Millainen heinä sopii hevoselleni

Kuva. Sanonnasta huolimatta ei heinän teko ole aina helppoa. Optimaalisen ravintoarvon varmistamiseksi kuivaheinä tulisi korjata silloin, kun timotein tähkä on juuri tullut näkyviin. Kuvassa olevan heinän korjuuta on jouduttu siirtämään epävakaisista sääolosuhteista johtuen optimaalista aikaa pidemmälle.

Mikäli ruokittavana on kasvavia varsoja, imettäviä tammoja tai kovassa valmennuksessa olevia hevosia, voi seoksessa olla mukana myös puna- tai valkoapilaa lisäämässä rehun valkuaispitoisuutta ja monipuolisuutta. Hevosten heinät suositellaan korjattavaksi, kun kasvuston D-arvo, eli sen orgaanisen aineen sulavuus on 600 – 650 g /kg ka.

Huomio heinän laatuun

Hyvä heinä on sekä ravitsemukselliselta että hygieeniseltä laadultaan moitteetonta. Hyvä karkearehu täyttää riittävästi annosteltuna suuren osan hevosen ravinnontarpeesta. Huonolaatuinen rehu lisää sen sijaan ravintoainepuutosten riskiä erityisesti kilpahevosilla, siitostammoilla ja varsoilla. Tästä johtuen heikkolaatuista karkearehua joudutaan täydentämään ruokinnassa muilla rehuilla.

Heinän ravitsemuksellinen laatu tarkoittaa, kuinka hyvin heinän sisältämät ravintoaineet (energia, valkuainen, kivennäis- ja hivenaineet sekä vitamiinit) tyydyttävät hevosen päivittäisen ravintoainetarpeen. Heinän ravitsemukselliseen laatuun vaikuttaa ensisijaisesti kasvin kasvuaste sen korjuuhetkellä (Kaavio). Myöhäisessä kasvuvaiheessa korjattu, korsipitoinen rehu sisältää yleensä runsaasti hevosen ruuansulatuskanavassa sulamatonta kuitua, mikä heikentää ravintoaineiden sulavuutta. Korsiintuneen heinän valkuaispitoisuus on usein matala ja sokeripitoisuus korkea, sillä kasvit kerryttävät sokereita kasvin korsiosaan. Lehtevä ja vähän paksua kortta sisältävä rehu on tehty korsiintunutta heinää nuoremmasta kasvustosta, jolloin sen sulavuus ja rehuarvot ovat yleensä paremmat. Heinän ravitsemukselliseen laatuun vaikuttavia tekijöitä ovat lisäksi mm. käytetyt kasvilajit ja niiden suhteet, korjuuajan sääolosuhteet, korjuutapa sekä nurmenhoito (maaperä, lannoitus ja kalkitus).

Kaavio. Heinän korjuuajan vaikutus sen sisältämän energian, kuidun ja valkuaisen määrään sekä sulavuuteen (LUKE, Rehutaulukot, Hevoset)

Hygieenisesti hyvälaatuinen heinä on pölytöntä ja homeetonta, eikä se sisällä hevoselle haitallisia hiivoja tai bakteereita. Heinän joukossa ei saa olla maa-ainesta, rikkakasveja, raatoja tai muita vierasesineitä. Heinän lämpeneminen tai paha haju ovat varoitusmerkkejä rehun hygieenisen laadun heikkenemisestä, eikä tälläista pilaantunutta heinää saa hevosen ruokinnassa käyttää.

Kuva. Korjuuajankohdan sää vaikuttaa heinän hygieeniseen ja ravitsemukselliseen laatuun.

Hyvälaatuisen heinän tunnusmerkkejä:

Lehtevyys; lehtien osuus on suurempi kuin korren
Puhtaus; ei sisällä esim. rikkakasveja, hometta tai pölyä
Hyvä ja raikas tuoksu; esikuivattu säilöheinä tuoksuu miellyttävän happamalta
Hyvä väri: kuiva heinä on väriltään vaalean vihreää, säilöheinä ruskeanvihreää.

Kuivan heinän ja säilöheinän tavoitearvot

Ostoheinästä saatava tai itse teetetty rehuanalyysi auttaa valitsemaan hevoselle parhaiten soveltuvaa heinää ja toimii ruokinnan suunnittelun apuna. Karkearehuanalyysissä käyvät ilmi kaikki tärkeimmät ruokinnalliset arvot, kuten kuiva-aine (ka), raakavalkuainen (rv), kuituarvo (NDF), sulavuus- eli D-arvo ja sokereiden määrä rehussa. Esikuivatun säilöheinän ravintoarvot ovat usein kuivaa heinää paremmat johtuen mm. rehun aikaisemmasta korjuuajankohdasta sekä korjuutavasta.

Taulukko. Kuivan heinän ja esikuivatun säilörehun tavoitteellinen koostumus ja rehuarvot hevosten ruokinnassa (Artturi-verkkopalvelu 2013)

	Esikuivattu säilöheinä	Kuiva heinä
Kuiva-aine, ka %	45 – 85 %	> 85 %
ME, MJ /kg ka	> 10,0	> 9,0
Raakavalkuainen, g /kg ka	120 – 150	110 – 130
Sulava raakavalkuainen, g /kg ka	90 – 100	70 – 90
D-arvo, g /kg ka	660 – 680	600 – 620
Kuitu (NDF), g /kg ka	500 – 600	500 – 650
Sokeri, g /kg ka	50 – 150	50 – 150

Heinän valinta eri tyyppisille hevosille

Heinä kannattaa valita hevoselle sen käyttötarkoituksen ja ravintoainetarpeiden mukaisesti. Hevonen tarvitsee minimissään 1 kg karkearehun kuiva-ainetta /100 kg elopainoa. Optimaalisena määränä pidetään kuitenkin hieman runsaampaa annostelua eli n.1,5 kg karkearehun kuiva-ainetta /100 kg elopainoa. Riittävä määrä karkearehun kuiva-ainetta tukee hevosen ruoansulatuskavan terveyttä.

Urheiluhevoset

Valmennuksessa olevan kilpahevosen heinä saa sisältää melko runsaasti energiaa ja valkuaista. Myös heinän hyvään sulavuuteen kannattaa kiinnittää huomiota. Kohtalainen ja jopa ”korkeahko” sokerimäärä tekee rehusta maittavaa. Korkeat sokeripitoisuudet eivät kuitenkaan sovellu erityisen sokeriherkille hevosille. Valmennettavien hevosten karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 100 – 120 g /kg ka.

Kasvavat, vieroitetut varsat

Vieroitettujen varsojen ruoansulatuselimistö ei ole täysin kehittynyt, ja niiden rehunkulutuskapasiteetti on rajallinen. Varsoille soveltuu ensiluokkainen, hyvin sulava, ohutkortinen ja mielellään apilapitoinen heinä tarjoamaan riittävästi valkuaista kasvuun sekä edistämään varsan ruuansulatuskanavan kehittymistä. Karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 120 – 150 g /kg ka. Heinästä kannattaa teettää myös ns. laajempi rehuanalyysi varsojen kivennäis- ja hivenaineruokinnan tasapainottamiseksi.

Siitostammat

Heinän valinnassa on hyvä kiinnittää huomiota hyvään sulavuuteen sekä riittävään energian ja valkuaisen määrään. Karkearehun sisältämän raakavalkuaisen määräksi suositellaan imettäville tammoille 120 – 150 g /kg ka. Karkearehun D-arvo saa olla korkea. Yleisesti hevosten karkearehulle sopivana D-arvona pidetään 620 – 650 g /kg ka, mutta siitostammoilla luku saa olla vielä tätä korkeampi. Heinän hygieeninen laatu on ensisijaisen tärkeää, sillä heikkolaatuinen karkearehu voi pahimmillaan aiheuttaa jopa varsan luomisen.

Harrastehevoset

Harrastehevosten heinän energia-, valkuais- ja sokeripitoisuudet sekä sulavuus saavat olla suositusarvojen keskivaiheilla. Karkearehun raakavalkuaispitoisuudeksi suositellaan 80 – 100 g /kg ka.

Joutilaat hevoset ja hyvät rehunkäyttäjät

Karkearehu on usein joutilaan hevosen ainoa rehu, joten sen tulee olla ravintoarvoiltaan kohtalaisen hyvälaatuista. Hyvillä rehunkäyttäjillä on usein taipumusta lihomiseen. Siksi niiden ruokinnassa riittää energia-, valkuais- ja sokeriarvoiltaan ”köyhempi” karkearehu. Sitä voidaan annostella runsasenergistä rehua enemmän, jolloin hevoset saavat rehustaan riittävästi pureskeltavaa.

Vanhat hevoset

Ikääntyminen saattaa heikentää vanhojen hevosten pureskelukykyä sekä ruoansulatuksen tehokkuutta. Ikääntyminen vaikuttaa kuidun sulavuuteen ja fosforin hyväksikäyttöön sekä valkuaisen tarpeeseen. Näistä seikoista johtuen iäkkäälle hevoselle valitaan lehtevää ja hyvinsulavaa karkearehua.

Kaviokuumeherkät hevoset

Kaviokuumeherkkien hevosten sisäruokintakauden karkearehuksi suositellaan valittavaksi karkearehua, jonka sokeripitoisuus on suhteellisen matala. Tarkkaa suositusrajaa ei voida antaa, sillä hevosten sokerin sietokyky on yksilöllistä.

Lopuksi

Edellämainitut karkearehujen valintaohjeet ovat suuntaa-antavia. Rehun valinnassa ja annostelussa tulee aina huomioida hevosen yksilölliset piirteet, kuten rotu, ikä, käyttötarkoitus, terveydentila sekä hevosen pito-olosuhteet. Hevosen laiduntamista kannattaa välttää aikoina, jolloin laidunruohon sokeripitoisuus on korkea, esimerkiksi syksyllä lämpötilan ollessa matala (+5 - -5 Cº). Karkearehuissa olevat vitamiinit tuhoutuvat helposti rehujen korjuun ja varastoinnin aikana, joten sisäruokintakaudella tulee huolehtia hevosen riittävästä A-, D- ja E-vitamiinien saannista.

Lisätietoa:

LUKE, Rehutaulukot, Hevoset.

ProAgria. Laadukasta heinää hevosille.

Päivitetty 13.9.2019