Ähkyleikattujen hevosten ruokinnasta
Ähky ja hevosen ruokinta
Ähkyllä tarkoitetaan kiputilaa, jonka syy on hevosen suolistossa tai vatsaontelossa. Hevonen on herkkä erilaisille ruoansulatuksen häiriöille, mikä johtuu sen ruoansulatuskanavan erityispiirteistä. Ruoansulatuskavan etuosassa (mahalaukku ja ohutsuoli) rehu sulaa lähinnä entsymaattisesti, kun taas ruoansulatuskanavan loppuosassa (umpi- ja paksusuoli) rehun sisältämät kuidut hajoavat suolistomikrobien avulla. Suolen liikkeet kuljettavat rehumassaa ruoansulatuskanavassa eteenpäin. Entsymaattinen ruoansulatus on nopeampaa kuin kuitujen hajoaminen umpi- ja paksusuolessa. Hevosen suolistomikrobit ovat erittäin herkkiä erilaisille ruokinnanmuutoksille. Yleinen sääntö on, että hevonen tulee totuttaa hyvin varovasti uusiin rehuihin, mutta todellisuudessa totutamme hevosen umpi- ja paksusuolessa olevia suolistomikrobeja uusiin rehuihin välttyäksemme ruoansulatuskanavan häiriöiltä - ähkyltä.
Erilaisia ähkyn muotoja
Erilaisia ähkyn muotoja on useita, joista on esitelty tässä muutamia:
- Kramppiähky (engl. spasmodic colic): Kramppiähky on yksi yleisin ähkyn muoto. Se voi aiheutua esim. muutoksista hevosen ruokinnassa tai liikuttamisessa.
- Kaasuähky (engl. gassy colic): Kaasuähkyssä hevosen suolistoon kerääntyvä kaasu voi olla seurausta esim. hevosen pääsystä laitumelle ahmimaan suuria määriä laidunnurmea ilman, että hevosta on ensin varovaisesti totutettu tuoreeseen ruohoon. Syitä voivat olla lisäksi hevosen vähäinen liikuttaminen sekä hevosen pitäminen karsinassa pitkiä aikoja ilman tarhaan pääsyä.
- Ummetusähky (engl. impaction colic): Ummetusähkyssä tiivis rehumassa aiheuttaa tukoksen hevosen paksusuolessa. Syinä voivat olla mm. karsinalepo, hevosen vähentynyt liikuttaminen, liian vähäinen vedensaanti tai hampaiden huono kunto. Tukoksen voivat aiheuttaa myös paksusuoleen kertynyt hiekka tai hevosen syömät kuivikemateriaalit. Tarhojen hiekkapohjat, rehujen syöttäminen suoraan maasta tai liian lyhyeksi kalutut laitumet muodostavat riskin hiekan kertymiseen hevosen suolistoon.
- Loisperäinen ähky (engl. parasitic colic): Hevosen suolistossa olevat heisimadot voivat aiheuttaa ähkyn oireita. Pienten sukkulamatojen seurauksena hevonen voi laihtua, saada ripulin tai ähkyn. Vakava suolinkaisinfektio voi aiheuttaa varsalle kasvun heikkenemistä, ripulia, yleistä huonokuntoisuutta, karvan huonoa kuntoa, mahan turvotusta ja ähkyoireita. Hyvin vakava infektio voi aiheuttaa ohutsuolen tukkeutumisen ja repeämisen.
- Paksusuolen kiertymä eli torsio (engl. twisted gut): Vaarallinen ja leikkaushoitoa vaativa ähkytyyppi. Ähkyoireita voivat aiheuttaa myös ”grass sickness”- tauti, hevosen vatsahaavat sekä ripuli.
Jos hevonen sairastuu ähkyyn, oikein toteutetun ähkyn jälkeisen ruokinnan arvellaan edistävän hevosen toipumista, vähentävän riskejä komplikaatioihin, lieventävän lihaskatoa, edistävän leikkaushaavan paranemista sekä lyhentävän mahdollisen klinikkahoidon pituutta. Toipilaan hevosen riittävää ravintoaineiden ja nesteen saantia voidaan ähkyleikkauksen jälkeen tukea sekä parenteelisesti eli suonensisäisesti että nenämahaletkun kautta. Toisinaan ähkyleikkauksissa joudutaan poistamaan osa ohuttai paksusuolta, ja leikkauksen seurauksena hevosen ruokintaa joudutaan muuttamaan. Ruokintakäytännöt ovat erilaiset riippuen siitä, onko leikkaus tehty ohut- vai paksusuoleen, mikä johtuu hevosen ruoansulatuksesta ja eri ravintoaineiden sulamisesta ja imeytymisestä ruoansulatuskavavan eri osissa. Ähkyleikkauksen jälkeinen ruokinta aloitetaan kuitenkin niin pian kuin se vain on mahdollista. Ruokinnan avulla pyritään tukemaan hevosen suoliston normaaleja liikkeitä sekä palauttamaan normaali suolistomikrobisto.
Oman haasteensa ruokintaan tuovat hevoset, joille rehut eivät ähkyhoidon tai leikkauksen jälkeen maita. Huonosti syövää hevosta houkutellaan syömään paremmin tarjoamalla sille useita erilaisia hyvin sulavia rehuja samanaikaisesti. Mikäli hevonen ei pysty syömään riittävästi leikkauksen jälkeen, eläinlääkäri antaa ravintoaineita ja nestettä suonensisäisesti. Suonensisäisellä lisäravinnolla on toisinaan tuettava myös leikattuja hyvin heikossa lihavuuskunnossa olevia hevosia (lihavuuskuntoluokka matalampi kuin 3 asteikolla 1 – 9), vanhoja hevosia (ikää yli 20-vuotta), imettäviä tammoja tai kolmella viimeisellä kuukaudella olevia kantavia tammoja.
Ruokinta aloitetaan varovasti ähkyn jälkeen
Eläinlääkärin diagnoosina voi olla lievä kiputila eli ähky, jota ei tarkemmin määritellä. Tällöin kiputila helpottuu yleensä varsin nopeasti eläinlääkärin tekemän hoidon avulla, ja on ohi 12 – 24 tunnin kuluessa. Ähkyn oireiden helpotuttua hevoselle voidaan antaa vettä, ja ruokinta aloitetaan normaalien suolistonäänien sekä sonnantuotannon palattua. Hevosen ruokinta on aloitettava ähkyn jälkeen varovaisesti. Ensimmäisten 12 – 24 tunnin ajan hevoselle annetaan pieniä määriä hyvälaatuista heinää 4 – 6 tunnin välein. Karkearehumäärää nostetaan vähitellen, ja hevosta voidaan usein ruokkia karkearehulla normaalisti jo seuraavan 24 – 48 tunnin kuluttua, mikäli hevosen käyttäytymisessä ja tilassa ei havaita haitallisia muutoksia. Suoliston toiminnan edistämiseksi hevoselle voidaan antaa esimerkiksi puuromaista rehua tai pellavavelliä. Näihin ”velliruokiin” lisätään runsaasti vettä. Myös väkirehun palauttaminen hevosen ruokintaan on tehtävä varovasti ja asteittain. Osalle hevosista on syytä käyttää 10 – 14 vuorokauden varoaikaa väkirehujen antamisessa umpi- ja paksusuolessa tapahtuvan kaasuntuotannon rajoittamiseksi.
Hevosen juotava riittävästi
Ähkyn jälkeen hevosen riittävästä nesteytyksestä huolehtiminen on erittäin tärkeää. Hevosen tarjolla tulee olla jatkuvasti puhdasta ja raikasta vettä. Vesi annetaan mieluiten saavista tai sangosta, jotta hevosen juoman veden määrää pystytään seuraamaan. Jos hevonen juo huonosti, voidaan hevosta houkutella juomaan paremmin lisäämällä veden joukkoon esimerkiksi seosmelassia (1 dl melassia /ämpärillinen vettä). Koska kaikki hevoset eivät pidä melassista, voidaan veteen lisätä tarvittaessa myös Pansuolaa (60 ml suolaa/ämpärillinen vettä) tai omenamehua (1 tölkillinen mehua/ämpärillinen vettä). Tarjottava vesi ei saa olla jääkylmää, vaan se annetaan hevoselle haaleana/lämpimänä hevosen mieltymyksen mukaan.
Ruokinta ohutsuolen häiriöiden jälkeen
Ohutsuolen leikkaukseen liittyy riski, että ohutsuolen normaalit liikkeet häiriintyvät, eivätkä suoliston liikkeet pysty kuljettamaan rehumassaa eteenpäin. Suonensisäisestä ravintoaineiden antamisesta voidaan siirtyä rehuilla ruokkimiseen vasta, kun suoliston liikkeistä on ultraäänitutkimuksella varmistuttu, suolistonäänet ovat palanneet eikä hevosella esiinny refluksia eli rehumassan takaisinvirtausta. Refluksin lakattua hevoselle tarjotaan vettä ja ruokinta aloitetaan pieninä kerta-annoksina ja säännöllisin väliajoin. Ruokinnan aloitukseen soveltuu esimerkiksi hyvin sulava ja puuromainen rehu. Puuromainen rehu helpottaa rehun etenemistä hevosen suolistossa. Mikäli kiinteän rehun syöminen tuottaa ongelmia, jatketaan ruokintaa nenämahaletkun kautta. Heinäruokinta aloitetaan pikkuhiljaa. Karkearehuksi suositellaan hyvälaatuisista, lehtevää kuivaa heinää. Myös sinimailasta sisältävät heinäpelletit käyvät. Sinimailanen sisältää enemmän energiaa, valkuaista ja kalsiumia sekä sulaa heinäkasveja paremmin. Hevosille ei tule antaa ollenkaan väkirehuina viljaa. Ruokintaa voidaan tarvittaessa täydentää hyvin sulavia kuituja sisältävillä rehuilla, kuten vedellä kostututulla ja turvotetulla pellavansiemenrouheella tai sokerijuurikasleikkeellä . Laidunkaudella ohutsuolenleikkauksesta toipuvan hevosen voidaan antaa syödä myös pieniä määriä tuoretta laidunruohoa. Syöttäminen tapahtuu taluttamalla, eikä toipilasta hevosta tule päästää vapaaksi laitumelle.
Ähkyleikkauksissa joudutaan toisinaan poistamaan osa vaurioituneesta suolesta. Ohutsuoli on ensisijainen tärkkelyksen, valkuaisen ja vitamiinien imeytymispaikka. Ohutsuolessa imeytyvät myös lähes kaikki kivennäisaineet fosforia lukuun ottamatta. Mikäli ähkyleikkauksessa on jouduttu poistamaan osa ohutsuolen viimeisestä osasta ileumista, eivät siellä normaalisti sulavat ja imeytyvät yksinkertaiset hiilihydraatit, valkuainen, kalsium ja rasvat enää sula ja imeydy yhtä tehokkaasti kuin aikaisemmin. Sen takia ruokintaan tulee valita hyvälaatuinen valkuaisenlähde, kuten soijarouhe, rajoittaa ei-rakenteellisten hiilihydraattien (mm. yksinkertaiset sokerit ja tärkkelys) määrää sekä rajoittaa rasvankäyttöä ruokinnassa. Tärkkelystä sisältäviä rehuja ei suositella, jotta umpi- ja paksusuolen mikrobitoiminta ei häiriintyisi. Lisäksi on huolehdittava riittävästä rasvaliukoisten vitamiinien saannista (A, D, E ja mahdollisesti myös K). Kvitamiinilisä parantaa veren hyytymistä leikkauksen jälkeen. Kalsiumin imeytyminen voi leikkauksesta johtuen heikentyä, joten ruokinnan on sisällettävä riittävästi kalsiumia. Paksusuoli voi osittain kompensoida ohutsuolen heikentynyttä valkuaisen, hiilihydraattien ja B-vitamiinin imeytymistä.
Ruokinta paksusuolen häiriöiden jälkeen
Ruokinta paksusuolen ummetusähkyn jälkeen Paksusuolen ummetusähkyssä tiivis rehukertymä tukkeuttaa suolen. Ummetusähkystä toipuvan hevosen ruokinta voidaan aloittaa vasta ummetuksen oireiden liennyttyä. Lisäksi tulee huolehtia, että ähkyoireiden helpotuttua hevonen juo riittävästi. Rehustus aloitetaan vähitellen antamalla hevoselle pieni määrä rehua 4 – 6 tunnin välein, ja ruokinta nostetaan sen normaalille tasolle 24 – 48 tunnin kuluessa. Hyvälaatuinen, lehtevä kuiva heinä, sinimailaspelletit ja heinähake soveltuvat ruokinnan aloittamiseen. Myös muita helposti sulavaa kuitua sisältäviä rehuja, kuten pellavavelliä voidaan käyttää. Pellettirehujen on havaittu nopeuttavan rehumassan virtausta ruoansulatuskanavassa, sillä ne sisältävät pienempiä rehupartikkeleita kuin pitkäkuituinen korsirehu. Väkirehua ei anneta ennen kuin suolen normaali toiminta on varmistunut. Suurin riski ummetusähkyn uusiutumiseen on 48 – 72 tunnin kuluttua edellisestä ähkystä. Ummetusähkyn saaneen hevosen hampaat on hyvä tarkastaa, sillä ähky on saattanut syntyä huonosti pureskellun karkearehun seurauksena.
Ruokinta paksusuolen leikkaushoidon jälkeen
Mahdollisen paksusuolen leikkaushoidon jälkeen ruokinta voidaan aloittaa jopa 12 tunnin kuluttua leikkauksesta. Yli 72 tunnin mittaiseksi pitkittynyt paastottaminen hidastaa leikkaushaavan paranemista, altistaa tulehduksille ja lisää ripulin riskiä. Ruokinta voidaan aloittaa mikäli merkkejä komplikaatioista tai hidastuneista suolenliikkeistä ei havaita tai refluksia esiinny. Kiinteisiin rehuihin pyritään siirtymään melko nopeasti, ettei suolisto pääse surkastumaan. Hevosta ruokitaan hyvälaatuisella karkearehulla, pieni määrä kerrallaan, 2 – 3 tunnin välein. Ensimmäisestä nurmisadosta tehty kuiva heinä on suositeltavaa, sillä se on paremmin sulavaa kuin myöhemmällä kasvuasteella korjatut heinät. Seuraavien päivien aikana karkearehun määrää lisätään asteittain. Vaihtoehtoisesti hevosen annetaan laiduntaa lyhyitä jakso useita kertoja päivässä. Teollisia väkirehuja tai viljaa ei suositella annettavaksi ennen kuin leikkauksesta on kulunut 10 – 14 vuorokautta, sillä viljassa oleva tärkkelys voi häiritä jo valmiiksi häiriintynyttä umpi- ja paksusuolen mikrobistoa. Tämän varoajan jälkeen viljat palautetaan hevosen ruokintaan pieni määrä kerrallaan. Ruokinnassa voidaan käyttää myös helposti sulavaa pellettirehua, esimerkiksi iäkkäille hevosille suunniteltua seniori-rehua. Ähkyleikkausten jälkeen hevonen voi saada ripulin, ja erityisesti paksusuolen leikkaaminen lisää ripulin riskiä.
Ohutsuoleen verrattuna paksusuoli on niin laaja, ettei pienen osan poistamisella ole suurta vaikutusta hevosen ruokintaan. Mikäli leikkauksessa joudutaan poistamaan yli 50 % paksusuolesta, heikkenee umpi- ja paksusuolen kyky hajottaa kuituja. Tästä johtuen ruokinnassa käytettävien karkearehun on oltava hyvin sulavaa, vähäkortista ja lehtevää. Karkearehuruokinnan suositellaan sisältävän nurmipalkokasveja, kuten sinimailasta. Myös sinimailasen ja timotein tai sinimailasen ja laidunnurmen sekoitus soveltuvat hyvin. Myös riittävästä fosforilisästä on huolehdittava, sillä fosfori imeytyy hevosen paksusuolessa. Rehuista esimerkiksi vehnälese lisää rehustuksen fosforipitoisuutta. Mikäli hevosen lihavuuskunnon ylläpitämiseksi tarvitaan lisää energiaa, valitaan täydennysrehuksi mieluummin rasvaa ja kuitua sisältävä kuin runsaasti viljan tärkkelystä ja sokeria sisältävä rehu. Myös paksusuolen kyky imeyttää vettä vähenee leikkauksen seurauksena, johtuen suolen pienemmästä imeyttävästä pinta-alasta. Tämän vuoksi on erittäin tärkeää, että hevosella on jatkuvasti tarjolla juomavettä.
Tarkkaile hevosesi kuntoa
Hevosen ähkyhoidon jälkeinen aika vaatii hevosen kunnon silmälläpitämistä. Havainnoitavia asioita ovat hevosen juoman veden määrä, rehujen maittavuus, sonnan määrä ja laatu (ulosteen määrä ei saa vähentyä, eikä se saa olla kuivaa), virtsaamistiheys, suoliston äänet, vireystila, ienten väri ja ruumiinlämpö. Ähkyn jälkeen on hyvä arvioida, oliko hevosen ruokinnalla tai vedensaannilla syy-yhteyttä ähkyyn. Ruokinnassa tulee aina huomioida eläinlääkärin antamat ohjeet. Jokainen ähkytapaus on aina yksilöllinen. Tämän vuoksi ähkyn jälkeinen ruokinta suunnitellaan aina kunkin hevosen tarpeiden mukaisesti. Ähkyn uusiutuminen pyritään estämään ruokkimalla hevosta usein ja säännöllisesti hyvälaatuisella rehulla, pieni rehumäärä kerrallaan.
Ähkyä ehkäisevä ruokinta
- Vältä nopeita ruokinnanmuutoksia. Tee muutokset asteittain 2 – 3 viikon kuluessa. Aluksi pieni määrä uutta rehua kannattaa sekoittaa jo hevoselle syötettävän rehun joukkoon.
- Suosi karkearehuvaltaista ruokintaa ja jaa väki- ja täysrehut usealle eri ruokintakerralle. Ähkyriski kasvaa, mikäli hevonen saa päivässä yli 2,5 kg väkirehua tai yli 2,7 kg kauraa.
- Väkirehuista kauraa sisältävät rehut sulavat paremmin kuin ohraa, vehnää ja maissia sisältävät rehut.
- Karkearehuruokinta edesauttaa tasapainottamaan suolistomikrobien toimintaa. Käytä ruokinnassa hyvälaatuista karkearehua. Erittäin kuituinen karkearehu lisää ähkyriskiä (NDF-pitoisuus yli 65 %) erityisesti mikäli hevosella on hammasongelmia.
- Pidä aina raikasta ja puhdasta vettä hevosen saatavilla. Hevosen ruokinnan tulee sisältää myös riittävästi suolaa. Huolehdi erityisesti talvipakkasilla riittävästä veden saannista. Talvella lämmitettävät juomakupit vähentävät ähkyn riskiä.
- Huolehti hevosen säännöllisestä loishäädöstä.
- Varmista, että hevonen liikkuu riittävästi, mielellään vähintään tunnin päivässä. Mikäli hevonen joudutaan pitämään karsinalevossa, tarkkaile sonnan määrää ja laatua.
- Huolehdi hevosen hampaiden hyvästä kunnosta. Tarkastuta hevosen hampaat vähintään kerran vuodessa eläinlääkärillä.
- Vältä hevosen pitämistä hiekkatarhassa tai lyhyeksi kalutulla laitumella sekä rehujen syöttämistä suoraan maasta.
- Mahahaavasta kärsivien hevosten tulisi, mikäli mahdollista, saada koko ajan hieman karkearehua mahalaukusta erittyvän mahahapon puskuroimiseksi. Sinimailasen on havaittu suojaavan hevosia mahahaavaa vastaan.
Artikkelin kirjoittaja: Ruokinta-agronomi, MMM Heli Suomala, Suomen Hevostietokeskus ry
Lähteet
Geor, R. J. (2007) How to Feed Horses Recovering From Colic. AAEP Proceedings, s. 196 – 201. Gill, A. Feeding After Colic Surgery. Equi-Force. https://www.equiforce.com/feeding-after-colic-surgery/
Heather Smith, T. Feeding to Prevent Colic. The Horse July 2011, s. 41 – 44.
Munsterman, A. (2017) Gastrointestinal system. Teoksessa Waldridge, B. M. (toim.) Nutritional Management of Equine Diseases and Special Cases. John Wiley & Sons, s. 9 – 50.
Pratt-Phillips, S. Feeding Horses After a Colic Episode to Aid in Recovery. Horse Canada. https://horse-canada.com/magazine_articles/feeding-after-colic/
Pratt-Phillips, S. Feeding Horses Recovering from Colic Surgery. Horse Sport on March 2015. https://horse-canada.com/magazine_articles/feeding-horses-recovering-from-colic-surgery/
Tan, J.-Y. (2010) Feeding Horses After Colic Surgery. The Horse Oct 1. https://thehorse.com/150667/feeding-horses-after-colic-surgery/
Vet´s guide to colic. Horse & Rider May 2015, s. 76 – 80.
Materiaali on koottu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.
Päivitetty 20.3.2020
Avainsanat
