Kirjaudu
Pääset kirjautumaan Hopti- ja Hokki-järjestelmiin täältä:
https://portaali.hevostietokeskus.fi
Asetukset
Vaihda salasana
Sivut
-
Terveys
- Anatomia ja fysiologia
- Tarttuvat taudit
- Loishäätö
- Vammat ja sairaudet
- Hevosen terveystarkastus
- Klinikat ja laboratoriot
- Tallin terveysohjelma
-
Hoito
- Käyttäytymistarpeet
- Lämpötalous
- Hevosen pitopaikka
-
Ruokinta
- Ravintoaineet
-
Rehut
- Karkearehut
- Väkirehut
-
Täydennys- eli lisärehut
- Täydennysrehujen käyttö hevosten ruokinnassa
- Kivennäis-, hivenaine- ja vitamiinivalmisteet
- Melassi ja melassileike
- Vehnänlese
- Pellavansiemenet ja pellavarouhe
- Palkokasvit
- Kasvirasvat
- Hedelmät ja vihannekset
- Yrtit
- Nivelvalmisteet
- Ruuansulatuselimistön toimintaa tukevat
- Kavioiden ja karvapeitteen laatuun vaikuttavat
- Käytöksen tasaajat
- Rehuanalyysi
-
Ruokintasuunnittelu ja -käytännöt
- Yleistä ruokinnan suunnittelusta
- Hevosen elopainon määritys
- Rehulaskelmaa helpottavia muunnoksia
- Hevosen lihavuuskunnon määritys
- Hevosen tekemän työn intensiteetin määritys
- Sisäruokintakauteen siirtyminen
- Laidunkauteen totutus
- Vapaa karkearehuruokinta pihattotarhassa
- Hevosten ruokinta kesällä
- Hevosten ruokinta keväällä
- Hevosten ruokinta syksyllä
- Hevosten ruokinta talvella
- Suosituksia hevosen ähkyn jälkeiseen ruokintaan
- Eri hevostyyppien ruokinta
- Veden tarve
- Hevosten ruokintakoulu
- Kasvatus
-
Talliympäristö
- Vesitalous
- Tallihygienia
-
Kuivitus
- Mikä kuivikkeeksi?
- Kuivikemateriaalit
- Kuivikemateriaalit ja lannan kompostoituminen
- Kuivikkeet ja hevosen lepo
- Turpeen pölyävyys ja hygieeninen laatu
- Hevosille soveltuvista oljista
- Laihdutuskuuri altistaa kutterinpurun syönnille
- Olkipelletti hevoskuivikkeena
- Kuivikkeen laatu ja käyttö
- Kuivikkeiden ominaisuuksista ja kustannuksista
- Lantahuolto
- Tarhat ja kentät
- Tallirakentaminen
-
Turvallisuus
- Tallin sähköturvallisuus
- Tallin valaistuksesta
- Ratsastuksen turvallisuudesta
- Maneesin rakenteellisen turvallisuuden/kunnon tarkistaminen
- Lumen pudotus tallirakennusten katoilta
- Putoamissuojain pysäyttää putoajan
- Turvallisen hevoskuljetuksen edellytyksistä
- Ohjeita hevosen kanssa liikenteessä tai maastossa liikkuvalle
- Jätehuolto
- Hevosen hävittäminen
- Valmennus
- Kengitys
-
Videot
-
Terveys ja hyvinvointi
- Hevosen selän terveyden tutkiminen
- Hevosen terveystarkastus
- Hevosen osteokondroosi
- Voiko urheiluhevosten vammoja ehkäistä tai järkevästi hoitaa
- Hevosen jalkojen kylmäys
- Hevosen jalkojen kylmäkompressio
- Hevosen kesäihottuma
- Varsojen ja nuorten hevosten sisäloiset
- Eri-ikäisten hevosten loisnäytteet
- Kuolainten sovitus hevoselle
- Turpahihnan sovitus hevoselle
- Milloin hevonen palelee?
- Hevoset ja ilotulitus
- Hevosen lääkekirjanpito
- Tallin ensiapu
- Hevosten luustosta ja rakenteesta
- Hevosen kipu
-
Kasvatus
- Orpovarsan ja keinoemon yhdistäminen
- Vastasyntyneen varsan ongelmista
- Varsojen rodokokki-infektio
- Siitostamman ruokinta
- Hevoslaidun
- Vieroitettujen varsojen ruokinta
- Vieroitettujen varsojen hengitystieterveydestä
- Varsapihatoista
- Varsan kavion hoidon tärkeys
- Pikkuvarsan jalka-asennon korjaaminen
- Vastasyntyneen varsan terveyden tukeminen
- Pikkuvarsan asentovirheiden korjaukset kengityksen avulla
- Imettävän tamman ruokinta
- Suomenhevosen suvuista ja sukulaisuudesta
-
Talliympäristö
- Tallin lantahuoltoketju
- Kuivikkeiden ammoniakin ja nesteen pidätyskyky
- Kuivikkeiden hygieeninen laatu
- Kuivikkeiden käyttökustannukset
- Pölyltä suojautuminen
- Tallin sisäilma
- Kuljetuskaluston ja tallin desinfiointi
- Automaattisen juomakupin puhdistaminen
- Tallijätteiden lajittelu ja kierrätys
- Hevoslaitumen perustaminen
- Tarhalaitumen kunnostus
- Tallin paloturvallisuus
- Ratsastuskilpailujen turvallisuus
- Kengitys
-
Ruokinta
- Hevosen veden tarve
- Hevosen ruuansulatuselimistön erityispiirteet
- Hevosten ruuansulatuselimistön toimintahäiriöiden ennaltaehkäiseminen
- Kuivaheinä ja säilöheinä hevosen ruokinnassa
- Karkearehun laatu
- Hevosten teolliset väki- ja kivennäisrehut
- Hevosten ruokinnassa korjattavaa
- Rehunäytteen otto rehuanalyysiä varten
- Hevosen elopainon ja lihavuuskunnon määritys
- Hevosen ruokinnan suunnittelu Hopti-ruokintalaskurilla
-
Valmennus
- Hevosen tuki- ja liikuntaelimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen hengityselimistön rakenne ja toiminta
- Hevosen maksimaalinen hapenottokyky
- Hevosen verenkiertoelimistö
- Hevosen veri
- Valmennuksen vaikutus sydän- ja verenkiertoelimistön toimintaan
- Ravihevosen sykekäyrä
- Opetushevosen sykekäyrä
- Sykemittarin kiinnittäminen ravihevoseen
- Sykemittarin kiinnittäminen ratsuhevoseen
- Hevosen valmennuksen lähtökohdat
- Hevosen valmennuskaudet
- Erilaiset harjoitteet ja niistä palautuminen
- Hevosen kestävyysharjoittelun perusteita
- Hevosen aerobisen kestävyyden kehittäminen
- Hevosen anaerobinen kestävyysharjoittelu
- Hevosen palautuminen rasituksesta
- Talous
-
Tuomas Korvenojan haastattelusarja
- Korvenojan oman jalostuksen helmistä
- Esimerkkejä ulkomaisesta kasvatus- ja jalostustyöstä
- Ravihevosen varusteista
- Tuomas Korvenoja - Menestyshevosistani
- Ravihevosen valinnasta
- Tuomas Korvenoja - Miten päädyin hevosalalle
- Hevosten terveydenhuollosta
- Ravipäivään valmistautuminen ja hevosten kengitys
- Nuoren ravurin valmennuksesta
-
Terveys ja hyvinvointi
Hevosten sisäloislääkitykset
Aikuisille hevosille ja yli kaksivuotiaille varsoille annetaan loishäätölääkitys lantanäytetutkimustuloksen perusteella tarvittaessa. Hevoset, joiden epg-tulos on pienten ja suurten sukkulamatojen (=strongylida-munat) kohdalta yli 200, lääkitään. Hevoset, joiden näytteestä löytyy heisimadon, suolinkaisen tai kihomadon munia lääkitään aina loismunien lukumäärästä riippumatta. Lisäksi loppusyksyllä laidunkauden päättymisen jälkeen, kaikille hevosille annetaan heisimatohäätö. Heisimatohäätöön käytettävä lääkeaine valitaan lantanäytetutkimuksen perusteella. Jos hevosesta syksyllä otettavasta näytteestä löytyy pienten sukkulamatojen munia, niin lääkitään hevonen ivermektiini/pratsikvanteeli-yhdistelmällä. Jos taas syksyn näytteessä havaitaan suolinkaisen munia, käytetään heisimatohäätöön pyranteelia kaksinkertaisella annoksella.
Pikkuvarsoille annetaan ensimmäinen loishäätölääkitys (Axilur tai Nematel/ Strongid P) noin 10 viikon iässä suolinkaisten varalta. Jatkossa pikkuvarsa lääkitään (Axilur tai Nematel/ Strongid P) suolinkaisten varalta noin 8-12 viikon välein vuoden ikään asti. Korkean loispaineen ympäristössä, esim. suuressa varsapihatossa varsoja pitää lääkitä useammin kuin yksittäisiä varsoja kasvattavilla talleilla. Jos lantanäytetuloksen perusteella varsassa havaitaan merkittävä määrä pienten sukkulamatojen munia, niin silloin annetaan ivermektiini, mikäli tallilla esiintyy pienten sukkulamatojen resistenssiä pyranteelia ja fenbendatsolia kohtaan. Loppusyksyllä laidunkauden jälkeen myös varsoille annetaan heisimatohäätö. Lantanäytetutkimustuloksen perusteella varsan lääkityssuunnitelmaa muokataan tarvittaessa esim. jos varsasta ennen suunniteltua lääkitystä otetut näytteet ovat puhtaita eikä lääkityksen jälkeen loisia havaita lannassa, niin lääkitysvälejä voidaan hieman pidentää.
Jos varsalla tai nuorella hevosella ilmenee loistartunnan oireita, kannattaa se usein lääkitä suolinkaisen varalta, vaikka lantanäyte olisi puhdas. Varsassa voi olla suolinkaisen kehitysmuotoja, jotka eivät vielä tuota munia ja siksi tartunta jää joskus näytteen perusteella havaitsematta. Varsalaitumella tai muuten korkean loispaineen ympäristössä olevat 1- ja 2-vuotiaat varsat voi olla hyvä lääkitä suolinkaisen varalta ainakin kerran kesän aikana, vaikka lantanäyte olisi negatiivinen.
Matolääkityksen jälkeen hevosten ulosteita kannattaa tarkkailla muutaman päivän ajan, jolloin voi usein silmämääräisestikin havaita ne hevoset, joilla suolinkaisia oli paljon (näillä yksilöillä immuniteetti suolinkaista vastaan on vielä heikosti kehittynyt ja ne voivat tarvita jatkossakin muita useammin sisäloislääkityksiä).
Loishäätölääkkeen annostelu
Loishäätölääkkeen riittävä annostus hevosen painon mukaan on tärkeää. Painon arvioinnissa voi käyttää apuna esimerkiksi hevostarvikeliikkeistä saatavaa painomittanauhaa, jossa painoarvio perustuu hevosen rinnanympäryksen mittaamiseen. Hevosille annostellaan loishäätölääkettä painoarvio+10% mukaan (heisimatohäädön yhteydessä on huomattava, että Strongid P:n ja Nematelin annos on kaksinkertainen normaaliin annokseen verrattuna, lääkepakkauksissa on annostusohjeet).
Hevosten sisäloislääkitykset merkitään lääkityskirjanpitoon hevoskohtaisesti.
Sisäloislääkkeiden tehon seuranta
Matolääkeresistenssin esiintymistä kartoitetaan vertaamalla ennen lääkitystä otetun lantanäytteen munamäärää kaksi viikkoa lääkityksen jälkeen otettavaan lantanäytteeseen. Resistenssitutkimusta varten otetaan näytteet sellaisista lääkityistä hevosista, joiden lääkitystä edeltävän näytteen epg-arvo on ollut yli 200. Resistenssitutkimusta ei tarvitse tehdä joka lääkityksen jälkeen, mutta se tulee tehdä kaikille tallilla käytetyille sisäloislääkkeille, jotta nähdään mitkä aineet ko. tallissa tehoavat. Jos tallissa todetaan resistenssiä jollekin tietylle lääkeaineelle, ei ko. lääkettä kannata enää tässä tallissa käyttää, resistenssi on valitettavasti pysyvää.
Osion asiantuntijana on toiminut erikoiseläinlääkäri Katja Hautala.
Päivitetty 1.3.2018 osana Solmut auki -neuvontapilottihanketta