Juomiskäyttäytyminen

© Suomen Hevostietokeskus ry

Hevosen ruumiinpainosta noin 60-70% on vettä. Vedestä kaksi kolmasosaa sijaitsee soluissa, loppu soluväliaineissa, kuten veriplasmassa, imunesteessä ja ruoansulatuskanavassa. Vettä poistuu hevosen kehosta virtsan, lannan, hengityksen ja haihtumisen kautta. Myös hikoilussa poistuu vettä. Intensiivisessä harjoittelussa kuumissa olosuhteissa hevonen voi hikoilla jopa 10-15 l /tunnissa. Kriittinen vedenhukka hevosen terveyden kannalta on 10%. Hevosen nestetasapaino on kunnossa, kun hevonen juo vettä saman verran kuin mitä sen kehosta poistuu. Hevosen nestetasapainon palauttaminen vaatii usein, että sille annetaan veden lisäksi myös suolaa.

Hevosten juomiskäyttäytymistä säätelee fysiologinen mekanismi, joka reagoi veren muuttuvaan natriumpitoisuuteen. Kun vettä poistuu hevosen elimistöstä, sen veri väkevöityy ja natriumpitoisuus nousee. Tällöin vapautuu antidiureettista hormonia (ADH), joka aiheuttaa janon tunteen.

Tämä säätely toimii usein päivittäisissä rutiineissa, mutta kovan rasituksen ja hikoilemisen jälkeen hevoselle ei välttämättä tule jano. Tämä johtuu siitä, että tällöin hevosen kehosta poistuu vettä ja suoloja samassa suhteessa. Näin veren natriumpitoisuus ei nouse, eikä hevonen koe janoa. Tällöin hevonen ei juo, vaikka sillä todellisuudessa olisi jo nestehukka.

Janon tunteen puuttuminen voi aiheuttaa haasteita myös kuljetuksissa. Kuljetuksen aikana hevosella ei ole välttämättä mahdollisuutta juoda heti, kun sen tuntee janoa. Tällöin janon tunne voi siirtyä, koska hevosen luontainen nestetasapainon säätely ei toimi.

Hevosten luontainen juomiskäyttäytyminen

Hevonen juo puristamalla huulensa tiukasti yhteen ja imemällä vettä vain pienen, huulten väliin jätetyn aukon läpi. Juodessa muodostuu alipaine, jonka avulla hevonen voi juoda suuria määriä kerralla. Hevoset pitävät juomisen aikana päätään pitkälti maanpinnan suuntaisesti ja keskeyttävät juomisen usein tarkastellakseen ympäristöään. Jo ennen juomista ja etenkin juomisen jälkeen hevosten voi nähdä lipovan huuliaan ja maiskuttelevan, mikä on tyypillistä juomiskäyttäytymiselle.

Juominen on hevoselle sosiaalinen tapahtuma ja hevoset juovat mahdollisuuksien mukaan laumassa. Luonnonoloissa hevoslauma voi hakeutua juomaan vain muutamia kertoja vuorokaudessa, joskin kuumalla säällä juomista tapahtuu useammin.

© Suomen Hevostietokeskus ry

Hevoset pitävät vettä tärkeänä resurssina, ja laumassa juomisen yhteydessä voi esiintyä aggressiivista käyttäytymistä, mikäli vedestä tai vedelle pääsystä on pulaa. Laumasta viimeisenä juomaan päässeet hevoset eivät välttämättä saa juotua tarpeeksi, jos loppulauma jatkaa matkaa niiden vielä juodessa.

Talli- ja pihatto-olosuhteissa on huolehdittava siitä, että juomapaikkoja on riittävästi niitä käyttävälle hevosmäärälle. Näillä hevosilla juominen ajoittuu pääsääntöisesti rehuannoksen syömisen yhteyteen. Jos pihattohevosilla on karkearehua vapaasti tarjolla, niiden on havaittu juovan useimmiten klo 12-14 välisenä aikana. Tänä aikana juomapaikalla vietetään myös eniten aikaa. Aikaisin aamulla hevoset eivät juuri käy juomassa.

Talliolosuhteissa asuvien hevosten päivittäinen vesimäärä koostuu suurelta osin niiden juomasta vedestä, erityisesti jos niiden ruokinta koostuu melko kuivista rehuista. Luonnon oloissa elävät hevoset puolestaan juovat vähemmän, mutta saavat enemmän vettä laitumen ruohosta ja muusta ravinnosta.

Juomiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät

Hevosten juomiskäyttäytyminen häiriintyy helposti. Juomista vähentäviä tekijöitä ovat mm. kuljettaminen, muutokset päivittäisissä rutiineissa ja oudolta maistuva vesi. Hevoset ovat tarkkoja veden hygieniasta, eivätkä suostu juomaan, jos vesi on likaista, haisee tai maistuu pahalle.

Ympäristön lämpötilalla on suuri merkitys hevosen juomiskäyttäytymiselle. Ulkolämpötilan noustessa juominen lisääntyy, kun taas kylmissä olosuhteissa hevosten juominen vähenee, mikä lisää muun muassa ähkyn riskiä. Liikunta usein aktivoi juomiskäyttäytymistä. Hevoset juovat harvoin heti raskaan harjoittelun jälkeen, mutta mielellään 15-30 min palautumisajan jälkeen.

© Suomen Hevostietokeskus ry

Jos hevosilla on käytössä automaattisen juoma-astiat, on huolehdittava riittävästä virtausnopeudesta. Tutkimusten mukaan alle 3 l/min oleva virtausnopeus vähentää juomista. Suositeltava virtausnopeus on vähintään 8 l/min. Vaikka hevoset juovat usein juoma-automaateista, ne suosivat silti usein ämpärijuottoa. Laajaan astiaan mahtuu tarpeeksi vettä, ja veden syvyys on riittävä, jolloin hevonen juo mielellään. Tarjottava vesi ei koskaan saisi olla jääkylmää. Jos veden saanti on hevoselle haastavaa tai epämiellyttävää, juominen vähenee.

Rehun koostumus vaikuttaa vedenkulutukseen, ja erityisesti rehut, joissa on korkea kuiva-ainepitoisuus, lisäävät hevosten veden tarvetta. Laidunruohon vesipitoisuus on noin 80%, kun taas säilöheinässä on vettä noin 40-50%. Kuivaheinän vesipitoisuus on alle 20%. Tästä johtuen laiduntavat hevoset saattavat juoda selkeästi vähemmän kuin kuivalla karkearehulla ruokitut hevoset. Etenkin laidunkauden päättyessä on syytä huolehtia hevosten riittävästä veden saannista, kun hevosten ruokinta muuttuu vesipitoisesta nurmesta kuivempaan sisäruokintakauden karkearehuun.

Hevosten juomista säätelevät lait ja asetukset

Hevosten juomiseen liittyviä säädöksiä määrittää 1.1.2026 voimaan astunut valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista (Vna 321/2025). Asetuksen mukaan automaattisten juoma-astioiden virtausnopeuden tulee olla vähintään 6 l/min.

Asetus määrittää myös, että hevosella on oltava vettä jatkuvasti saatavilla myös muussa kuin pysyvässä pitopaikassa. Jos vesi sääolosuhteiden takia jäätyy, on hevosella oltava vettä saatavilla vähintään kuuden tunnin välein.

Pihatossa on juoma-automaatteja oltava vähintään yksi jokaista alkavaa 10 hevosen ryhmää kohden. Jos käytössä on juoma-astiat, tulee niitä olla vähintään yksi alkavaa 20 hevosen ryhmää kohden. Yli kymmenen hevosen ryhmälle juoma-astioita on oltava aina vähintään kaksi. Juoma-astioiden puhtaudesta on huolehdittava.

Päivitetty 13.4.2026

Lähteet ja lisätietoa

Butudom, P. ym. (2003). Effect of varying initial drink volume on rehydration of horses. Physiology & Behavior, Volume 79, Issue 2. https://doi.org/10.1016/S0031-9384(03)00085-4

Gibbs, A. & Friend, T. (2002). Effect of animal density and trough placement on drinking behavior and dehydration in slaughter horses. Journal of Equine Veterinary Science. Volume 20, Issue 10. https://doi.org/10.1016/S0737-0806(00)80433-5

Hildebrandt, F., Büttner, K. ym. (2022). The Behavior of Horses Stabled in a Large Group at Essential Resources (Watering Point and Lying Halls). Journal of Equine Veterinary Science, Volume 118. https://doi.org/10.1016/j.jevs.2022.104106

Jansson, A. (2013). Utfodringsrekommendationer för häst. Swedish University of Agricultural Sciences Department of Animal Nutrition and Management. Rapport 289

Kentucky Equine Research. (2004). Pass the Salt: Endurance Horses and Electrolytes. https://ker.com/equinews/pass-the-salt-endurance-horses-and-electrolytes/ Viitattu 02.2026

Lindinger M. I. (2022). Oral Electrolyte and Water Supplementation in Horses. Veterinary sciences, 9(11), 626. https://doi.org/10.3390/vetsci9110626

Nyman, S. & Dahlborn, K. (2001). Effect of water supply method and flow rate on drinking behavior and fluid balance in horses. Physiology & Behavior, Volume 73, Issues 1–2. https://doi.org/10.1016/S0031-9384(00)00432-7

Valtioneuvoston asetus hevosten hyvinvoinnista. (2025). https://www.finlex.fi/eli?uri=http://data.finlex.fi/eli/sd/2025/321/ajantasa/2025-06-12/fin

Zeitler-Feicht, M. (2003). Horse Behaviour Explained. CRC Press.

Avainsanat

Tilaa uutiskirje

Tilaamalla uutiskirjeen saat tärkeimmät tiedotteemme sähköpostiisi.

Sivut

Hevosten luontainen juomiskäyttäytyminen

Juomiskäyttäytymiseen vaikuttavat tekijät

Hevosten juomista säätelevät lait ja asetukset

Avainsanat

Jaa sosiaalisessa mediassa

Tuote on lisätty koriin

Tallennettu ostoskori ladattu

Tallennettu ostoskori poistettu

Tilaa uutiskirje