavat pääosan (60-100 %) hevosen sisäruokintakauden ruokavaliosta. Siksi on tärkeää, että käytettävä rehu on ravitsemukselliselta ja hygieeniseltä laadulta hyvää. Rehuanalyysin avulla määritettävän ravitsemuksellisen laadun tulisi toimia ruokinnan suunnittelun pohjana.

Varmista rehun ravitsemuksellinen laatu

Karkearehuista hevoset saavat monipuolisesti tarvitsemiaan ravintoaineita, eli energiaa, valkuaista, kivennäis- ja hivenaineita sekä vitamiineja. Rehun ravitsemuksellisella laadulla tarkoitetaan ravintoaineiden pitoisuuksia rehussa ja sitä, kuinka suuri osa niistä on hevosen hyödynnettävissä. Rehuarvot ilmaisevat ravintoaineiden pitoisuudet rehussa. D-arvo puolestaan kuvaa sitä ravintoaineiden osuutta, joka imeytyy hevosen ruuansulatuskanavasta.

Rehun ravitsemuksellinen laatu vaihtelee satovuosien, korjuukertojen ja jopa peltolohkojen välillä. Laatuun vaikuttavat mm. maaperä, lannoitus, käytetyt nurmikasvilajikkeet, nurmen ikä, rikkakasvit, kasvu- ja korjuuolosuhteet, korjuuajankohta ja -tapa sekä rehun varastointiolosuhteet.

Karkearehun ravintoainepitoisuudet saadaan selville rehuanalyysin avulla. Rehun lehti-korsisuhteesta ja kukintavaiheesta voidaan kuitenkin arvioida korjuuajankohtaa ja nurmen kasvuvaihetta rehuntekohetkellä. Myöhäisessä kasvuvaiheessa korjattu, korsipitoinen rehu sisältää yleensä runsaasti hevosen ruuansulatuskanavassa sulamatonta kuitua, mikä heikentää ravintoaineiden sulavuutta. Myös valkuaispitoisuus on usein matala ja sokeripitoisuus korkea, sillä kasvit kerryttävät huonosti sulavaa fruktaania kasvin korteen. Vastaavasti lehtevä ja vähän paksua kortta sisältävä rehu on tehty nuoremmasta kasvustosta, jolloin sen sulavuus ja rehuarvot ovat yleensä paremmat.

Laatu vaikuttaa muun ruokinnan suunnitteluun

Ravitsemuksellinen laatu vaikuttaa siihen, kuinka suuren osan hevosen ravinnontarpeesta päivittäinen karkearehuannos täyttää. Hyvä rehu täyttää riittävästi käytettynä suuren osan hevosen tarpeista, huonolaatuinen puolestaan lisää ravintoainepuutosten riskiä erityisesti kilpahevosilla, siitostammoilla ja varsoilla, joiden ravinnontarve on suuri. Myös harrastehevosilla ruokinnan puutos- ja epätasapainotilat voivat näkyä ajan kuluessa erilaisina terveysongelmina. Rehun laatu vaikuttaa tarvittaviin väki-, kivennäis- ja lisärehuihin ja niiden käyttömääriin. Heikkolaatuista karkearehua joudutaan täydentämään ruokinnassa enemmän kuin hyvälaatuista rehua.

Taulukko 1. Kuivan heinän ja esikuivatun säilörehun tavoitteellinen koostumus ja rehuarvot hevosten ruokinnassa (Artturi -verkkopalvelu 2013).

	Kuiva heinä	Esikuivattu säilöheinä
Ka, %	>85 %	45-85 %
ME, MJ/kg ka	>9,0	>10,0
Rv, g/kg ka 1)	110-130	120-150
Srv, g/kg ka	70-90	90-100
D-arvo, g/kg ka 2)	600-620	660-680
Kuitu (NDF), g/kg ka	500-650	500-600
Sokeri, g/kg ka	50-150	50-150

1) Suositukset eri hevosryhmille: harrastehevoset 80-100, valmennettavat hevoset 100-120 ja imettävät tammat sekä varsat 120-150 g/kg ka.

2) Kuivan heinän ja säilöheinän D-arvosuositus (sulavan orgaanisen aineen osuus kuiva-aineesta) yli 600 g/kg ka, mieluiten 620–650 g/kg ka ja varsoilla ja siitostammoilla vielä tätä korkeampi.

Materiaalit on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa.