Näköaisti

Hevosen silmät ovat keskimäärin 5 cm x 6,5 cm kokoiset, ja ne ovat eläimen kokoon suhteutettuna suurimpia nisäkkäillä tavattavia. Hevonen onkin hyvin riippuvainen näköaistin kautta saatavasta tiedosta ulkoisesta ympäristöstä. Pitkät silmäripset, pupillin soikea muoto ja pupilliin kiinnittyneet suuret kystamaiset rakenteet (”corpora nigra”), suojaavat hevosen suurta silmää liialta auringon valolta.

Hevosen näkökenttä on lähes 360º, josta kaksiulotteisen näön alue käsittää 60º. Kapeat sokeat alueet, joita hevonen ei näe kääntämättä päätään, sijaitsevat hevosen takana ja turvan edessä. Yhden silmän näkökenttä on hevosella 190-195°. Näkökentät leikkaavat pään edessä 70° alueella, ainoastaan tältä alueelta muodostuva kuva on kolmiulotteinen (ns. syvyysnäön alue). Roduilla, joilla on vähemmän ulkonevat ja enemmän pään sivuilla sijaitsevat silmät, esim. täysiveriset ja amerikkalaiset ravurit, on pienempi näkökenttä ja kolmiulotteisen näön alue kuin esimerkiksi arabeilla, joilla on suuret, eteenpäin suuntautuneet, ulkonevat silmät. Hevoset ovat erityisen herkkiä reagoimaan näkökentän laidoilla tapahtuviin äkillisiin liikkeisiin, jonka tarkoitus on havaita lähestyvät pedot mahdollisimman kaukaa.

 

Hevosen pään sivulla sijaitsevat silmät mahdollistavat lähes 360 ° asteisen näkökentän. Ovaalin muotoiset ja horisontaalisti silmässä sijaitsevat pupillit mahdollistavat hevosen kyvyn skannata nopeasti kaukaisen horisontin, mihin petojen varhainen havaitseminen perustuu.

Hevoset ovat kaukonäköisempiä kuin ihmiset: silmän ollessa lepoasennossa hevosen katse kohdistuu luonnollisesti paljon kauemmas kuin ihmisen. Hevosen lähinäkö sensijaan on heikko. Silmän linssi ei myöskään mukaudu hyvin kohteen etäisyyden mukaan, vaan hevosen on liikutettava päätään nähdäkseen lähelle (< 1 m) tarkasti, niin että kohde osuu verkkokalvon tarkan näön alueelle.

Hevosella on erittäin hyvä hämäränäkö. Hyvä hämäränäkö johtuu siitä, että hevosella on silmän verkkokalvolla runsaasti valoherkkiä sauvasoluja, joihin pimeänäkö perustuu. Lisäksi verkkokalvon alla on valoa takaisin verkkokalvolle heijastava fibroelastinen kerros (tapetum lucidum), jonka ansiosta hevonen pystyy hyödyntämään ihmistä paremmin saatavilla olevan valon. Tästä johtuen hevoset myös sokaistuvat helposti kirkkaista valoista ja välähdyksistä, kuten esim. pimeään talliin sytytettävistä kirkkaista valoista ja ilotulitteista.

 

Viimeaikaiset tutkimukset ovat todistaneet, että hevoset kykenevät erottamaan erimuotoisia esineitä toisistaan lähes täysin pimeässä. Ainoastaan ”säkkipimeässä” hevoset eivät enää erottaneet esineitä toisistaan, mutta pystyivät edelleen liikkumaan ongelmitta testialueella.

Hevoset eivät erota värejä yhtä hyvin kuin ihmiset. Niiden verkkokalvon tappisolut ovat erityisen herkkiä vain kahdelle eri valon aallonpituudelle, jotka vastaavat sinistä ja keltaista väriä. Esimerkiksi ihmisillä on silmässä kolmea väripigmenttiä. Hevoset ovat siten osittain värisokeita, mutta siitä mitä värejä hevoset erottavat, on saatu ristiriitaisia tutkimustuloksia. Arvellaan, että hevoset näkevät vihreän, keltaisen, sinisen ja harmaan sävyjä, mutta eivät lainkaan punaista.

 

Avainsanat

Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK