Kuuloaisti

Hevosella on valikoiva kuulo

Hevosen kuuloaisti on hyvin kehittynyt ja herkkä, joten ne voivat kuulla ääniä suotuisissa olosuhteissa yli 4 kilometrin päähän. Tunnelimainen ulkokorva ottaa vastaan ääniaaltoja ja johtaa ne tärykalvolle.

Korvien liikkuvuus on tärkeää äänen paikantamisessa. Korvien liikkeitä kontrolloi 16 lihasta, jotka voivat toimia toisistaan riippumatta. Hevonen voi siten kiinnittää huomionsa yhtä aikaa kahteen eri asiaan. Korvien suuntauksesta pystyy siten päättelemään, mihin asiaan hevonen kiinnittää huomiota. Hevoset pystyvät myös sulkemaan korvakäytävänsä kääntämällä korvat taakse niskaan vasten. Näin hevonen suojaa kuuloaan esim. kovilta ääniltä.

Korvien liikkuvuus on tärkeää myös hevosten välisessä kommunikoinnissa. Esimerkiksi korvien painaminen niskaa vasten on aggressiivisuuden ja uhkailun merkki, mutta voi indikoida myös alistumista. Mitä tiukemmin korvat ovat niskaa vasten, sen vihaisemmasta uhkauksesta on kyse. Vastaavasti eteenpäin suuntautuneet korvat voivat ilmaista uteliaisuutta tai pelkoa, jolloin hevonen tyypillisesti kiinnittää kaiken huomionsa tarkkailemaansa kohteeseen.

Hevosen kuuloalue on 60Hz-33,5kHz ja ihmisen 20Hz-20KHz. Hevonen kuulee siten korkeataajuisempia ääniä kuin ihminen, joka vastaavasti kuulee matalataajuisempia ääniä kuin hevonen. Suurin osa hevosten ääntelyistä sijoittuu kuuloalueen matalampaan osaan.

Kuulo voi heikentyä iäkkäällä hevosella

Hevosen kyky kuulla korkeita ääniä ja paikallistaa äänen lähdettä heikentyy iän myötä. Heikkeneminen johtuu sisäkorvan aistinsolujen karvalisäkkeiden vaurioitumisesta. Kuulon heikkenemistä havaitaan hevosilla yleisimmin 25 ikävuoden jälkeen, mutta se ei ole yhtä yleistä kuin ihmisillä. Ikääntyneen hevosen heikentynyt kuulo ei palaudu enää entiselleen.

Yleisesti ottaen hevoset sopeutuvat kuulon heikkenemiseen erittäin hyvin ja pärjäävät jopa täysin kuuroina, sillä hevoset kommunikoivat keskenään enimmäkseen visuaalisilla eleillä (kehon, hännän ja korvien asennoilla). Tärkeintä on oppia huomioimaan asia hevosen hoidossa ja käsittelyssä. Jos hevonen vaikuttaa laumassa tarhattaessa hermostuneelta huonon kuulon vuoksi, voi se olla parempi tarhata yksin tai vaihtaa tarhakaveria. Erityisen tärkeää on tarkkailla, että hevonen ei joudu toisten kiusauksen kohteeksi. Yleisesti ottaen huonokuuloisen hevosen elinolosuhteet tulisi pitää mahdollisimman vakaina. Hevosta käsittelyssä ja liikutuksessa tulisi opetella käyttämään muita apuja ääniapujen sijasta.

Kuva: Kehonkielellä on suurempi merkitys hevosten keskinäisessä kommunikoinnissa kuin kuuloaistilla. Siksi huonosti kuuleva hevonen voi pärjätä laumassa hyvin. Kuuloaistilla on merkitystä laumatovereiden liikkumisen seuraamisessa.

Kuulon heikentymistä voi testata, esimerkiksi:

Hevosta kannattaa tarkkailla tarhassa pitempiä aikoja, sillä hevoset tarvitsevat laumassa ollessaan kuuloaistia laumatovereiden liikkumisen seuraamiseen. Hevosen säikähtäessä toisen hevosen ilmestyessä äkillisesti sen näkökenttään, ei se todennäköisesti ole kuullut laumatoverinsa liikkeitä.

Toinen keino on kokeilla hevosen reagointia pieneen kolahdukseen esim. hevosen torkkuessa karsinassa. Saaliseläiminä hevoset yleensä reagoivat odottamattomiin ääniin säpsähtämällä äkillisesti hereille. Jos hevonen jatkaa torkkumista äänestä huolimatta, ei se todennäköisesti kuullut sitä. Voit myös pyytää kaveriasi ravistamaan kaurasankoa hevosen näkökentän ulottumattomissa ja tarkkailla reagoiko hevonen siihen millään tavoin.

Lue lisää:

Ääntelyn merkitys hevosten kommunikoinnissa (tutkimustiivistelmä)

Avainsanat

kuuloaisti

Sivut

Avainsanat

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tuote on lisätty koriin

Tallennettu ostoskori ladattu

Tallennettu ostoskori poistettu