Kaviokuume

Kaviokuume on etukavioissa esiin tuleva verenkiertohäiriö, johon liittyy voimakkaita kipuja. Se alkaa yleensä akuuttina oireena, mutta muuttuu helposti muutamassa päivässä krooniseksi, helposti uusiutuvaksi sairaudeksi. Erityisesti ponit tuntuvat saavan sen muita helpommin. Kaviokuumeessa syntyy voimakas verentungos martokavioon verenkiertoon päässeiden myrkyllisten aineiden ansiosta. Martokaviossa syntyvä paine aiheuttaa kipua, ja useampia päiviä jatkuessaan se voi johtaa kaviolamellien nekroosiin ja kavioluun painumiseen alaspäin.

Kuva: Tyypillinen asento kaviokuumetta potevalla hevosella. Hevonen siirtää painoaan takajaloille.

Oireet

Akuutin kaviokuumeen oireita ovat jäykkyys, ontuminen sekä painon vaihtelu jalalta toiselle. Vakavissa tapauksissa hevosella on niin voimakas kipu etujaloissa, ettei se pysty kunnolla seisomaan tai liikkumaan etujaloillaan, vaan pyrkii nojaamaan painoaan mahdollisimman paljon takajalkojen päälle. Etujalan nostaminen on yleensä mahdotonta. Etukaviot ovat myös hyvin lämpimät, samoin vuohisen valtimosyke tuntuu hyvin voimakkaana; joillakin hevosilla se voi jopa näkyä.

Kroonisessa muodossa kavioluu on kääntynyt alaspäin pullistaen kavion pohjaa. Tällainen hevonen voi pystyä liikkumaan vähän pehmeällä pohjalla, mutta kovalla ontuminen selvästi lisääntyy. Tällöin hevosen käyttö ravihevosena, ratsuna tai työssäkin on mahdotonta voimakkaiden kipujen takia.

Syyt

Tulehduksellisen kaviokuumeen aiheuttavat myrkyt eli toksiinit tulevat paksu- ja umpisuolesta, johon niitä muodostuu ruokintaperäisistä syistä. Umpi- ja paksusuolen pieneliöstö on sopeutunut hajottamaan ravinnon sisältämiä kuituja. Tärkkelys ja sokerit imeytyvät hevosella normaalisti ohutsuolesta, mutta vilja-annosten ollessa suuret tai karkearehun sokeripitoisuuden ollessa hyvin korkea, voi osa niistä kulkeutua sulamatta umpi- ja paksusuoleen, jossa ne aiheuttavat happamuuden nousua ja myrkyllisten bakteerikantojen lisääntymistä. Kaikkein tavallisimmin kaviokuume syntyy hevosen päästyä syömään suuren määrän viljaa tai loppukesällä laitumella. Myös hevosen pääsy voimakkaaseen, apilaiseen laitumeen laukaisee oireet helposti, varsinkin lihavilla hevosilla ja vielä helpommin lihavilla poneilla. Myös vahvan kevätnurmen laiduntamiseen liittyy kaviokuumeriski: Lue lisää. Useimmiten kaviokuume on kuitenkin hormoniperäinen, jolloin sen aiheuttajina voivat olla joko lihavilla hevosilla esiintyvä metabolinen syndrooma (EMS, equine metabolic syndrome) tai vanhoilla hevosilla esiintyvä Cushingin tauti (ts. PPID, pituitary pars intermedia dysfunction). Näihin molempiin sairauksiin liittyy insuliiniresistenssi ja veren korkea insuliinipitoisuus (ts. hyperinsulinemia).

Yläkuva: Kavioluu on kääntynyt voimakkaasti ja kavion pohja pullistunut.

Alakuva: Normaali kavioluun asento.

Myös kortisoni suurina määrinä annettuna altistaa kaviokuumeelle aiheuttaen todennäköisesti muutoksia paksunsuolen bakteeritasapainoon. Muita syitä ovat tamman kohtutulehdus heti synnytyksen jälkeen sekä ajaminen /ratsastaminen kovalla tiellä hevosella, joka ei ole tottunut sellaiseen tai jolla on ohutpohjaiset kaviot. Jopa runsaan kylmän veden juomisen heti rasituksen jälkeen on havaittu aiheuttavan kaviokuumeen, mahdollisesti pysäyttämällä suolensisällön liikkumisen, jolloin bakteerimyrkyt ehtivät imeytymään verenkiertoon.

Hoito

Hoito on syytä aloittaa mahdollisimman pian oireiden alettua, jotta kavioluun kääntymistä ei pääsisi tapahtumaan. Kipulääke on tärkeä, koska se neutraloi veressä olevia toksiineja ja laskee verenpainetta kivunlievittämisen lisäksi. Kavioiden kylmäys on akuuttivaiheessa tärkeä martokavion paineen alentamiseen; puoli tuntia kerrallaan riittää, muuten kavion verenkierto estyy liikaa. Hevonen laitetaan karsinalepoon ja siltä poistetaan kengät. Kavioihin laitetaan styrofoam-pohjalliset tai kaupalliset tossut. Akuutin vaiheen jälkeen kengittäjän tulisi lyhentää kavion varvasosaa, mikä helpottaa kavion pyörähtämistä ja vähentää painetta kavion etuseinämässä. Kaviokuumehevosille voidaan käyttää myös natural balance- tai sydänorsikenkää. Kroonisissa tapauksissa hoito keskittyy kavioiden vuolemiseen normaalimuotoon, ettei tyypillistä virsukaviota syntyisi.

Kaikilla kaviokuumehevosilla ja varsinkin poneilla lihavuuden ehkäisy on olennaisen tärkeätä, ettei kaviokuume uusiutuisi. Hevosta kannattaakin aloittaa liikuttamaan heti kun kaviokuume hellittää ja eläinlääkäri on antanut luvan. Kaviokuumehevosille ei anneta lainkaan väkirehuja vaan pelkkää karkearehua, jonka sokeripitoisuuden tulisi olla alle 120 g/kg ka. Jos vähäsokerista heinää ei ole mahdollista saada, voidaan rehun sokeripitoisuutta alentaa noin 30 % liottamalla rehua vedessä 30 min/1 h (lämmin vesi/kylmä vesi) ennen hevoselle annostelua. Karkearehun määrä saa olla enintään 1,5 % hevosen tavoitepainosta, eli esim. 500 kg painavalla hevosella 7,5 kg/vrk. Rehut tulisi annostella mahdollisimman monessa, pienessä erässä vuorokauden mittaan. Karkearehun lisäksi hevonen tarvitsee vähäsokerista kivennäisvalmistetta sekä suolaa. Kivennäis- ja vitamiiniruokinta kannattaa suunnitella tasapainoiseksi ruokintalaskurin avulla karkearehun rehuanalyysin pohjalta. Laiduntamista tulee välttää.

Ennaltaehkäisy

Ennaltaehkäisyssä on kaikilla hevosilla tärkeätä välttää voimakkaita väkirehulisäyksiä sekä äkillistä laidunruokintaan siirtymistä. Liikalihavuuden välttäminen on lihomaan taipuvaisilla herkillä myös hyvin tärkeätä. Erityisesti juuri insuliiniresistenssi on usein syynä lihavien hevosten kaviokuumeen syntymiseen. Jos varsoneella tammalla jää jälkeiset kiinni yli 12 tunniksi tai jälkeiset ovat repeytyneet, on syytä aloittaa antibioottihoito nopeasti.

Ennuste

Ennuste ei kaviokuumeessa koskaan ole varauksettoman hyvä. Jos on selvä syy, esimerkiksi viljan ylensyönti, jota päästään heti hoitamaan, voi ennuste olla aika hyvä. Jos taas oireet ovat voimakkaat eivätkä lääkkeet tehoa nopeasti, on ennuste käyttöhevoseksi selvästi huono. Poneilla vaara oireiden uusiutumiseen on hyvin suuri.

Materiaalia on tuotettu Tallit mobiiliaikaan -hankkeessa.