Huh hellettä!

Kirjoittaja: Susanna Kinnunen FT

Ympäristöolosuhteilla (ilman lämpötila, tuulennopeus, ilman kosteus) on suuri vaikutus hevosen suorituksenaikaiseen ruumiinlämmön kohoamiseen. Lämmön haihtuminen hevosen pinnalta hidastuu ympäristön lämpötilan lähestyessä 30 ºC:ta, jolloin lämpötilaero hevosen ja sitä ympäröivän ilman välillä pienenee merkittävästi. Kuumuus ja korkea ilmankosteus lisäävät aktiivisen jäähdyttämisen tarvetta. Tuulinen sää tai keinotekoisesti aikaansaatu ilmavirtaus (tuuletin) tehostavat hevosen jäähtymistä. Sääolosuhteet on huomioitava hevosta loimitettaessa. Loimittamista kannattaa välttää, jos sää on kuuma ja kostea. Loimittaminen suorituksen jälkeen kuumassa ja kosteassa säässä haittaa ruumiinlämmön palautumista lepotasolle, hidastaa palautumista ja johtaa pahimmillaan hevosen ylikuumenemiseen.

Hevosella on monia keinoja päästä eroon fyysisen rasituksen aiheuttamasta ylimääräisestä lämmöstä, näistä hikoilu on tärkein (Kuva 1). Muutokset ympäröivän ilman lämpötilassa saavat aikaan muutoksia hevosen hengitystiheydessä ja kertahengitystilavuudessa, vaikka hevosen ruumiinlämpötila pysyy vielä muuttumattomana. Ihon pinnalla olevat laskimot laajenevat hevosen työskennellessä. Laskimoiden laajeneminen tehostaa lämmön siirtymistä ihon pinnan kautta hevosen ulkopuolelle. Veri kuljettaa lämpöä kehon sisäosista ihon pinnalle, jolloin lämpöä siirtyy ympäröivään ilmaan. Tuulinen sää tehostaa jäähtymistä, koska ilma hevosen ympärillä vaihtuu nopeasti. Hevosen palautumista voidaan nopeuttaa helteellä käyttämällä erilaisia tuulettimia ja puhaltimia sen jäähdyttämiseen.

Jos iho on kosketuksissa sitä kylmempään aineeseen, lämpöä johtuu iholta pois (kylmäpatjat). Jalkojen viilentäminen raskaan suorituksen jälkeen ennaltaehkäisee rasitusvammoja ja nopeuttaa kudosten palautumista lepotilaan.

Hikoilu

Hikoilu on fyysisen rasituksen aikana ja välittömästi sen jälkeen hevosen tärkein ylimääräisestä lämmöstä eroon pääsyn mekanismi. Se perustuu hikirauhasista erittyvän hien haihtumiseen iholta. Hiki koostuu vedestä, suoloista ja valkuaisaineista. Siinä on myös saippua-aineita, saponiineja, jotka pienentävät nesteen pintajännitystä ja edistävät hien levittymistä laajemmalle alueelle ja näin tehostavat hien haihtumista, jolloin hevonen jäähtyy tehokkaammin.

Hevonen tuottaa työskennellessään erittäin paljon lämpöä ja yhtä aikaa sekä kuuma että kostea ilma hidastaa tai jopa estää kokonaan jäähdyttävän hien haihtumisen hevosen iholta. Kostealla ja kuumalla säällä tuntuukin, että hevoset (ja ihmiset) hikoilevat normaalia enemmän kuin kuivemmalla ja/tai tuulisella säällä, vaikka ilman lämpötila olisi sama. Kun hiki ei pääse haihtumaan ihon pinnalta, se valuu hevosen ihoa pitkin eikä valuva hiki jäähdytä hevosta yhtä tehokkaasti kuin ihon pinnalta haihtuva hiki.

Nestetasapaino ja sen säätely

Hevosen elimistössä on vettä noin 65 % eli 450 kg:n painoisessa hevosessa on yli 290 litraa vettä (Kuva 2.). Suurin osa vedestä on solujen sisällä ja niiden väleissä kudosnesteenä, mutta myös veriplasmassa ja kudosten ulkoisena nesteenä, esimerkiksi nivelnesteenä ja ruoansulatuselimistössä. Hevosen paksusuolessa on kymmeniä litroja vettä; kuitupitoinen ravinto lisää suolistossa olevan veden määrää ja edistää näin suoliston toimintaa ja koko hevosen hyvinvointia. Hevosen päivittäinen vedentarve normaali oloissa ja alle 20 °C lämpötilassa on noin 30–40 litraa, kuumana ja kosteana päivänä veden tarve vuorokaudessa nousee yli 75 litraan. Hevosen normaali ruumiinlämpö on noin 37,2–38,3 °C.

Hikoilu kuluttaa aina myös runsaasti vettä ja laskee hevosen suorituskykyä pitkäkestoisissa suorituksissa. Fyysisen rasituksen aikana hevonen voi hikoilla jopa 10–15 l tunnissa ja hevonen alkaa nopeasti kärsiä nestehukasta. Lieväkin nestehukka johtaa dehydraatioon eli kuivumiseen, jos juomavettä ei ole saatavilla tai hevosta ei saada juomaan. Suorituksen jatkuessa, yhä suurempi osa verestä ohjautuu työskentelevistä lihaksista ihoon huolehtimaan ylimääräisen lämmön poistamisesta. Voimakkaan liikunnan aikana kilpailu verensaannista ihon ja lihasten välillä voi olla suorituskyvyn kannalta ratkaisevaa, varsinkin jos ilma on lämmin ja sen suhteellinen kosteus korkea. Myös kuljetuksen aikaansaama hikoilu tai muuten lisääntynyt haihdunta on merkittävää. Erityisesti hevostrailereiden sisälämpötila kohoaa nopeasti lämpimällä ilmalla, varsinkin jos hevosia on useita ja ilmanvaihto ei ole riittävä. Trailereissa ja/tai pienissä hevoskuljetusautoissa on usein puutteellinen ilmanvaihto, varsinkin jos tuuletusluukkuja ei haluta tai uskalleta pitää auki kuljetuksen aikana.

Vaikka hikoilu kuluttaa runsaasti vettä, hevosia ei useinkaan juoteta heti rasituksen jälkeen sairastumisen pelossa. Hevosen halu juoda heikkenee, kun janontunne lakkaa, tämä voi tapahtua hyvinkin nopeasti suorituksen jälkeen, jos vettä ei ole saatavilla. Hevoselle onkin hyvä tarjota kohtuullinen määrä (8-10 l) haaleaa vettä pian harjoituksen päättymisen jälkeen ja lisää noin puolen tunnin kuluttua. Kuumana päivänä tämä korostuu entisetään.

Hikoillessaan hevonen menettää hikeen liuenneena merkittäviä määriä suoloja ja kivennäisaineita eli elektrolyyttejä. Elektrolyytit ovat aineita, jotka muodostavat vesiliuoksessa sähköisesti varautuneita hiukkasia, ioneja. Elektrolyyteillä on elimistössä monia tärkeitä tehtäviä. Ne vastaavat mm. hermoston ja lihasten toiminnasta johtamalla hermoja pitkin tulevia sähkövarauksia ja säilyttämällä sähköisen varauseron solujen sisä- ja ulkopinnan välillä. Elektrolyytit myös ylläpitävät osaltaan elimistön nestetasapainoa ja säätelevät veden jakautumista elimistössä, alhainen elektrolyyttipitoisuus mm. pienentää suonissa kiertävän veren määrää ja hevosen suorituskyky laskee. Alhainen elektrolyyttimäärä lisää myös lihaskramppien ja rytmihäiriöiden ilmenemistä.

Lämpöstressi ja hypertermia

Ruumiinlämpöä kohottaa kova fyysinen rasitus ja/tai oleskelu kuumassa ja kosteassa tilassa ilman riittävää viilennystä voi saada aikaan sen, että hevosen lämmönsäätelymekanismien kapasiteetti ylittyy, sen kehon lämpötila nousee liian korkealle. Tällöin seurauksena on kehon ylikuumeneminen eli hypertermia.

Lämpöhalvaus (engl. heatstroke) seuraa, kun elimistön omien lämmönsäätelyjärjestelmien kapasiteetti ylittyy ja kehon lämpötila nousee liian korkeaksi. Suurin riskitekijä on kuumassa ja kosteassa säässä tapahtuva kova fyysinen rasitus tai hevosen sulkeminen pieneen, huonosti ilmastoituun tilaan, kuten hevostraileriin. Huono peruskunto, ylipaino ja poikkeuksellisen pitkä karva (erilaiset aineenvaihduntasairaudet, kuten esim. Cushingin tauti, tmv.) lisäävät hypertermian riskiä, kuten myös nestevajaus ja/tai puutteellinen elektrolyyttien saanti. Lämpöuupumus on varsinaista lämpöhalvausta lievempi tila, joka johtuu yleensä puutteellisesta nestehukan korvaamisesta joko liian vähäisellä juomavedellä tai siitä, että nestehukkaa on yritetty korjata vain pelkällä vedellä.

Jos hevosen epäillään kärsivän hypertermiasta, tulee se viedä välittömästi viileään talliin tai varjoon. Kaikkea ylimääräistä liikuttamista tulee välttää. Hevosta jäähdytetään tehokkaimmin suihkuttamalla ja/tai valelemalla sitä kylmällä vedellä. Veden pyyhkimiseen pois lastalla ei kannata tuhlata aikaa, jos hevonen on vakavasti ylikuumentunut. Jatkuva valelu kylmällä vedellä on tehokkain tapa laskea hevosen lämpötilaa.

Vanha uskomus, ettei hevosta saisi valella kylmällä vedellä, on osoitettu vääräksi ja jäähdyttämisen on todettu olevan tehokkainta, kun hevosta valellaan jatkuvasti kylmällä vedellä. Myös hevosen taluttaminen kylmään veteen toimii hyvin, jos sellaiseen on mahdollisuus. Jäähtymistä voidaan tehostaa puhaltimien avulla, jos sellaisia on saatavilla. Uskomus, että kylmä vesi supistaisi pintaverisuonia ja lämpö jäisi hevosen sisään, ei pidä paikkaansa. Lämmön johtumisen tehostaminen on tehokkain tapa jäähdyttää hevosta. Usein hevosia myös viilennetään kylmään veteen kastetuilla pyyhkeillä. Tämä toimii niin pitkään kun pyyhe on vielä kylmä/viileä. Lämmennyt pyyhe pitää vaihtaa heti, sillä lämmin, märkä pyyhe hevosen päällä hidastaa lämmön poistumista hevosen iholta.

Erityisen tärkeää johtumiseen perustuva aktiivinen jäähdyttäminen on, kun ilma on kuuma ja ilmankosteus korkea. Korkea ilmanlämpötila hidastaa lämmön haihtumista iholta (lämpötilaerosta riippuvaiset säteily ja johtuminen) eikä hiki pääse haihtumaan kosteaan ilmaan. Hikoilun hevosta jäähdyttävä vaikutus perustuu nimenomaan hien haihtumiseen hevosen iholta. Valuva hiki ei jäähdytä hevosta yhtä tehokkaasti.

Lämpösairauksien tärkein hoito on ennaltaehkäisy. Lämpöstressin välttämiseksi tulisi välttää kovaa harjoittelua ja hevosten kuljettamista päivän kuumimpana (klo 12–15) aikana, jos sää on kuuma ja kostea. Huonompikuntoisen, rasitukseen tottumattoman hevosen rasittaminen tai kuljettaminenkaan kuumassa ja kosteassa säässä ei ole tarkoituksenmukaista. Hevosella tulee olla riittävästi juomavettä ja varjoisa paikka, jonne vetäytyä suojaan paahteelta. Hyönteisistä ärsyyntyvää, laitumella edestakaisin ramppaavaa hevosta ei välttämättä ole järkevää pitää ulkona päivän kuumimpana aikana. Seuraa hevosta pitkin päivää ja tarvittaessa ryhdy toimenpiteisiin.

Kiinnitä hevosen kanssa helteellä huomiota seuraaviin asioihin ja ota hevonen laitumelta talliin tai muuhun viileään paikkaan:

Kohonnut hengitystiheys, syke ja/tai ruumiinlämpötila
Hevonen ei halua liikkua tai se liikkuu (normaalia) laiskemmin
Hevonen on välinpitämätön ympäristöstään
Normaalit kuivumisen oireet (ihon nipistystesti, limakalvojen värimuutokset, alentunut kapillaarien täyttymisnopeus, jne.)

Lisätietoa aiheesta Hevostietokeskuksen verkkosivuilta:

https://hevostietokeskus.fi/i/hoito/hevosen-pitopaikka/laitumella-pito/hevosten-hoito-hellepaivina

https://hevostietokeskus.fi/i/ruokinta/ravintoaineet/kivennaisaineet

https://hevostietokeskus.fi/i/hoito/hevosen-pitopaikka/laitumella-pito

Kuva 1. Hevosella on useita keinoja päästä eroon ylimääräisestä lämmöstä, näistä liikunnan aikana hikoilu on tärkein. Kuuma ja kostea ilma hidastaa lämmönpoistumista hevosesta, jolloin liikkuvan hevosen kehon lämpötila nousee nopeasti ja suorituksen jälkeen hevonen on viilennettävä tehokkaasti.

Kuva 2. Hevosen elimistössä noin 2/3 on vettä, josta suurin osa on solujen sisällä ja niiden väleissä kudosnesteenä. Ypäjällä tehdyissä tutkimuksissa havaittiin jo 1% nestehukan heikentävän hevosen suorituskykyä.

Artikkeli on julkaistu 22.6.2021

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

Sivut

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tuote on lisätty koriin

Tallennettu ostoskori ladattu

Tallennettu ostoskori poistettu

Tilaa uutiskirje