Laihan hevosen ruokinta

Hevosen laihtuessa on hyvä aivan ensiksi teettää hevoselle eläinlääkärin tarkastus. Hevosen laihtuminen ei välttämättä johdu riittämättömästä tai epätasapainoisesta ruokinnasta, vaan laihtuminen voi olla seurausta esimerkiksi huonoista hampaista, loisista, mahahaavasta, kroonisesta ripulista, kasvaimista, vakavasta infektiosta, stressistä tai maksaongelmista. Mikäli hevosta pidetään laumassa, kannattaa kiinnittää huomiota, onko lauman arvojärjestykseen tullut muutoksia. Laumassa dominoivat yksilöt saattavat estää hierarkian häntäpäässä olevan hevosen pääsyn ruokintapaikalle. Ruokarauhan turvaamiseksi kannattaa laumassa pidettävien hevosten rehut jakaa useaan eri paikkaan riittävän kauaksi toisistaan.

Heinän laadulla suuri merkitys

Koska valtaosa hevosen ruokinnasta perustuu karkearehuihin, on niiden laadulla hevosen ruokinnassa suuri merkitys. Heinän laatuun tulee kiinnittää erityistä huomiota vanhojen hevosten ja pienten varsojen ruokinnassa. Ikääntymisen myötä hevosen ruuansulatuselimistön toiminta heikkenee, eikä ravintoaineiden imeytyminen ole enää yhtä tehokasta kuin nuoremmalla hevosella. Pienten varsojen ruuansulatuselimistö ei ole puolestaan vielä täysin kehittynyt, ja tarvitsee kehittyäkseen hyvälaatuista karkearehua. Kortisen karkearehun huonosti sulavat kuidut heikentävät ravintoaineiden sulavuutta ja alentavat rehun energia-arvoa. Hevonen saattaa tuntea itsensä kylläiseksi siitä huolimatta, että sen energian ja ravintoaineiden tarve jää tyydyttymättä.

Hevosen lihavuuskunto

Hevosen lihavuuskuntoa voidaan arvioida kokeilemalla sen kylkiä. Näin muutokset hevosen rasvan määrässä voidaan havaita myös silloin, kun hevosella on pitkä talvikarva. Normaalissa lihavuuskunnossa olevan hevosen kylkiluut tuntuvat helposti, mutta ne eivät näy. Hevosen kuntoluokan (Henneken lihavuuskuntoasteikolla 1 - 9) lisääminen esimerkiksi kuntoluokasta 4 (laihahko) kuntoluokkaan 5 (hyvä/normaali) saattaa viedä jopa kaksi kuukautta. NRC:n (National Requirements of Horses, 2007) mukaan 500 kg painoluokassa oleva hevonen tarvitsee yhden Henneken lihavuuskuntoluokan nostamiseen noin 16 – 20 kilon painonlisäyksen. Tarvittava kilomäärä on kuitenkin yhteydessä hevosen kokoon. Sen sijaan normaalissa kuntoluokassa (kuntoluokka 5) oleva hevonen voi tippua kuntoluokkaan 3 (laiha) muutamassa viikossa, mikäli hevosen ruokinta laiminlyödään.

 

Vinkkejä terveen, mutta liian laihan hevosen painon lisäämiseen:

  • Ruokinnan ensisijaisena tavoitteena on lisätä hevosen rehuista saaman energian määrää. Tarkasta hevosen energian saanti rehuista. Punnitse kaikki hevosen päivässä saamat rehut, myös karkearehujen määrä. Mm. hevosen koko, ikä, käyttötarkoitus, rehunkäyttökyky ja fysiologinen tila (esim. tiineys) vaikuttavat hevosen päivässä tarvitseman energian määrään. Kevyessä työssä olevan joutilaan hevosen tulee saada vuorokaudessa elopainostaan noin 2 % rehun kuiva-ainetta (500 kg painava hevonen → 10 kg rehun ka/vrk). Raskasta työtä tekevillä, kasvavilla hevosilla, ja imettävillä tammoilla vastaava tarve on noin 2,5 % (500 kg painava hevonen → 12,5 kg rehun ka/vrk). Jotta hevosen ruuansulatuselimistön mikrobit voivat hyvin, tulee suurimman osan rehun kuiva-aineesta tulla karkearehuista.
  • Korjaa ruokinnan energiamäärä hevosen tarpeen mukaiselle tasolle. Lihoakseen hevonen tarvitsee rehuistaan enemmän energiaa kuin se kuluttaa. Hevosen energian tarpeeseen vaikuttava paino määritetään sen mukaan, mikä se on hevosen ollessa normaalissa kuntoluokassa, ei sen mukaan paljonko hevonen tällä hetkellä painaa. Huonot rehunkäyttäjät tarvitsevat usein 10 % enemmän energiaa hyviin rehunkäyttäjiin verrattuina.
  • Kiinnitä ensin huomiota karkearehuun. Selvitä rehuanalyysillä ruokinnassa käytettävän heinän laatu. Laihan hevosen ruokintaan soveltuu parhaiten varhain korjattu, energiapitoinen ja lehtevä heinä. Hevosen heinäruokintaa voidaan täydentää myös muilla hyvillä kuidunlähteillä, kuten melassittomalla sokerijuurikasleikkeellä ja heinäpelleteillä. Sinimailasta sisältävät pelletit kompensoivat hyvin mahdollista heikompaa karkearehua, sillä sinimailasen ravintoarvo on heinää parempi. Melassiton sokerijuurikasleike on hyvä lähde hitaasti vapautuvalle energialle, ja sen sisältämä pektiini tukee suoliston tervettä bakteerikasvua.
  • Ellei laidunruoho tai heinä riitä täyttämään hevosen energiantarvetta, voidaan väkirehuilla nostaa ruokinnan energiapitoisuutta. Mikäli hevosta ruokitaan jo väkirehuilla, voit harkita annoksen varovaista lisäämistä tai rehun vaihtamista energiapitoisempaan vaihtoehtoon. Mikäli käytät ruokinnassa kaupallisia täysrehuja, vertaa päivittäin antamaasi määrää valmistajan antamiin annosteluohjeisiin.
  • Ruokinnan energiamäärää voi nostaa myös lisäämällä ruokintaan kasviöljyä (esim. rypsi-, soija- tai auringonkukkaöljy). Öljy sisältää noin 2,5 kertaa enemmän energiaa kuin viljat. Kasviöljyä suositellaan annettavaksi maksimissaan ¾ dl / hevosen 100 elopainokiloa. Öljy tulee lisätä hevosen ruokintaan vähitellen kerta-annosta pikkuhiljaa nostamalla.
  • Hevosen painon lisääminen saattaa toisinaan vaatia sen tekemän työn keventämistä. Pyri pitämään lihotettavan hevosen elämä mahdollisimman ”stressittömänä” pitämällä esimerkiksi ruokinta-ajat mahdollisimman säännöllisinä.
  • Loimittamalla hevonen kylmillä, kosteilla ja tuulisilla keleillä saadaan vähennettyä hevosen lämmöntuotantoon käyttämää energiamäärää.
  • Huolehdi riittävästä veden saannista. Liian vähäinen veden saanti vähentää hevosen rehunkulutusta.
  • Kaikki ruokinnanmuutokset tulee tehdä aina asteittain ja varovaisesti ruuansulatushäiriöiden välttämiseksi.

 

Nälkiintyneen hevosen ruokinta

Nälkiintynyt eli aliravittu hevonen on hyvin laiha ja kuihtunut. Sen selkänikamat, kylkiluut ja hännäntyvi näkyvät, ja lonkkaluut työntyvät terävinä esiin. Nälkiintynyt hevonen on saattanut kärsiä myös kavioiden, loislääkityksen, hampaiden hoidon, rokotusten ja karvapeitteen hoidon laiminlyömisestä. Hevosen hoidossa on edettävä varovaisesti, pieni askel kerrallaan. Suurin virhe on aloittaa hevosen ruokinta liian voimakkaasti.

Aliravittu hevonen kannattaa aina ensin tarkastuttaa eläinlääkärillä mahdollisten sairauksien poissulkemiseksi. Eläinlääkärin tekemässä tutkimuksessa pitäisi mahdollisuuksien mukaan selvittää hevosen kokonaishistoria, tutkia hampaat ja muu keho, selvittää loistenmäärä sekä ottaa verikokeet elimellisten vaurioiden tai sairauksien toteamiseksi. Ennen eläinlääkärin tutkimusta on hevosta turvallisinta ruokkia pienillä annoksilla ruohoa, johon on lisätty hieman sinimailasheinää. Pitkään kestäneessä aliravitsemuksessa hevosen aineenvaihdunnan taso laskee ja sydänlihas alkaa heiketä. Nälkiintyneen hevosen sydän ei välttämättä kestä runsaan viljaruokinnan aiheuttamaa aineenvaihdunnan tason nousua.

Nälkiintymisen aikana hevonen käyttää elimistönsä rasva- ja hiilihydraattivarastot tuottaakseen energiaa. Varastojen kuluttua loppuun alkaa elimistö käyttää lihaksista sekä elimistä, kuten sydämestä, munuaisista ja maksasta, ottamiaan proteiineja. Osa kudoksista pystyy uusiutumaan aliravitsemustilan päätyttyä. Aliravitsemuksen syy määrää sen, kuinka hevosta tulee ruokkia. Esimerkiksi maksan toimintahäiriöistä kärsivän hevosen ravinnon tulee sisältää kohtuullisesti proteiineja (10 – 12 %) ja runsaasti hiilihydraatteja, mutta ei lisättyä rasvaa. Hevoselle, jolla on hammasongelmia voidaan tarjota puuromaisia rehuja, jotka sisältävät enemmän proteiineja ja rasvaa.

Aliravituille hevosille hevosille ei tulisi antaa helppoliukoisia hiilihydraatteja sisältävää ravintoa, kuten viljaa. Tälläinen ravinto vapauttaa ruuansulatuksessa runsaasti insuliinia, mikä sotkee elimistön fosfori-magnesium-tasapainon usein kohtalokkain seurauksin. Nälkiintyneellä hevosella ei ole myöskään kivennäisainevarastoja. Varastojen tyhjentyminen voi aiheuttaa munuais-, sydän- ja hengitysongelmia. Ruuansulatuselimistöllä saattaa esiintyä myös vaikeuksia rehujen sulattamisessa.  Liian suuri rehuannos voi johtaa koliikkiin, ripuliin tai epätehokkaaseen ruuansulatukseen. Ruokkiminen pienillä annoksilla sopiikin parhaiten. 

Vinkkejä nälkiintyneen (keskikokoisen) hevosen ruokintaan ja hoitoon:

  • Päivät 1 – 3: Ruoki hevosta sinimailas (alfalfa)-heinällä. Anna heinää noin puoli kiloa kerrallaan, neljän tunnin välein (kokonaisannos n. 3 kg/vrk, 6 ruokintakertaa/vrk).
  • Päivät 4 – 10: Lisää sinimailas -heinäruokintaa vähitellen noin 2 kg/ruokintakerta, ja vähennä ruokintakertojen määrä kolmeen ruokintakertaan vuorokaudessa (kokonaisannos n. 6 kg/vrk, ruokinta 8 h välein).
  • Päivät 10 – joitakin kuukausia: Anna hevoselle sinimailas-heinää niin paljon kuin se haluaa syödä kaksi kertaa päivässä. Viljaa voi lisätä hevosen ruokintaan aikaisintaan 3 – 4 viikon kuluttua ruokintaohjelman aloittamisesta. Odota kunnes hevonen alkaa saada lisää painoa ja näyttää paremmalta. Aloita viljan käyttäminen hyvin pienillä annoksilla. Anna hevoselle suolaa vasta sen jälkeen, kun hevonen on syönyt täyden rehuannoksen jo vähintään kahden viikon ajan.
  • Keskustele ja suunnittele loislääkitys yhdessä eläinlääkärin kanssa. Jos hevosen suolistossa on paljon loisia, voi liian nopeasti tehty loishäätö aiheuttaa suolitukoksen tai vahingoittaa eläimen sydäntä, keuhkoja tai muita elimiä.
  • Myös hampaiden ja kavioiden hoidon osalta on hyvä odottaa noin 10 vuorokautta ruokinnan aloittamisesta. Rokotusten osalta odotusaikaa pitäisi olla vähintään viikko. Hevonen rokotetaan mieluiten vasta, kun se alkaa näyttää paremmalta.
  • Hevosen kevyt ja hellävarainen hoito voidaan aloittaa jo ensimmäisien vuorokausien kuluessa. Hevosen perusteellinen pesu kannattaa toteuttaa kuitenkin vasta noin parin viikon kuluttua kuntouttavan ruokinnan aloittamisesta.
  • Nälkiintynyt hevonen sietää huonosti kylmää ja kuumaa. Loimita hevonen kylmällä ja tarjoa sille varjopaikka levähtämiseen kuumalla säällä.
  • Hevosen liikuttaminen tulee aloittaa varovasti. Alkuun hevosta voi taluttaa 10 – 15 minuuttia päivässä, mikäli hevonen suostuu liikkumaan. Liikuntaa lisätään hyvin varovasti hevosen kunnon mukaan.
  • Vältä syötävien kuivikkeiden (esim. olki ja sahanpuru) käyttöä. Nälkiintynyt hevonen saattaa syödä mitä tahansa. Kuivikkeiden alle voidaan karsinaan laittaa kumimatto.
  • Varmista, että hevosen saatavilla on sopivan lämpöistä ja puhdasta juomavettä.

 

Lähteet:

The Horse. Feeding Healthy Hard Keepers. https://thehorse.com/151007/feeding-healthy-hard-keepers/

The Horse. Feeding the Starved Horse.  https://thehorse.com/150434/feeding-the-starved-horse/

National Research Council. Nutrient Requirements of Horses. Sixth revised edition.

Tietosivu on toteutettu Hevostoimijat -yhteistyöhankkeessa.

Päivitetty 24.7.2020      

Tuote on lisätty koriin
Tuote on lisätty koriin

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori ladattu

[CART NAME]

Siirry ostoskoriin
Tallennettu ostoskori poistettu

[CART NAME]

OK